TalHall-projekti (2005-2009)
Johdanto
Raportti on kertomus TALHALL-projektista, jota toteutettiin valtakunnallisesti vuosina 2005-2009. Tarkoitus oli vahvistaa työttömien yhdistysten, TVY ry:n jäsenjärjestöjen, selviytymiskykyä muuttuvassa ympäristössä. Vuodelta 1990 oleva yhdistyslaki oli projektin ja sen tuottaman materiaalin pohjana, ja siihen liittyi tarpeen mukaan muita säännöksiä, etupäässä kirjanpito- ja tuloverolaista. Yhdistyslakia ollaan paraikaa uudistamassa, mikä varmaankin selkiinnyttää joitakin asioita. Alun perin siihen jätettiin tarkoituksellakin varaa tulkinnalle, mikä on aiheuttanut sen, että kaikkiin kysymyksiin ei löydy täsmällistä kantaa. Eri tulkinnoissa on apuna käytetty osuuskuntalakia ja osakeyhtiölakia.
Raportin pääpaino on koulutusmateriaalissa. Raportti laitetaan TVY ry:n kotisivulle TALHALLin ympäristöön, missä se on vapaasti käytettävissä. Sinne oli tarkoitus laittaa myös ideapankki erilaisten hankkeiden kehittämistä varten. Tämä suunnitelma otettiin kuitenkin osaksi yleishallinnon strategiaa, joten se jäi TALHALLista pois. Esitykset ovat esitysvuoden normien mukaisia: tietyt toiminnan säännöt vaikuttavat myös seuraaviin. Työttömien yhdistysten toiminnassa on nähtävissä selvä trendi: toiminta hankaloituu koko ajan, yhä useampia papereita ja erilaisia lomakkeita tulee täytettäväksi. Maalaisjärki ei enää riitä.
Työ- tai verohallinto julkaisivat lähes vuosittain jonkin uuden säännöksen tai ohjeen, jolla oli suora vaikutus työttömien yhdistyksiin. Samoin avustusten hakemiseen tuli muutoksia. Avustuksia haettiin joko TE-keskuksilta tai Raha-automaattiyhdistykseltä. Jolleivät yhdistykset saaneet avustuksia, ainoa keino selviytyä oli oma varainhankinta. Siinäkin tarvittiin luovuutta. Ruokalat, kahvilat ja erilaiset kioskit olivat yleisiä, ja muihin töihin tartuttiin, silloin kun niitä oli.
Hämeessä raivattiin tilaa golf-kentälle. Yhdistys kävi talkoilla keräämässä ne kivet, jotka eivät jääneet raivaajien koneeseen.
1. TalHall-projektin tausta ja tavoitteet
Jokainen TVY ry:n jäsenjärjestö toimii aktiivisena sosiaalisena yhteisönä omassa ympäristössään. Moni on tehnyt parhaansa työttömien auttamiseksi jo 1990-luvun lamasta lähtien. Silloin ei enää lähdettykään Ruotsiin töihin, vaan jäätiin kotiin odottamaan parempia aikoja. Väliaikaiset työt olivat pätkätöiden ensimmäisiä merkkejä. Ensimmäiset työttömien ruokalat perustettiin vapaaehtoisvoimin ja usein paikallisten seurakuntien tuella. Tänäkin vuonna vietetään monessa yhdistyksessä 10- ja 15-vuotisjuhlia, mutta tanssiin ei ole aihetta: puutteelliset tai puuttuvat toimitilat sekä toimintaan tarvittavien varojen hankinta askarruttavat jatkuvasti toimijoita.
”Työttömien työkyky vuonna 2005. Vertailu palkansaajiin” julkaistiin maaliskuussa 2006 (Työpoliittinen tutkimus no 308). Tutkimuksen mukaan vain noin 40% oli sellaisia, joiden työkyky oli kohtalainen tai huono. Tämä tarkoittaa sitä, että 60% työttömistä on käyttämätön tai vajaakäytössä oleva resurssi. Jopa yli seitsemän vuotta työttömänä olleista puolella on yhä erinomainen tai hyvä työkyky. Yksi tapa saada nämä resurssit käyttöön on luoda olosuhteet, joissa on ammatillisesti motivoivaa toimintaa, uuden oppimista ja ennen opitun päivittämistä. Kaikki eivät suinkaan halua työtä, missä tarvitaan hygieniapassin suorittamista, mutta on myös niitä, joille tämä on tie uuteen ammattiin. Useat voivat työllistää itsensä, kun löytävät oikeat lähtökohdat. Meidän yhdistyksemme olisivat juuri tällaisia matalan kynnyksen aloituspaikkoja, jos niillä olisi kunnon mahdollisuudet toimia.
Osakuntoiset ja pitkään työttöminä olleet henkilöt ovat edelleen asiakaskunnan ydin. Kukin yhdistys toimii myös resurssiensa mukaan, pienimmät usein vapaaehtoisvoimin. Muutaman hengen voimin ylläpidetty kokoontumis- ja kahvilatila ei voi kilpailla isompien yhdistysten harjoittaman mittavankin liiketoiminnan kanssa, mutta se on yhtä arvokasta. Olipa paikallinen yhdistys pieni tai iso, sillä on tärkeä tehtävä omalla alueellaan: se ehkäisee syrjäytymistä ja eriarvoisuutta kannustamalla jäseniään ja asiakkaitaan yhteiseen tekemiseen. Pitkät välimatkat sekä henkilökunnan suuri vaihtuvuus ja ikääntyminen kuitenkin hankaloittavat toimintaa. Myös vuosia sitten lahjoituksena saadut atk-laitteet tai se yksi ainoa tietokone alkavat hajota vanhuuttaan – juuri kun kaikkialla ja etenkin työhallinnossa siirrytään yhä enemmän verkkoviestintään. Yhdistyksissä oltiin ja ollaan edelleen levottomia ja epävarmoja tulevaisuuden suhteen. Epävarmuus myös osaamisessa aiheuttaa paineita. Ei ollut suinkaan sattumaa, että projektin yhdistyskohtainen neuvonta ja suunnittelu painottui juuri keskisuuria pienempiin yksiköihin.
Yhdistyksellä oli inventaari- ja paketointipalvelu. Messuilla paistettiin makkaraa.
