Saako työtön voida hyvin?

Saako työtön voida hyvin?

Perustulokokeilun alustavat ensimmäisen vuoden tulokset ovat tulleet julki. Iltalehden toimittaja Mika Koskinen löi faktat tiskiin: ”Perustulokokeilun karu saldo – ei lisännyt työllisyyttä yhtään, ”Yllättävän tyrmäävä tulos”. Piikki ei välttämättä ollut niin kärjekäs muissa medioissa, mutta kuitenkin kokeilun mielekkyys asetettiin vahvasti kyseenalaiseksi. Hyvinvointivaikutukset jäivät vähemmälle huomiolle tai keskusteluissa tuloksia vähäteltiin. Tulosten näin yksioikoinen tulkinta herättää vakavan kysymyksen, onko työttömällä oikeus voida hyvin? Onko työttömän hyvinvoinnilla mitään merkitystä?

Kokeilun tuloksena perustuloa saaneiden työllisyys ei ollut parempi tai heikompi kuin verrokkiryhmän, mutta Kelan johtavan tutkijan Minna Ylikännön mukaan perustuloa saaneilla oli vähemmän stressioireita sekä keskittymis- ja terveysongelmia kuin vertailuryhmässä. He uskoivat verrokkiryhmää paremmin työllistyvänsä. Onko kokeilu siis täysin epäonnistunut?

Suoraan sanottuna, on päin helvettiä väittää, ettei työttömän hyvinvoinnilla ole merkitystä! Jos perustulo sitä parantaa, niin perustulo ilman työllisyysvaikutuksia, on askel parempaan suuntaan suomalaisessa sosiaalipolitiikassa. Työkyky pysyy paremmin yllä, kun voi paremmin. Työhaastatteluissa pärjää paremmin, kun pää ei ole olalla.

Mielestäni on hämmentävää, ettei perustulokokeilun tulosten julkistusten yhteydessä puhuta enemmän siitä, mikä työllistävä vaikutus on syysperusteisella sosiaaliturvalla. Iltalehden otsikko olisi yhtä hyvin voinut olla: ”Perustulolla sama työllisyysvaikutus kuin syyperusteisella sosiaaliturvalla ja työllisyyspalveluilla” tai ”Perustulokokeilun tulos: työllisyyspoliittisilla sanktioilla ei näytä olevan mitään työllisyysvaikutuksia, mutta ne heikentävät työttömän hyvinvointia, terveyttä ja uskoa työllistyä.”

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on epäonnistunut, koska se on pitkäaikaistyöttömille riittämätön, ja musertava byrokratia stressaa työttömiä ja nakertaa työkykyä. Tämän asia tunnustetaan Suomessa jo laajasti. Se tulee meille kaikille veronmaksajille kalliiksi.

Suomessa puhutaan liikaa kannustimista, kun perustulokokeilukin näyttää osoittavan, ettei kannustimilla ole kovin paljon merkitystä tässä viitekehyksessä. Huomioikaa, perustulokokeilun kohderyhmänä oli pitkäaikaistyöttömät, joilla pitäisi olla työttömistä parhaat taloudelliset kannustimet työllistyä.

Kannustimien sijaan pitäisi puhua enemmän palveluista. Palveluiden tulee olla työllisyyttä edistäviä ja työttömien hyvinvointia ja tulevaisuudenuskoa parantavia. Työpaikat ja yrittäjyys eivät synny tyhjiössä. Tarvitaan palveluita kirkastamaan mahdollisuudet. Ja jos työtä ei ole, kannustimilla ei ole merkitystä.

Mielestäni ajattelu, jossa vähätellään työttömien hyvinvointia, tai väitetään, että ”laiskoja” työttömiä täytyy patistella työmarkkinoille, on vaarallista puhetta. Jos tämä työttömiä halveksuva asenne on sosiaalipalvelujärjestelmän lähtökohta, työvoimareservin työkyky heikkenee entisestään.

Perustulokokeilun tutkimus ei ole vielä valmis, joten mitään vahvaa käsitystä siitä ei voi vielä muodostaa. Todettakoon myös, että 80 % perustulon saajista hakivat perustulon lisäksi muita sosiaalitukia. Siten perustulosta puhuminen kokeilun yhteydessä on melko korkealentoista jo pelkästään tästä syystä.

Kiinnostaa, ovatko työllisyysvaikutukset samat kahden vuoden tarkastelujakson aikana, koska silloin tilanteeseen vaikuttaa myös aktiivimalli? Raivoa ruokkiva aktiivimalli on selvitysten mukaan tuottanut ihmisille paljon ahdistusta. Mitä työttömille halutaan? Raivoa ja stressiä, vai hyvinvointia ja tulevaisuususkoa?

Onko työttömällä oikeutta voida Suomessa hyvin, vai uhrataanko työttömien hyvinvointi taloudellisten kannustimien pyhällä alttarille? Onko työttömän hyvinvoinnilla ja terveydellä mitään merkitystä?

Jukka Haapakoski
Toiminnanjohtaja
050 577 2580
jukka.haapakoski (@ )tyottomat.fi
@jugetstu