Vaikuttamista työttömien hyväksi tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Rankat ja puutteellisesti hoidetut talouskriisit. Niitä seurannut syrjäytyminen – tai oikeammin sanottuna syrjäyttäminen. Automaatiosta ja globalisaatiosta seurannut elinkeinorakenteen muutos. Jatkuvasti kasvavat osaamisvaatimukset. Ikääntyneiden ja pitkäaikaistyöttömien syrjintä. Nämä kaikki ovat varmasti osaltaan selityksiä tähän.

Ennen kaikkea olemme kuitenkin nähneet valtavan asennemuutoksen: työtä ei enää valitettavasti pidetä oikeutena, joka julkisen vallan tulisi taata jokaiselle kansalaiselle. Sen sijaan työttömyys on määritelty ongelmaksi, jonka markkinat hoitavat.

Kun markkinat eivät ongelmaa hoitaneet, haluttiin entistä vapaampia markkinoita: heikompia työehtoja ja työmarkkinasääntelyn purkamista sekä turvaverkkojen purkamista. Julkisen sektorin ja järjestöjen työllistämisvastuuta ja roolia työllisyyden edistämisessä ei ole enää tunnustettu ja siihen on saatettu suhtautua jopa kielteisesti.

Työttömyyden on kuviteltu ratkeavan sillä, että työttömyysturvaa leikataan ja työttömien asemaa heikennetään. Tiedämme kaikki, että se lääke ei ole toiminut, ja nyt tarvitaankin uusia reseptejä. Työllisyyspolitiikan suunnanmuutos on mahdollinen ja se on välttämätön. Uskallan jopa väittää, että se on käynnissä, vaikka iso laiva kääntyykin aina hitaasti.

Nykyinen hallitus on tunnistanut osaamisen, riittävän työkyvyn ja palveluiden merkityksen työllisyyspolitiikassa, ja näistä on oltu valmiita myös maksamaan. Suomen työllisyysaste on nousemassa pohjoismaiselle tasolle, ja tähän päästään ilman leikkauspolitiikkaa tai työehtojen heikentämistä.

Yksi esimerkki uudesta työllisyyspolitiikasta on osatyökykyisiä työllistävän valtionyhtiön perustaminen. Ajatuksena on edistää etenkin vammaisten oikeutta palkkatyöhön, joka esimerkiksi Ruotsissa on pitkään toteutunut meitä paremmin.

Tulevaisuudessa tätä ajattelua tulisi soveltaa myös laajemmin, ja pyrkiä takaamaan jokaiselle ihmiselle oikeus työhön, silloin kun työttömyys uhkaa pitkittyä.

Työllisyyskehityksen kannalta niin sanotut avoimet työmarkkinat ovat luonnollisesti keskiössä, mutta ne eivät yksin riitä. Luonnollisesti huomiota on kiinnitettävä osaamiseen, työkykyyn ja työllisyyspalveluiden toimivuuteen. Mutta jotta oikeus työhön jälleen toteutuisi, tulisi julkisen sektorin lisäksi järjestökentän pystyä työllistämään enemmän ihmisiä kuin tällä hetkellä.

Miltä näyttäisi yhteiskunta, jossa työ olisi jälleen oikeus?

Miltä sitten näyttäisi yhteiskunta, jossa työ olisi jälleen oikeus? Se voisi olla edelleen yhteiskunta, jossa elinkenorakenne muuttuu, ja jossa vanhoja työpaikkoja häviää ja uusia syntyy. Ilmastonmuutoksen ja ekologisen kriisin torjunta tulee väistämättä mullistamaan myös työmarkkinoita ja osana oikeudenmukaista siirtymää oikeus työhön tulisi palauttaa kunniaan.

Tällaisessa yhteiskunnassa työpaikkoja luotaisiin aktiivisella elinkeinopolitiikalla kaikkialle Suomeen ja viime kädessä julkinen tai kolmas sektori tarjoaisivat palkkatyötä silloin kun työttömyys uhkaisi pitkittyä.

Työttömien yhdistyksien ja muun järjestökentän merkitys työllisyyden edistämisessä on tärkeä ja tätä työtä tarvitaan jatkossa entistä enemmän.

Kun 1980-luvun lopun täystyöllisyys kääntyi nopeasti massatyöttömyydeksi, sai myös työttömien järjestäytyminen uutta puhtia. Sen tuloksena lukemattomat suomalaiset ovat saaneet tarvitsemaansa tukea työttömien järjestöiltä ja kamppailleet yhteistoiminnassa työttömien oikeuksien puolesta.

Työttömien keskusjärjestön 30-vuotias historia on pitänyt sisällään värikkäitä ja moninaisia vaiheita. Hiljattain Politiikka-Suomi –sarjassakin nähty ärhäkkä mielenosoituskulttuuri ja muu vaikuttamistoiminta on toiminnan yksi kuva. Toinen kuva on se päivittäinen ruohonjuuritason työ ja ihmisten auttaminen toimintakeskuksissa, työpajoissa, ruokaloissa ja matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa.

Työllisyyspolitiikka on nyt murroksessa

Työllisyyspolitiikka on nyt murroksessa kun työllisyyspalveluiden kuntasiirto, sote- ja sotu-uudistukset sekä niin kutsuttu pohjoismainen malli muuttavat rakenteita. Samalla veikkaustuottojen väheneminen haastaa järjestöjen rahoitusta. Näihin kaikkiin muutoksiin liittyy työttömien ja järjestökentän näkökulmasta sekä mahdollisuuksia että uhkia.

Usein muutokseen kannattaa tarttua, mutta muutosta ei tarvitse ottaa annettuna. Tarvitaan ääntä, keskustelua ja myös kritiikkiä silloin kun on kritiikin paikka. Avoin keskustelu mahdollistaa paremmin tekemisen.

Haluan kannustaa 30-vuotiasta Työttömien keskusjärjestöä olemaan aktiivinen

ja tarpeen tullen ärhäkkäkin yhteiskunnallinen keskustelija ja toimija. Ennen kaikkea haluan onnitella kaikkia aktiiveja, jotka ovat pitkäjänteisellä työllään mahdollistaneet merkkipäivän.

Hanna Sarkkinen

Sosiaali- ja terveysministeri

Tämä kirjoitus ja paljon muuta luettavissa juuri ilmestyneessä verkkolehdessä #tyottomat.