Kun laki sosiaalisista yrityksistä tuli voimaan vuoden 2004 alusta, useat jäsenyhdistykset olivat kiinnostuneita toimimaan sellaisena. Toteutin jo 2003 TVY ry:n jäsenyhdistyksissä pienimuotoisen koulutushankkeen, minkä tarkoitus oli sekä selvittää kehittämistarpeita, §että kerrata taloushallinnon perusteita. Silloin kävin kymmenellä TE-keskusalueella, ja näiden käyntien palautteesta syntyivät TALHALL-projektin kolme johtoajatusta:
1.1. Kartoitetaan jäsenyhdistysten toiminnalliset ja taloudelliset resurssit. Tarvittava koulutus järjestetään alueittain tai yhdistyksittäin.
Taloushallinnon osaamista syvennetään, ja tapaamisissa käsitellään jo alustavasti liiketoimintasuunnitelman tekemistä. Tavoite on vähentää yhdistysten riippuvuutta avustuksista; omatoimisuuden lisääminen edellyttää yhä parempaa talous- ja yhdistyshallinnon perusajatusten ymmärtämistä.
Ohjelmassa oli kaksi painotusaluetta: laskentatoimeen ja kirjanpitoon liittyvät asiat sekä yhdistyksen johdon ja toimihenkilöiden vastuut ja velvollisuudet. Käytännössä ohjelma eli sen mukaan, millaisia päätöksiä vero- ja työhallinnossa tehtiin. Muutoksista tiedottaminen tulikin tärkeäksi osaksi projektin toimintaa.
1.2. Rakennetaan alueiden sisäisiä ja alueiden välisiä jäsenverkostoja. Viestinnän tehokkuutta ja näkyvyyttä lisätään.
Yhdistysten yhteistoiminta on yhdessä tekemistä parhaimmillaan. Sillä voidaan edistää tasa-arvoa ja ehkäistä syrjäytymistä.
Jo vuoden 2003 kartoituksessa kävi ilmi, että yhdistyksillä on useita toisistaan poikkeavia tapoja hoitaa päivittäiset tehtävät. Koulutuspäivien parasta antia olikin usein yhteinen keskustelu, missä osallistujat voivat jakaa kokemuksiaan. Viestinnän tehostamiseksi keskusteltiin kotisivujen käyttämisestä erityisesti nuorten saamiseksi mukaan toimintaan. Ongelmaksi nousivat kuitenkin puuttuvat tietotekniikkavalmiudet. TVY ry ilmoitti tekevänsä kotisivuja yhdistyksille, mutta vain kolme tarttui tarjoukseen.
1.3. Valmennetaan jäsenyhdistyksiä toimimaan sosiaalisena yrityksenä joko verkottumalla toisen yhdistyksen kanssa tai itsenäisesti.
Yhdistysten eri toiminnot kartoitetaan ja selvitetään, mitkä niistä voitaisiin muokata toimimaan itsenäisesti, mahdollisesti sosiaalisena yrityksenä.
Useat TVY ry:n jäsenyhdistykset olivat kooltaan ja toiminnoiltaan jo valmiita aloittamaan toiminnan sosiaalisena yrityksenä. Tällä hetkellä niitä on jo useita, eivätkä ne tarvinneet projektin neuvoja. Tilanne oli kuitenkin erilainen pienemmissä yhdistyksissä: monet toimijat katsoivat, että liiketoiminta ei sovi järjestötoiminnan luonteeseen.
Näiden ajatusten pohjalta projekti lähti käyntiin 2005; yhdessä tekemisen voima ja yhteistyö erilaisten toimijoiden kesken oli silloin ajan henki. Yksi tavoitteistani oli kertoa mahdollisimman paljon hyvistä käytännöistä: kaikki keinot ovat tarpeen, kun yritetään luoda turvaa ja välittämistä virallisten organisaatioiden ulkopuolella.
Suurin osa jäsenyhdistyksistä on puhtaasti yleishyödyllisiä: ne toimivat yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä ja yhteiskunnallisessa mielessä. Kauniit ajatukset eivät kuitenkaan kerrytä varoja: toiminta on rahoitettava joko avustuksin tai omalla varainhankinnalla. Toteutusosiosta huomaa, kuinka viranomaisohjeilla voidaan viedä pohja toiminnalta. Kun aloitin TVY ry:ssä, jäsenyhdistyksiä oli yli 200. Nyt, 2009, määrä on 136.
Yhdistys kunnosti pyörätuoleja Venäjälle ja tarjosi hautajais- ja perunkirjoituspalvelua kirjanpitopalvelun ohella.
2. Toteutus
Projektin johtoon valittiin johtoryhmä, johon kuului TVY ry:n hallituksen puheenjohtaja ja kaksi hallituksen jäsentä. Projektikoordinaattorina olin johtoryhmän sihteeri ja asioiden valmistelija. Ryhmä kokoontui kuukausittain, ja esittelin toteutuneitten koulutusten lisäksi budjettiseurannan, palautteen ja mahdolliset kehitysehdotukset. Näin toimittiin aina vuoteen 2008, jolloin johtoryhmän kokous liukui yleishallinnon työvaliokunnan yhdeksi pykäläksi.
Olin projektin ainoa työntekijä, ja käytännössä työni eteni niin, että joko alueyhdistys tai yksittäinen toimija otti yhteyttä ja pyysi käymään. Sääntö oli, että jos yksikin henkilö kaipaa apua eikä asiaa voi selvittää puhelimitse tai sähköpostitse, lähden liikkeelle. Ensimmäisissä tilaisuuksissa minulla oli noin sata kalvoa, joita heijastin kankaalle. Sen lisäksi, että se oli yleisöstä nukuttavaa, se oli myös turhauttavaa: ennemmin tai myöhemmin kalvopino liukui lattialle. Tähän tuli parannus, kun taloon hankittiin kannettava projektori, ja pääsin tekemään kunnollisia esityksiä. Näin myöskään kutsuvan yhdistyksen ei tarvinnut hankkia tekniikkaa, ainoastaan järjestää tilaa.
Opittavaa riitti myös minulla: olin todella ylpeä ensimmäisestä diaesityksestäni: aineistossa oli 81 diaa. Näistä olin tehnyt paperitiivistelmät ja sullonut ne pariinkymmeneen sivuun – mistä kukaan ei ottanut selvää ilman suurennuslasia.
Muutamista asioista ei voinut muistuttaa liian usein. Yleishyödyllisen statuksen säilyttämisen tärkeys oli yksi: jos varainhankinnan tulot katsotaan elinkeinotuloksi, se tietää tuloveron maksamista myös jäsenmaksuista. Toinen visusti seurattava asia oli ja on työnantajasuoritusten tilitys ja vakuutusmaksut. Joskus osallistujien oli vaikeaa ymmärtää, että taloushallinto ei ole pelkästään kirjanpitoa, vaan kokonaisvaltaista toiminnan hallintaa.
