Korkean profiilin työryhmä: Asiantuntijatyöryhmän työ muistuttaa hyvinvointiyhteiskunnan vahvuudesta

Asiantuntijatyöryhmän työ muistuttaa hyvinvointiyhteiskunnan vahvuudesta

Reilut kolme viikkoa sitten minulla oli erittäin suuri kunnia tulla pyydetyksi neljän ministerin kustumaan korkean profiilin työryhmään. Kutsujina olivat sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen, peruspalveluministeri Krista Kiuru, Pohjoisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist, sekä työministeri Tuula Haatainen.

Puheenjohtajana ryhmässä toimi SOSTEn puheenjohtaja Emeritus, arkkipiispa Kari Mäkinen. Toimikausi oli 5.5.-31.5.2020. STM:n edustajat Riikka Pellikka ja TEM:n Kimmo Ruuth tarjosivat ministeriöiden asiantuntemuksen käyttöömme ja koostivat raportin ryhmän ajatuksista ja teksteistä Kari Mäkisen johdolla.

Muut työryhmän jäsenet olivat, Olli Kangas, työelämäprofessori (Turun yliopisto), Johanna Kantola, professori (Tampereen yliopisto), Jaakko Kiander, johtaja (ETK), Kristiina Kumpula, pääsihteeri (SPR), Tuire Santamäki-Vuori, johtaja (THL), sekä Päivi Topo, johtaja (Ikäinstituutti).

Ryhmä oli erittäin merkittävän ja haastavan tehtävän edessä. Ryhmän tehtävänä oli ”tuottaa näkemyksiä ja esityksiä hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamiseksi koronaepidemian vuoksi asetettujen rajoitusten poistamisen sekä yhteiskunnan jälleenrakennuksen valmisteluun.” Muita ohjeita ei ollutkaan.

Yhteiskunnan murtumakohtien hahmottaminen vaatii poliittista työtä

Mielestäni ryhmän työn tärkein anti on muistuttaa hyvinvointiyhteiskunnan vahvuudesta, kaikkiin kansalaisiin kohdistuvasta universaalisuuden periaatteesta ja toisaalta myöskin hahmottaa yhteiskunnan murtumakohtien olemassaolosta, jotka vaativat vielä määrätietoista poliittista työtä, jotta hyvinvointi on kaikkien ulottuvilla kriisistä huolimatta ja sen jälkeen.

Jo heikoimmassa asemassa olevat ihmiset kokevat myös koronakriisin vahvemmin. Jos jätämme heidän tarpeensa nyt huomioimatta, kriisi lisää yhteiskunnan sisällä olevaa eriarvoisuutta. Jos taas määrätietoisesti pyrimme huomioimaan kaikkien erityistä tukea tarvitsevien tilanteet ja tarpeet, koronakriisi on mahdollisuus myös rakentaa parempaa yhteiskuntaa.

Kun vertaan, miten Suomi kohtaa koronakriisin esimerkiksi Yhdysvaltoihin, niin melko hyvinhän täällä on valtion ohjauksessa toimittu. Pahimmat konkreettiset virheet Suomessa tehtiin siinä, ettei rajoilla ryhdytty heti alkuun testaamaan ihmisiä. Jos se olisi tehty kunnolla, oltaisiin koronaepidemian hillitsemisessä vielä paremmassa tilanteessa nyt.

Mihin tukipaketit kohdennettiin?

Kolmen miljardin euron tukipaketin soveltamisessa voi pohtia, menivätköhän rahat nyt ihan kovimpaan tarpeeseen. Rahaa näyttäneen jaettavan ”kehitystukena” kehittyville ja uudistuville yrityksille, ei niinkään kivajalkatukena pien- ja erityisesti palveluyrityksille tai yhdistyksille, jotka joutuivat lopettamaan kokonaan toimintansa ja ovat nyt vaikeuksissa vuokra- ym. kulujen kanssa.

Ansiosidonnaisen päivärahojen kuluminen olisi voitu kohdistaa kaikkiin työttömiin, ei vain niihin, jotka irtisanottiin 15.3.2020 jälkeen. Mutta globaalissa kokonaiskuvassa nämä lienevät kuitenkin melko pieniä haksahduksia. Vastapainona valtio ja työmarkkinajärjestöt pääsivät kunniakkaasti sopuun esimerkiksi uusista lomautuskäytännöistä, joilla voitiin turvata sekä työntekijöiden, että yritystoiminnan etua.

Yhdysvalloissa vuorostaan valtion johdossa alkuun vähäteltiin ongelmaa, levitettiin ristiriitaista tietoa ja käytännössä karanteenien vaikutukset köyhimpien ihmisten ja yritysten toimeentuloon ovat olleet järkyttävät, puhumattakaan suhteellisen korkeasta koronakuolleisuudesta. Heikon sosiaalitukijärjestelmän takia, monet työttömäksi joutuneet kamppailevat jo sen suhteen, menettävätkö he kotinsa. Yhdysvaltain räikeä eriarvoisuus, julkinen rasismi sekä elitistinen ja polarisoiva politiikka ja liiketoiminta näkyy nyt laajalle levinneinä levottomuuksina ympäri maata. Vaikuttaa siltä, että presidentti Trump lisää vain bensaa liekkeihin.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja poliittinen johto ansaitsee mielestäni kiitoksen, miten asiaa on hoidettu. Jälkikäteen voidaan toki katsoa, mitä meni pieleen ja mitä opittavaa. Mutta kun katselee laajemmin ympärille, näyttää kyllä siltä, että Suomi on huippumaiden joukossa koronakriisin ensimmäisen vaiheen hoitamisessa.

Toivottavasti tämä sama ymmärrys jatkuu myös jälkihoidossa, kun työttömyyttä kohdataan, yrittäjien konkursseja selvitetään, kansalaisten suurentunutta velkataakkaa jaetaan ja kuinka koronariskiryhmään kuuluvia pidetään jatkossa osallisena yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Jukka Haapakoski
Toiminnanjohtaja

Laaja-alaisen korkean profiilin työryhmän tiedote ja julkaisu löytyvät täältä.