Köyhyyden vähentäminen on hyvinvointivaltion keskeisimpiä tehtäviä. Toimeentulotuki on tarkoitettu viime kädessä turvaamaan yksin asuvan henkilön tai perheen pakolliset elinkustannukset ja takaamaan perustuslain edellyttämän välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon niille, jotka eivät kykene itse hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Toimeentulotukea ei ole kuitenkaan tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, eikä sen taso riitä kattamaan inhimilliseen elämään vaadittavaa kulutustasoa.
Toimeentulotuki jakautuu kolmeen osaan: perustoimeentulotukeen, jota haetaan Kelasta sekä täydentävään toimeentulotukeen ja ehkäisevään toimeentulotukeen, joita haetaan Hyvinvointialueen sosiaalitoimesta. Kustannuksiltaan perustoimeentulotuki on näistä selvästi merkittävin. Se kattaa 93 prosenttia toimeentulotuen kokonaismenoista. (THL 2023.) Jotta täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea voi hakea, on lähtökohtaisesti ensin oltava päätös Kelan perustoimeentulotuesta.
Sosiaaliturvan leikkaukset ajavat yhä useamman toimeentulotuen piiriin
Tämä vuosi tullaan muistamaan poikkeuksellisen laajoista sosiaaliturvaleikkauksista. Hallituksen keskeisimpiä leikkauskohteita ovat työttömyysturva, asumistuki, kuntoutusetuudet ja toimeentulotuki. Lisäksi suunnitelmiin kuuluu, että vuosina 2024–2027 jätetään tekemättä indeksitarkistus osaan sosiaaliturvaetuuksista. Nämä toimet lisäävät selvästi toimeentulotuen saajien määrää. Lisäksi Kelan määrittelemän asumisnormin eli kohtuulliseksi katsottujen, korvattavien asumismenojen muutokset heikentävät taloudellista tilannetta osalla toimeentulotuen saajista.
Vuonna 2023 perustoimeentulotukea sai 250 493 kotitaloutta, joista yli 45 000 oli yhden tai kahden huoltajan lapsiperheitä (Kela 2024). Soste on arvioinut toimeentulotuen tarvitsijoiden määrän kasvavan vielä tämän vuoden aikana 65 000 ihmisellä, sosiaaliturvan leikkausten myötä (Soste 2023). THL on puolestaan arvioinut perustoimeentulotukea tarvitsevien määrän kasvavan noin 100 000 ihmisen verran vuoteen 2027 mennessä (THL 2023). Siihen joutuu turvautumaan tulevaisuudessa yhä suurempi osa kotitalouksista ja myös pitkäaikainen riippuvuus tuesta lisääntyy.
Miten riittävää toimeentuloa voidaan arvioida?
Jussi Tervola ja Lauri Mäkinen kuvaavat toimeentulotuen luonnetta artikkelissaan Toimeentulotuen perusosan historia ja riittävyys nykypäivänä. Heidän mukaansa vähimmäisturvan riittävyyttä on arvioitu tutkimuksissa melko vähän. Arviot perustuvat yleensä viitebudjetteihin. Ne kootaan useista tietolähteistä, kuten asiantuntijatiedosta, tilastoista ja kansalaisilta. Vertaamalla vähimmäisturvan tasoa viitebudjettiin voidaan tarkastella, riittääkö se ihmisarvoisen elämän kustannuksiin. (Yhteiskuntapolitiikka-lehti 2023.)
Toimeentulotuella ei lakisääteisesti kuitenkaan edes pyritä täyttämään ihmisarvoiseen elämään riittävää tasoa, sillä se on tarkoitettu väliaikaiseksi tueksi välttämättömiin menoihin. Sen vuoksi tutkijat ovat laskeneet toimeentulotuelle oman, karsitun viitebudjetin, jonka on tarkoitus turvata vain lainmukaiset välttämättömyydet. (Yhteiskuntapolitiikka-lehti 2023.)
Karsittuun viitebudjettiin lukeutuivat:
- ravintomenot
- vaatemenot
- vähäiset terveydenhuoltomenot (esim. itsehoitolääkkeet)
- henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta aiheutuvat menot
- paikallisliikenteen käyttö
- puhelimen ja tietoliikenteen käyttö
- harrastus- ja virkistystoiminta
Tutkijoiden laatimaan karsittuun viitebudjettiin eivät kuulu esimerkiksi puhelimen osto, kodinkoneiden hankkiminen, huonekalujen ostaminen tai lemmikin ruokkiminen.
Toimeentulotuki ei riitä kaikkiin välttämättömiin kustannuksiin
Tutkijat selvittivät toimeentulotuen perusosan riittävyyttä syksyllä 2022. He totesivat, ettei se riittänyt karsitunkaan viitebudjetin mukaisiin välttämättömiin menoihin. Vain yksinasuvan ja yksinhuoltajan perusosan tasot olivat melko lähellä karsittua viitebudjettia 2022, kun taas pariskunnan ja etenkin neljän hengen lapsiperheen perusosat jäivät kauas välttämättömiksi määriteltyjen menojen tasosta. Osa vajeesta voidaan kuitenkin kattaa myös täydentävällä toimeentulotuella.
Inflaation vaikutuksen vuoksi perustoimeentulotuki jäi entistä heikommalle tasolle, eikä sillä elävien ole enää mahdollista kattaa kaikkia välttämättömiä elinkustannuksia. Tervola ja Mäkinen nostivat vertailun vuoksi artikkelissaan esiin vuoden 2021 laskelmat, jolloin yksinasuvan ja yksinhuoltajan perusosat kattoivat vielä keskimäärin 97–98 prosenttia karsitusta viitebudjetista.
Lähes kolmannes toimeentulotukea saavista ihmisistä käyttää tukea vähintään kymmenen kuukautta (THL 2023). Monet joutuvat maksamaan perustoimeentulotuesta Kelan määrittelemien kohtuullisten asumiskustannusten (asumisnormi) ylittäviä asumiskustannuksia, jolloin jo valmiiksi niukka perusosa kuluu asumiseen. Asumisnormin vahvistaminen lainmuutoksella tuli voimaan 1.4.24. Tutkijat toteavat, että karsitunkin viitebudjetin perusteella arvioituna toimeentulotuen perusosa on riittämätön pitkäaikaiseen käyttöön (Yhteiskuntapolitiikka-lehti 2023). Ei ole inhimillistä vaatia, että kukaan selviää pitkiä aikoja sen varassa.
Teksti: Veera Luoto, työkykykoordinaattori, sosiaalityöntekijä (VTM)
Lue lisää:
THL 2023 – Hiilamo, Heikki; Kivipelto, Minna; Moisio, Pasi; Mukkila, Susanna; Nykänen, Eeva; Ollonqvist, Joonas; Peltoniemi, Johanna; Saikku, Peppi; Tervola, Jussi; Tuovinen, Anna-Kaisa; Virrankari, Lotta. Hallitusohjelman mukaisten sosiaaliturvan leikkausten vaikutukset vuoteen 2027.
Mäkinen, Lauri. 2023. What is needed at the acceptable minimum? Studies on the operationalisation of the concept of poverty. Akateeminen Väitöskirja. Turun Yliopisto: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta.
SOSTE 2023. Laskelmia maakunnittain hallituksen esittämien leikkausten vaikutuksista.
Tervola, Jussi & Mäkinen, Lauri. 2023. Toimeentulotuen perusosan historia ja riittävyys nykypäivänä. Yhteiskuntapolitiikka 4/2023.