Meillä puhuttiin yleensä TALHALLin koulutuksesta, mutta tilaisuudet olivat enemmänkin interaktiivisia päiviä, jolloin käytiin keskusteluja diojeni pohjalta. Kynnys kutsua minut oli matala: tarvitsin vain jotakuinkin puhtaan seinän, jolle heijastaa PowerPointit. Mukanani oli myös aina kopiot aineistosta. Projektin luonteeseen kuului , että käynnistäni ei saanut tulla ylimääräisiä kuluja yhdistyksille. Tosin se tulkittiin joissakin paikoissa niin, että ilmainen ei voi olla hyvää…
Yhdistys tarjosi asiointi-, verhoilu- ja entisöintipalvelua; korjausompelua ja matonpäiden kanttausta. Kirpputorilla vuokrattiin pöytiä.
3. Vuosi 2005: Omatoimisuusavustus ja yhdistelmätuki
Projektin aloitusvuosi oli vielä omatoimisuusavustuksen ja yhdistelmätuen aikaa. Avustuksen tarkoitus oli tukea työttömien oma-aloitteisuuteen perustuvan työskentelyn ja työllistymistä edistävän toiminnan tukeminen sekä niitä tukevan koulutuksen järjestäminen. Yhdistyksiin voitiin myös palkata henkilöstöä yhdistelmätuella. Omatoimisuusavustus helpotti monen yhdistyksen toimintaa: toiminnanohjaajalle voitiin hakea 100% tukea palkkaukseen ja matkakustannuksiin sekä 75% tukea tilojen käyttökustannuksiin. Vähäisiin laitehankintoihin ja vuokraan oli myös mahdollisuus saada sama 75% osuus. Työllistymistä edistävän koulutuksen järjestäminen, osaamisen ja työsuoritusten markkinointikustannukset ja työpaikkojen hankkimisesta aiheutuvat kustannukset menivät samaan piikkiin. Näin melko mittavaakin toimintaa voitiin toteuttaa 25%:n osuudella kustannuksista. Toki harrastusluonteinen koulutus, aluekokous- ja muut seminaarimatkat rajattiin pois avustuksesta. Tilanne näkyi myös omassa koulutuksessani: osallistujia saattoi olla kymmeniä. Seuraavalla viikolla keskustelin ehkä kolmen ihmisen kanssa. Yhdistysten toiminta oli kuitenkin melko turvattua: kun toteutti ne tavoitteet, mitkä oli sovittu, ja huolehti dokumentoinnista, voi suunnitella tulevaisuuttakin. Silloin myös koulutus kiinnostaa
Yhdistyksessä oli pitopalvelu, ja se hoiti tarvittaessa narikkaa.
3.1. Verotus
Verohallinnossa tehtiin vuoden 2005 kesällä ja syksyllä tarkistuksia sekä uusia ohjeita yleishyödyllisten yhteisöjen toiminta- ja verotussääntöihin. Ne saivat yhdistykset miettimään toimintojaan ja suhtautumaan entistä varovaisemmin uusiin ideoihin. Verotusohje yleishyödyllisille yhdistyksille oli muistutus siitä, että liiketoiminnasta ei saa tulla tärkeintä toimintamuotoa: yhdistyksen on pitäydyttävä säännöissä mainitussa toiminnassa, ja tällä toiminnalla on toteutettava yleishyödyllistä tarkoitusta. Toinen erityisesti meidän yhdistyksiämme koskeva sääntötarkistus koski talkootyötä. Talkoot ovat perinteisesti olleet yksi keino hankkia varoja: on tehty erilaisia urakoita riippuen siitä, miten talkooväkeä on saatu koolle.
Nämä ohjeet saivat huhut liikkeelle. Yhdistyskentän (ei ainoastaan meidän) ns. asiantuntijat esittivät mm., että kirpputorille lahjoitettuja vaatteita ei saa pestä tai korjata ennen myyntiin panoa. Se kuulemma katsottiin jalostukseksi, ja tavaroiden myynnistä tuli näin ollen maksaa veroa. Sehän ei tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta muutkin huhut ja erilaiset neuvot aiheuttivat levottomuutta.
Tästä valmistui kaksi esitystä: Verotusohje yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille sekä Talkootyön verotus Edelliseen tuli verottajalta myöhemmin selitysversio, missä poistettiin 30 %:n sääntö. Tämä oli se osuus, mikä yhdistyksellä piti vähintään olla yleishyödyllistä toimintaa. Tästä lähin jäi viranomaisen harkintaan, onko yhdistyksen toiminta yleishyödyllistä vai joutuuko se maksamaan tuloveroa varainhankinnastaan. Liiketoimintaa saa toki harjoittaa, kunhan siitä ei tule tärkein toimintomuoto ja kunhan yhdistyksen perimmäisen tarkoituksen toteuttamista ei unohdeta.
Vero-ohjeessa oli myös annettu yleishyödyllisyyden tunnusmerkkejä: yhdistyksessä pitää tehdä palkatonta tai vapaaehtoistyötä sekä tarjota ilmaishyödykkeitä tai –palveluja. Jäsenhankintaa tulee harjoittaa aktiivisesti ja hankkia lahjoituksia. Yhdistyksistä löytyy varmasti tähän tahtoa. Ongelma onkin siinä, mistä saadaan alle eläkeikäisiä jäseniä ja vapaaehtoisia.
Verotettavan elinkeinotulon määrittelyssä taas todetaan, että kukin toiminta ”harkitaan tapauskohtaisesti”. Tämä jättää paikalliselle viranomaiselle liian suuren päätäntävallan. Suhtautuminen vaihtelee edelleen alueittain: se, mikä on yhdelle yhdistykselle sallittua, onkin toiselta kielletty.
Ohje talkootyön verotuksesta on sitä vastoin selkeä. Tässäkin on alueellisia eroja: Yhdellä alueella ei saanut tehdä talkootyötä yrittäjälle, koska se vääristi kilpailua; toisella taas työtön ei voinut osallistua talkoisiin, koska hän ei silloin ollut työmarkkinoiden käytettävissä. Talkoolaisten palkitsemisessa pitää olla myös tarkka, ettei talkoolainen joudu verolle. Hupaisaa on, että talkoista saatu hyöty pitäisi jakaa kaikille jäsenille, vaikka talkooporukka on yleensä sama. Jako pitääkin tehdä taiten, ilman korvamerkintöjä.
3.2. Taloushallinto: perusteita
Tässä oli ajatuksena se, että kun yhdistykseen tulee uusi ihminen, hän saa kerralla peruspaketin siitä, mitä hänen tehtäviinsä ehkä kuuluu. Se ei välttämättä sovi tähän tarkoitukseen: siinä oli liikaa asiaa yhdeksi esitykseksi ja se edellytti joitakin perustietoja.
Paketti toki sopii perustietojen kertaukseen, ja jos pitää löytää määritelmiä ja pääsääntöjä muistilistan tapaan. Tämä voisi olla hyvä erityisesti niille henkilöille, jotka tulevat uusina hallitukseen. Aiheita ovat yleishyödyllisyys, elinkeinotulo, työnantajavelvoitteet, laskentajärjestelmä, kirjaukset ja tositteet, tilinpäätös, hallitus ja toimihenkilöt, toimintakertomus, valvonta ja tilintarkastus.
Jo ensimmäisillä kerroilla nousi esiin niitä asioita, jotka kaipasivat selkiyttämistä. Aluksi kysyttiin usein tilinpäätöksen sisällöstä ja sen jälkeen siitä, mitä toimintakertomukseen ja toimintasuunnitelmaan oikeastaan pitäisi kirjata. Vaaralliset työyhdistelmät puhuttavat aina: jos tehtäisiin KHT Riistaman ohjeen mukaan, yhdistykseen pitäisi hankkia toiminnanjohtajan sijaan tai lisäksi 6-8 työntekijää, jotta jokaisella olisi vain yksi osuus kriittisistä töistä. Yhdistyksen jäsenkokouksen ja hallituksen kokouksen pöytäkirjojen julkisuus on eri tasoista: toiminnan avoimuus ei suinkaan tarkoita vapaata pääsyä hallituksen pöytäkirjoihin. Rahaliikenteen hoidossa ja pankkitilien käytössä on seikkoja, jotka eivät ole itsestään selviä. Samoin, jos yhdistyksessä ei ole kirjallista taloussääntöä, kysymyksiä nousee tositteiden ja erityisesti menojen hyväksymisestä. Minulle ehdotettiin myös lyhyen kirjanpitokurssin pitämistä, mutta pidin parempana tehdä seuraavaa kertaa varten silloisen Taloushallintoliiton ohjeen mukaisen muistilistan niille henkilöille, jotka eivät ole kirjanpidon ammattilaisia mutta jotka työssään osallistuvat tositteiden käsittelyyn. Myös sen henkilön, joka maksaa laskut, on aiheellista tietää, maksaako hän työsuorituksesta palkkaa vai työkorvausta.
Yhdistys vuokrasi ruokalaa kokoustilaksi ja myi sesongin mukaan käsityötuotteita.
3.3. Mitä se kirjanpito oikein on – entä työsuhde
Tämä on lyhyt koonta siitä, mitä kirjanpidolla tarkoitetaan ja miksi sitä tehdään. Yhdistin samaan pakettiin pienen katsauksen työlainsäädännöstä.
Kirjanpitoaineistosta lähdetään liikkeelle ja siitä jatketaan tositteisiin: millainen tosite kelpaa kirjanpitoon sekä miten ja kuinka kauan se pitää säilyttää. Käteiskassasta ja kassakirjan pidosta on puhuttu etenkin niiden yhdistysten kanssa, joilla on kirpputori- tai ruokalatoimintaa. Yhdistyksissä tehdään myös taloudellisia sitoumuksia sähköpostitse, ja tämäkin kirjeenvaihto pitäisi säilyttää kuusi vuotta.
Työsopimus, työaika ja vuosiloma kiinnostavat ihmisiä. Usein esim. yhdistelmä- tai palkkatukityössä olevat eivät tienneet, millainen työsuhde heillä on ja miten se kerryttää työssäoloehtoa. Työnantajan velvollisuus on kertoa tästä kuten muistakin työehdoista. Ainakin meidän yhdistyksissämme pitäisi olla valmiutta myös selvittää eri tukimuotojen vaikutukset työntekijän muihin olosuhteisiin.
Ensimmäisen vuoden lopulla laitoin järjestön Intraan kyselyn TALHALLin sisältötoiveista. Toiveet noudattavat melko hyvin jo tapaamisissa kysyttyjä asioita, ja tärkeysjärjestys oli odotettu:
- Tilinpäätös8. Toimintakertomus
- Työnantajavelvoitteet 9. Valvonta
- Yleishyödyllisyys 10. Tilintarkastuslaki ja –asetus
- Kirjaukset ja tositteet 11. Yhdistyslaki yleensä
- Kirjanpitolaki ja –asetus 12. Tuloverolaki
- Hallitus ja toimihenkilöt 13. Arvonlisäverolaki
- Toimintasuunnitelma 14. Elinkeinotulo
Lisäksi toivottiin tietoa eri rahoituslähteistä ja ehdotuksia siitä, miten useammat yhdistykset voisivat tehdä yhteisiä projekteja. Samoin yhdistelmätuen poistaminen nosti kysymyksiä: miten muutos vaikuttaa, ja mitä tulee tilalle.
Projektin kirjastoon saatiin täydennystä: KHT-Yhdistys: Yhdistyksen ja säätiön tilinpäätösmalli uudistuneen kirjanpitolain mukaan (2005); Suursanakirjat Englanti-suomi ja Suomi-englanti; Perälä & Perälä: Yhdistyksen ja säätiön talous, kirjanpito ja verotus (2003); Myrsky: Yleishyödyllisen yhteisön verotus (2004).
Yhdistyksessä oli ompelimo, käsi- ja puutyöpaja, myös ohjattiin liikennettä esim. messujen aikana ja tehtiin talkootyötä.
4 . Vuosi 2006: Yhdistelmätuesta palkkatukeen
Palkkatuki korvasi pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen käytetyn yhdistelmätuen. Työllistämisen ehdot muuttuivat jonkin verran entisestä: palkkatuella järjestetyn työn tarkoitus oli nyt parantaa työttömän ammattitaitoa ja osaamista sekä erityisesti edistää hänen pääsyään avoimille työmarkkinoille. Jonkin verran haluttiin myös päästä eroon tukityön ja tukityöllistetyn leimasta. Korostettiin sitä, että palkkatuettu työ on normaalia työtä joko toistaiseksi voimassa olevassa tai määräaikaisessa työsuhteessa. Huomiota kiinnitettiin myös mahdolliseen kilpailun vääristymiseen, mutta se koski vain suurimpia yksiköitä. Toki piti myös muistaa, että tuella kompensoitiin alentunutta tuottavuutta ja rekrytoinnista aiheutuneita ylimääräisiä kuluja. Uusi vaihtoehto oli työllistetyn henkilön edelleensijoittaminen. Mm. yhdistyksille oli annettu siihen poikkeuslupa. Mahdollisuutta käytettiin kuitenkin yllättävän vähän. Kuulin, että pääasiallinen syy siihen oli se, että monella paikkakunnalla mahdolliset työn järjestäjät eivät olleet kiinnostuneita yhdistysten tarjoamasta työvoimasta. Tämä oli alkusoittoa seuraavien vuosien rumballe, missä yhdistyksiä lähes velvoitettiin ja ainakin kannustettiin hankkimaan työpaikkoja tukityössä olleille vapailta työmarkkinoilta.
Omatoimisuusavustus toimi edelleen toiminta-avustuksena, mutta vuoden mittaan saatiin jo tietoja muutoksesta. Ilmapiiri oli kuitenkin luottavainen, ”eiväthän ne voi ottaa meiltä tukea pois”.
Yhdistyksellä oli nettikahvila; se hoiti torivalvontaa ja lisäksi oli lasten iltapäiväkerho, siivouspalvelu vanhuksille ja kylärenki.
4.1. Kirjanpidosta tilinpäätökseen ja tunnuslukuja
Tilinpäätöksestä oli aiemmin tullut useampikin kysymys, joten tein siitä esityksen. Liitin siihen vielä muutaman sanan taloussäännöstä, minkä tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Tilinpäätöksen tunnuslukujen laskentaa ja niiden tulkintaa toivottiin myös. Toki tein toiveen mukaan, mutta keräämäni tunnusluvut soveltuivat huonosti yhdistysten talouteen. Kannattavuuslaskelmat ja tuottoprosentit tulevat vain harvoin kysymykseen., koska omaa tuotantoa on harvoin. Yhdistysten tilinpäätösmalli on toistaiseksi niin selkeä, että edes konkurssin ennustamisessa ei tunnuslukuja tarvita; laskukone riittää. Toisaalta myös yhdistyksen taloutta pitäisi voida suunnitella pidemmällä aikavälillä. Nykyisin avustuspäätökset sanelevat pitkälti sen, mitä suunnitelmia voidaan toteuttaa ja saadaanko edes yksi työntekijä palkatuksi. Yleinen suunnittelujänne on yksi vuosi, ja jos rahoitusta ei saadakaan, tulee ongelmia.
4.2. Yhdistyksen hallitus ja toimihenkilöt: vastuu ja velvollisuudet
Mielijulistukseni oli, että yhdistyksen hallitus vastaa kaikesta, minkä tekee ja minkä tekemättä jättää. Joku sanoikin, että tämän esityksen jälkeen ei takuulla saada hallitukseen jäseniä. Näin kuitenkin on, ja useimmissa yhdistyksissä hallitus toimii, kuten pitääkin. Kävin usein yksittäisissä yhdistyksissä tämän esityksen kanssa, kun niissä oli hallitus vaihtunut joko kokonaan tai osittain.
Monilla alueilla yhdistysten on ollut vaikeata saada jäseniä hallitukseen: kiinnostus yhdistystoimintaan on ollut vähäistä, ja toisaalta on pelätty vastuuta. Käytännössä hallituksen uudet jäsenet on vain harvoin perehdytetty hallituksen toimintatapoihin. Toimintakausikin loppuu usein juuri, kun jäsen on oppinut, että hallituksen jäsenyys edellyttää jonkintasoista aktiviteettia. Hallituksen jäsenen kelpoisuudesta on keskusteltu monissa yhteyksissä. Se, että on konkurssissa tai holhouksen alainen, on ymmärrettävästi este. Sen sijaan velkajärjestely tai liiketoimintakielto eivät ole kelpoisuusesteitä – mikä on aiheuttanut hämmennystä ja paljon kysymyksiä.
Hallituksen puheenjohtajan asema on myös tuottanut kriittisiä puheenvuoroja. Kyse on siitä, onko puheenjohtajalla moraalista oikeutta toimia myös toiminnanjohtajana; lakihan ei sitä kiellä. Yleisesti ajatellaan, että puheenjohtaja/toiminnanjohtaja istuu kahdella pallilla; hänen pitäisi vähintään jäävätä itsensä hallituksen kokouksessa, kun on kyse toiminnanjohtajan toimialasta.
Kysymyksiä on noussut hallituksen kokouksen ja jäsenkokouksen työnjaosta ja siitä, kuinka tarkat rajat yleiskokous voi hallitukselle asettaa. Tähän ei ole ollut muuta yleissääntöä kuin se, että yleiskokous asettaa budjettipuitteet, joissa hallitus toimii ensin tutkittuaan, ovatko yleiskokouksen ohjeet lain ja sääntöjen mukaiset. Uusi tieto kuulijoille on ollut yleensä se, että yleiskokous voidaan haastaa oikeuteen lainvastaisten päätösten takia, aivan samoin kuin hallitus joutuu vastaamaan kokoukselle väärinkäytöksistä. Myös siitä on keskusteltu, että yleiskokous voi erottaa hallituksen tai sen jäsenen pelkästään luottamuspulaan vedoten: muita perusteluja ei tarvita.
Yhdistyksen kansanvaltaisuus vaikuttaa hallituksen jäsenten aseman lisäksi myös palkattujen toimihenkilöiden asemaan: tehokkuusnäkökulma on laille vieras, ja yhdistyksen pitää tehdä itse työ- ja toimintaohjeensa. Toiminnanjohtaja on yleensä hallituksen valitsema ja vastaa hallitukselle. Ongelmia voi tulla, jos toiminnanjohtaja on vahva ja hallitus heikko. Olipa meillä tapaus, missä tuella työllistetty toiminnanjohtaja ilmoitti ohimennen erottaneensa hänet työllistäneen yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan. Ei ole myöskään harvinaista, että entiset hallituksen jäsenet haluavat edelleen ottaa kantaa asioihin ja jopa pyrkivät neuvomaan toimihenkilöitä. Vastuun ottaminen päätöksistä hallituksen kokouksessa on myös joskus vaikeaa. Moni ajattelee, että pelkkä eriävän mielipiteen ilmoittaminen vapauttaa vastuusta ja päätöksen noudattamisesta. Pääsääntö on se, että hallitus vastaa aina tekemistään päätöksistä. Monille on myös yllätys, että hallitus ei voi vedota huolimattomuuteen, välinpitämättömyyteen tai osaamattomuuteen: vahingonkorvausasioissa nämä katsotaan tuottamuksellisuudeksi.
4.3. Yhdistyksen jäsen: oikeudet ja velvollisuudet
Esityksen tarkoitus oli alunperin pyrkiä vaikuttamaan yhdistysten vetäjien asenteisiin: rivijäsenellä on myös oikeuksia, ei pelkästään velvollisuus maksaa jäsenmaksu.
Jäsenen oikeuksista on otettu esiin aloiteoikeus ja äänioikeus. Aloiteoikeus on yleinen: jäsen voi tehdä ehdotuksia hallitukselle tai yhdistyksen kokouksessa tietyin säännöin. On erittäin hyvä, jos yhdistyksessä on asiallisesti toimiva oppositio. Joskus on unohdettu, että jos jäsenellä on äänioikeus, hänellä on myös oikeus osallistua kokoukseen ja käyttää puheenvuoroja. Jäsenellä on myös oikeus nähdä jäsenkokouksen pöytäkirja. Jäsenen ehdoton oikeus nähdä jäsenluettelo on aiheuttanut usein vastalauseita: on pelätty, että jäsen eroaa, kun näkee, että tietty toinenkin on jäsen. Yhdistyslain säännös on kuitenkin selvä: näytettävä on jäsenluettelon pakolliset tiedot, töydellinen nimi ja kotipaikka.
Toki jäsenellä on myös velvollisuuksia. Lojaalisuusvelvollisuus edellyttää, että jäsen ei vahingoita yhdistystä. Erottamisperuste tästä tulee vasta, jos
vahingoittaminen on ollut huomattavaa ja jos syy-yhteys toiminnan ja vahingon välillä voidaan näyttää. Maksuvelvollisuus koskee jäsenmaksua, ja sitoutumisvelvollisuus tarkoittaa, että jäsen sitoutuu noudattamaan yhdistyksen sääntöjä ja päätöksiä. Yhdistys voi itse päättää, miten uusia jäseniä näistä asioista informoidaan.
Avustusehtojen muutoksia silmälläpitäen tein myös lyhyen esityksen projektin suunnittelusta: yhdistysten piti olla valmiita suunnittelemaan omia työllistäviä projekteja. Tutkin TEKESin ja TKK:n projektiohjeita ja kehitin niistä meille oman ohjelman.
Kirjastoon hankittiin Marko Nenonen: Lapiolinjalla (2006), Tarasti & Halila: Yhdistysoikeus (2006), Jari Heinonen: Työläismies ahdingossa (2006), Hänninen, Karjalainen, Lahti: Toinen tieto (2006), Brander: Oikeusvaltion kahdet kasvot (2006).
Yhdistyksessä oli tulkkauspalvelu, ja työpajoissa kunnostettiin mm. huonekaluja.
5. Vuosi 2007: Työllisyyspoliittinen avustus ja hankintalaki
Työllisyyspoliittinen avustus tuli voimaan vuoden 2007 alusta. Sillä korvattiin omatoimisuusavustus ja työllisyyspoliittinen projektituki. Suurin ero entiseen oli siinä, että työllisyyspoliittinen ei ollutkaan enää toiminta-avustus. Muutoksesta kerrottiin hyvissä ajoin jo edellisen vuoden syksyllä. Jotkin yhdistykset tekivät hakemukset kuitenkin entiseen malliin ja saivat nollapäätöksen: nyt pitikin olla konkreetti suunnitelma työllisyyden ja työvoiman kehittämiseksi. Tuen edellytys oli, että työttömille järjestettiin työmarkkinatoimenpiteitä ja työmahdollisuuksia. Tavoite oli järjestää heille joko tukikauden aikana työpaikka, tai sen päätyttyä saatella heidät avoimille työmarkkinoille työllistymään. Myös uusia palveluita piti kehittää. Yhdistyksistä tuli yllättäen työvoimatoimistojen jatke, jolta vaadittiin yhä enemmän raportteja ja selvityksiä. Nyt korostui entistä enemmän alueiden eriarvoisuus: TE-keskusten virkailijat saivat tulkita avustussäännöksiä mielensä ja kykyjensä mukaan. Jollakin alueella toiminnanohjaajien palkkaan ei myönnetty lainkaan avustusta; jollakin toisella avustusta myönnettiin kolmeksi kuukaudeksi – mitä voi pitää jo kiusantekona. Toki TE-keskuksista oli hyviäkin esimerkkejä: avustuksia myönnettiin kaikkiin järkeviin hankkeisiin määrärahojen puitteissa. TE-keskukset tukivat myös aktiivisesti avustuksen saaneita hankkeita. Yhdistykset tekivät parhaansa, mutta jo keväällä oli näkyvissä, että toimintaedellytykset huononivat ratkaisevasti. Samoista määrärahoista kilpailivat kunnat, kuntayhtymät, koko kolmas sektori ja sosiaaliset yritykset. Työttömien yhdistysten perustehtävä, pitkäaikaistyöttömien auttaminen elämänhallinnassa ja vertaistuki, katsottiin työhallinnossa arvottomaksi.
Useat yhdistykset ovat tehneet yhteistyötä oman kuntansa, erityisesti sosiaalitoimen, kanssa. Sosiaalitoimen muuttopalvelu, siivoukset ja ruokailupalvelu ovat olleet yleisimpiä. Vanhuksille on myös toimitettu aterioita kotipalveluna ja järjestetty koululaisille iltapäiväkerhoja. Tulevaisuutta ja palvelujen mahdollista laajenemista ajatellen tein myös hankintalaista esityksen.
Yhdistys teki puu- ja käsitöitä myyntiin sekä järjesti erilaisia käsityökursseja.
5.1. Työllisyyspoliittinen avustus
Omatoimisuusavustuksen tavoin myös työllisyyspoliittisen avustuksen enimmäismäärä oli 75% kokonaiskustannuksista. Avustuksen hakeminen edellytti lähes poikkeuksetta hankesuunnitelmaa, jolloin hankkeen vetäjälle voitiin hakea palkkaa 100%:n tuella. Palkkauskustannusten määrässä kiinnitettiin huomiota hankkeen sisältöön ja laajuuteen sekä henkilöiden toimenkuvaan ja ammattitaitoon. Työhallinnon ohjeessa tosin sanottiin, että työttömien perustaman yhdistyksen toiminnanohjaajan tai vastaavan henkilön palkkauskustannukset voidaan korvata kokonaan. Käytännössä tämä korvaus saatiin hyvin harvoin: yhdistyksen toimintaa, vaikka se olisi jo aiemmin panostanut työllistämiseen ja työttömien valmennukseen sekä etsinyt heille sijoituspaikkoja, ei noteerattu.
Yhdistyksen sisälle piti perustaa HANKE, missä aika usein jatkettiin jo tuttua toimintaa. Hankkeessa voi saada tukea myös työttömien työ- ja toimintakyvyn sekä työllistymisedellytysten selvittämiseen sekä uusien palvelujen kehittämiseen. Lisäksi avustuksen enimmäiskesto oli viisi vuotta. Kestoaika oli teoreettinen: käytännössä yhdistykset eivät edelleenkään voineet suunnitella toimintaansa vuotta pidemmäksi ajaksi.
Hanke vaati hankkeen vetäjän, joka voi olla myös yhdistyksen toiminnanohjaaja. Nyt voitiin avustuksena maksaa vetäjälle 100% palkka. Hänen avukseen voitiin palkata myös työnohjaaja, jonka tehtävä oli yhdessä työntekijän kanssa suunnitella tälle polku tukityöstä avoimille työmarkkinoille. Työttömien yhdistyksille voitiin myöntää avustusta työttömille järjestettyyn lyhytkestoiseen työmarkkinavalmiuksia kehittävään koulutukseen. Työmarkkinavalmiuksia ei kehittänyt liikunta, kotiin ja vapaa-aikaan, musiikkiin, kirjallisuuteen saati kuvataiteisiin liittyvä koulutus. Yhdistyskoulutukseen, aluekokouksiin tai seminaareihin ei myöskään saanut avustusta. Tuotannollisten tilojen vuokriin ei saanut avustusta. Käytännössä siis ainoastaan hallinnolliset tilat, kuten toimisto-, kokous- ja koulutustilat olivat avustuksen piirissä.
Kuntouttava työtoiminta on aina ollut osa työttömien yhdistysten toimintaa. Kuntouttavasta on usein edetty tuettuun työhön. Nyt kuntouttavassa työtoiminnassa olevat haluttiin erottaa selvästi hankkeesta: raportissa oli selvitettävä, mikä osa ohjaajien työpanoksesta rahoitettiin työllisyyspoliittisella avustuksella ja mikä osa kuului kunnalle (kuntouttava työtoiminta).
5.2. Laki julkisista hankinnoista
Hankintalaki tuli voimaan kesäkuussa 2007. Julkisista hankinnoista piti vastedes ilmoittaa KTM:n HILMA-järjestelmässä. Tämä koski yli 15.000 €:n tavara- ja palveluhankintoja sekä yli 100.000 €:n urakoita. Se, minkä ajattelin koskevan erityisesti meidän yhdistyksiämme, oli sosiaali- ja terveyspalvelut: niissä alaraja oli 50.000 €. Näiden rajojen alle jääviin hankintoihin ei sovelleta hankintalakia, mutta ne täytyy kuitenkin kilpailuttaa: tarjoajia tulee kohdella tasapuolisesti eikä ketään saa suosia. On myös muistettava, että jos yleishyödyllinen työttömien yhdistys osallistuu tarjouskilpailuun, sen veroton status on vaarassa: toiminta katsotaan elinkeinotoiminnaksi, koska muuten kilpailu vääristyy veroedun takia.
Lukuisten kyselyiden johdosta projektin ostopalveluita lisättiin: yhdistyksille hankittiin edullisesti työturvallisuuskorttikoulutusta. Toki muitakin toivomuksia esitettiin, kuten
tulityökurssi, kieli- ja atk- sekä ensiapukoulutusta. Muut aiheet eivät kuitenkaan sopineet TALHALLin kehykseen, ja yhdistykset olivat toteuttaneet niitä aiemminkin omin resurssein.
Työllisyyspoliittisen avustuksen lanseeraamisen myötä tuntui, että verottajan lisäksi myös TE-keskukset alkoivat kiinnostua työttömien yhdistysten toiminnasta. Niinpä esim. Satakunnan TE-keskus toimitti alueellaan kyselyn, jossa etsittiin vastauksia seuraaviin seikkoihin:” 1) Millaisena näet työttömien yhdistyksen merkityksen Suomessa ja omalla paikkakunnallasi kesällä 2007; 2) Työttömien yhdistyksen toiminnan konkreetit tavoitteet; 3) Millä keinoin tavoitteeseen pyritte; 4) Ovatko toiminnan ohjaajien ja vetäjien tavoitteet samat kuin toimintaan osallistuvien työttömien; mahdollisuus muihin kommentteihin 5) Poliitikoille ja virkamiehille haluaisin sanoa:”.
Kirjastoon hankittiin Ilmarinen: Pitkää työuraa (2005).
6. Vuosi 2008-2009: Kohti uutta yhdistyslakia ja sosiaalista yritystä
Vuosi 2008 alkoi totuttuun tapaan: suunnistin tammikuun ensimmäiseksi lauantaiksi Rantasalmelle tutustumaan hallituksen uusiin jäseniin ja kertaamaan hallituksen vastuut ja velvollisuudet. Yksittäisten yhdistysten käyntipyynnöt olivat selvästi lisääntyneet, samoin kuin neuvonta puhelimitse ja sähköpostitse. Aiheita oli monia, mutta hallituksen jäsenten tehtävät, noudatettava työehtosopimus palkkatukityössä ja vuosiloma-asiat olivat kärjessä. Etupäässä kyselyt kuitenkin koskivat työllisyyspoliittista hanketta ja avustuksen hakemista. Koulutuskäynnit, joihin osallistui useampi yhdistys, vähenivät. Tein kuitenkin vielä sosiaalisesta yrityksestä ja sen mahdollisuuksista saada tukia esityksen, ja sitä käytiinkin läpi ja se sai aikaan keskustelua. Nythän laki sosiaalisista yrityksistä on menossa uuden työryhmän tarkasteluun ja mahdollisesti uudelleen muokattavaksi.
Pyrin suunnittelemaan matkani niin, että ne kattoivat useamman yksittäisen yhdistyksen. Sitten suunnittelimme hanketta yhdessä. Alkuun luottamus kykyihini oli turhan optimistinen: jossakin odotettiin valmista hankepakettia ja melkein hyväksyttyä hakemusta. Hankkeen hakeminen edellytti kuitenkin omien resurssien ja toimintaympäristön tuntemista – ja siinä toimijat olivat itse asiantuntijoita. Tässä kohdin tuli selvästi esille se, kuinka vaikeata joissakin yhdistyksissä oli luopua perinteisestä ajattelusta. Liiketoiminnan ja mahdollisen voiton ajattelukin oli ennenkuulumatonta; työllistäminen onneksi hyväksyttiin.
Näin työstetyistä hankkeista useaan saatiin avustus, useaan ei. Hankkeen hylkäämistä perusteltiin yleensä määrärahojen riittämättömyydellä tai sillä; että hankkeeseen ei ollut antaa työntekijöitä. Jossain tapauksessa hanke ei ollut työvoimatoimiston ja TE-keskuksen mielestä realistinen.
Vastoinkäymiset kasaantuivat yleensä sen jälkeen, kun avustus jäi saamatta. Useat yhdistykset olivat saaneet kunnalta edulliset tilat, jotka kelpasivat muillekin. Seuraavassa vaiheessa yhdistyksellä ei ollut enää toimitiloja tai osoitetta saati tuloja: jäsenkunta oli yleensä pienentynyt ja ikääntynyt. Sitä seuraava vaihe oli soitto minulle ja kysymys kuului: miten yhdistys puretaan oikein ja laillisesti? Laitoin sitten ohjeet. Näitä oli muutama.
Yhdistys järjesti iltamia ja markkinoita sekä piti iltapäiväkerhoa.
Sosiaaliturvaa uudistavan SATA-komitean työskentelyn tulokset, välityömarkkinat ja työpankkikokeilu olivat suosituimpia seminaariaiheita. Näistä työpankki on mielestäni se, jonka toimintaa meidän yhdistystemme kannattaisi seurata. Yhteistyökumppanuutta tarjottiin jo vuoden 2009 vaihteessa työttömien yhdistyksille, jotka lähtivätkin innokkaina mukaan. Odotukset olivat korkealla – ja pettymys sitä suurempi: yhteistyö jäi pelkäksi puheeksi.Työpankkiakin tärkeämpi on yhdistyslain tarkistaminen. Työryhmä asetettiin 2007, ja mietintö, joka tähtää sääntöjen modernisoimiseen, on saatu. Sen mukaan esim. etäosallistuminen yhdistyksen kokouksiin olisi mahdollista, jos määräys siitä otettaisiin sääntöihin. Näin voitaisiin korvata myös postiäänestys. Aluksi tekninen osallistuminen tapahtuisi perinteisen kokouksen rinnalla. Pienet yhdistykset vapautettaisiin velvollisuudesta suorittaa tilintarkastus, ja maallikkotilintarkastajan sijaan voitaisiin valita toiminnantarkastaja, jonka ei tarvitse olla hyväksytty tilintarkastaja. Toiminnantarkastajan tehtävä olisi tarkastaa yhdistyksen kirjanpito, tilinpäätös ja hallinto. Tarkastus tehtäisiin yhdistyksen toiminnan vaatimassa laajuudessa. Yhdistyksen päivittäisestä hallinnosta taas voisi vastata toimeenpaneva johtaja, mikä olisi uusi toimielin yhdistyksessä ja vastaisi osakeyhtiön tai osuuskunnan toimitusjohtajaa. Toki se olisi vapaaehtoinen toimielin, ja siitä pitäisi määrätä säännöissä. Näillä uudistuksilla parannettaisiin myös yhdistyksen jäsenten vaikutusmahdollisuuksia. Esityksessä annettiin myös kolme eriävää mielipidettä, ja käsittely jatkuu.
Viimeiset hankinnat kirjastoon olivat kaksi väitöstä: Tuija Kotiranta: Aktivoinnin paradoksit (2008) ja Liisa Björklund: kannustaminen ja moraali (2008).
7. Entä nyt
Jäsenyhdistysten toiminnassa on edelleen kehittämisen varaa erityisesti omavaraisuuden nostamisessa. Yhdistykset eivät voi enää toimia pelkkänä vertaistuen jakajana; tarvitaan kokemusten ja osaamisen vaihtoa muiden toimijoiden kanssa. Yhdistysten hallinnosta vastaavien henkilöiden taitoja tulisi kehittää edelleen. Nyt kun meiltä vaaditaan myös työllistämistoimia, vetäjien pitää hallita yhä enemmän henkilöstöhallinnon ja liiketalouden perusteita. Työttömien yhdistyksillä pitäisi olla enemmän vahvoja aluejärjestöjä, joihin voisi keskittää alueen neuvonnan ja ohjauksen. Aluejärjestöjen verkosto voisi vaikuttaa asioihin aivan eri tavalla kuin yksittäinen yhdistys, saati yksi projektikoordinaattori.
Kohderyhmän laajennusta kokeiltiin Keski-Suomessa. Alkuun käytiin läpi hallituksen jäsenten vastuut ja velvollisuudet. Paikalla oli työttömien yhdistyksen lisäksi seitsemän muuta yhdistystä, etupäässä eri potilasjärjestöistä. Työttömien yhdistysten lisäksi muillakin pienillä paikallisjärjestöillä tuntui olevan samantyylisiä ongelmia, mm. varainhankinnan verotus. Tuntui kuitenkin siltä, että yhteisiä ratkaisumalleja voitaisiin löytää. Osallistujat olivat jo pitkään suunnitelleet yhteisen järjestötalon hankkimista. Talokin oli jo katsottu, mutta suunnitelmia ei ollut saatu paperille. Teimme alustava toimintasuunnitelman ja budjetin avustuksen hakemista varten. Viimeksi kuulin suunnitelman etenemisestä, että sitä ei ollut ainakaan heti hylätty. Vastaavat järjestöringit voisivat tehdä yhdessä mm. työllistämishankkeita, varsinkin kun järjestötoiminnan rajat ovat muutenkin hämärtyneet.
Olen liittänyt raporttiin suosituimmat PowerPoint-esitykset. Projektin luonteesta johtuen esityksissä saattaa olla päällekkäisyyksiä.
- Verotusohje yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille
- Talkootyön verotus
- Palkkaa vai työkorvausta
- TALHALL-peruspaketti
- Tätä se kirjanpito on
- Työlainsäädännöstä
- Projektin suunnittelu
- Kirjanpidosta tilinpäätökseen ja tunnuslukuja
- Yhdistyksen hallitus ja toimihenkilöt: oikeudet ja velvollisuudet
- Yhdistyksen jäsen: oikeudet ja velvollisuudet
- Työllisyyspoliittinen avustus
- Avustus sosiaalisille yrityksille
- Laki julkisista hankinnoista
Hankkeen sisältö ja johdanto (PDF):
Liitteet (PDF):
- 01_Verotusohje
- 02_Verotusohje_talkoot
- 03_Palkkaako
- 04_TALHALL_peruspruju
- 05_Tata_on_kirjanpito
- 06_Tyolainsaadannosta
- 07_Kirjanpidosta_tilinpaatokseen_ja_tunnuslukuja
- 08_Oikeudet_ja_velv_hall
- 09_Oikeudet_ja_velv_jasen
- 10_Projektinhallinnasta
- 11_Tyollisyyspoliittinen_avustus
- 12_Hankintalaki_I_ja_II
- 13_Avustus_sosiaaliselle_yritykselle