Lausunto koskien sisäisen turvallisuuden kehittämislinjauksia

 Työttömien Keskusjärjestön lausunto sisäministeriölle koskien sisäisen turvallisuuden kehittämislinjauksia

Työttömien Keskusjärjestö kiittää lausuntopyynnöstä, jossa pyydetään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1) Mitä poliittisia päätöksiä tulisi tehdä, jotta Suomi olisi nykyistä turvallisempi tai vähintään yhtä turvallinen teidän edustamanne väestöryhmän, asian tai elämän osa-alueen näkökulmasta?  

2) Miten esittämänne päätökset tai linjaukset edistäisivät sisäistä turvallisuutta?  

Lausunnossa pyydetään keskittymään ehdotuksiin, jotka koskevat onnettomuuksia ja tapaturmia, turvallisuuden tunnetta ja rikollisuutta sekä näihin liittyviä palveluita.

Työttömien Keskusjärjestö ry:ssä on 73 jäsenyhdistystä. Katsomme sisäistä turvallisuutta työttömän näkökulmasta.

Luottamus yhteiskuntaan tulee säilyttää turvaamalla riittävät TE- sekä sosiaali- ja terveyspalvelut

Luottamus yhteiskuntaan herää asiallisesta kohtaamisista ja viestinnästä muiden kansalaisten sekä etenkin virkavallan suhteen. Tämä koskee TE- sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintaa, mutta myös koululaitosten, maahanmuuttoviraston, verolaitoksen sekä poliisi- ja oikeuslaitoksen toimintaa jne.

Asiakaskaspalvelun osalta asiakkaan tarpeiden kuuntelemiseen tulee olla riittävästi aikaa. On tärkeää saavuttaa ymmärretyksi tulemisen kokemus.

TE-palveluissa tulee olla riittävästi henkilökuntaa, jotta asiakkaille voidaan turvata riittävän hyvä ymmärrys työttömän oikeuksista ja velvollisuuksista. Osalle riittää pääasiassa verkossa tapahtuva tehokas vuorovaikutus. Osa tarvitsee henkilökohtaista kasvokkaista palvelua.

Tilojen ja (sähköisten) palvelujen tulee olla esteettömiä, kaikkien asiakkaiden saatavilla. Toimistoverkoston supistaminen, jäljellä olevien toimiston aukioloaikojen rajoittaminen yhteen päivään viikossa tai pariin tuntiin iltapäivisin ei toteuta esteettömyyttä eikä turvallisuutta. TE-hallinto vaikuttaa lausunnoillaan ja päätöksillään suoraan asiakkaidensa taloudelliseen tilanteeseen ja sitä kautta turvallisuuteen ja kaikkinaiseen hyvinvointiin, joten on ensiarvoisen tärkeää, että palvelut ovat saavutettavissa.

Erityisryhmiin, joille henkilökohtainen asiakaspalvelu on tärkeää ovat esimerkiksi ensi kertaa TE-toimistoissa asioivat, maahanmuuttajataustaiset, sosiaali- ja terveysongelmien kanssa painivat, sairauspäivärahalta työttömyysturvalle siirtyvät työttömät asiakkaat. Alhainen koulutustaso tai kaukainen etäisyys kasvukeskuksista voisi olla myös kriteeri.

Periaatteessa kaikilla, jotka haluavat henkilökohtaista kasvokkaista asiakaspalvelua täytyy olla siihen viiveetön oikeus henkilökohtaisesta tilanteestaan tai asuinpaikastaan huolimatta.

 Toimistoverkostojen supistamisen myötä TE-hallinto on siirtynyt yhä enemmän sähköiseen asiointiin ja puhelinneuvontaan. On kuitenkin tutkittu ja tunnustettu fakta, että osalla asiakkaista ei ole valmiuksia eikä osaamista eikä taloudellisia mahdollisuuksia hankkia ja käyttää sähköisiä palveluja. Digi-osattomuus ei saisi syöstä ihmistä palvelujen saavuttamattomiin.

Työttömällä työnhakijalla on oikeutensa ja velvollisuutensa. Hänen oikeutenaan on mm. saada apua työllistymiseen ja hyödyntää TE-toimiston tarjoamia TE-palveluja. Moni työtön kokee, että tämä oikeus on evätty: TE-toimistoon on vaikea saada yhteyttä ja etenkin kasvokkain tapahtuva palvelu ja kohtaaminen TE-viranomaisen kanssa on lähes mahdotonta. Tämä ei lisää asiakaan ja kansalaisen turvallisuutta. Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (28.12.2012/916) korostaa toiminnan tasapuolisuutta ja puolueettomuutta sekä asiakkaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvon edistämistä.

Hallintolaki (6.6.2003/434) toteaa 7§:ssä palveluperiaatteen: asiointi ja asian käsittely on järjestettävä niin, että asiakas saa asianmukaisesti hallinnon palveluita. Valitettavan moni kansalainen kertoo, että kokee tätä oikeutta loukatun.

Samat teemat toistuvat myös mm. Kelan kanssa asioidessa, samoin kuin muut viranomaistahot: verotoimistot, ulosottovirastot ja esim. talous- ja velkaneuvontaa tarjoavat oikeusaputoimistot keskitetään kasvukeskuksiin ja suurempiin taajamiin, jolloin haja-asutusalueiden kansalaiset jäävät väistämättä turvattomampaan asemaan.

Ratkaisuja on kehitetty ja niitä tulee edelleen viedä eteenpäin. Esimerkiksi Kelan jalkautumisesta kirjastoon tai kunnantalolle Juukassa ja Valtimolla on hyviä kokemuksia. Pop-up -päivät ovat tuoneet Kelan virkailijan kylätaajamaan, jossa ei enää ole omaa konttoria ja asiakkaat ovat päässeet hoitamaan asioitaan face-to-face -tapaamisessa virkailijan kanssa.

Valitettavasti tietosuojasyistä kaikkia asiakastietoja ei ole voitu hoitaa tapaamisissa, läppärillä ja kannettavalla nettiyhteydellä ei ole voitu kirjautua kaikkiin tietokantoihin. Mutta asiakas on saanut kertoa asiansa ja ongelmansa ihmiselle, joka on paikan päällä ja kuuntelee ja aikanaan selvittää tilanteen ja ottaa yhteyttä asiakkaaseen sen tehtyään. Tai virkailija on voinut soittaa kollegalleen kiinteään toimipaikkaan ja pyytänyt tarkistamaan asiakkaan tilanteen. Tämä säästää kaikkien aikaa ja vaivaa ja on inhimillistä toimintaa. Luonnollisesti pop-up -konttorilla on oltava riittävä äänieristys ja työrauha. Nämä ovat yleensä varsin helposti järjestettävissä, jos ja kun tahtotilaa on.

Aikuissosiaalityöntekijät, työttömien neuvoja ja muut tahot ovat tiedostaneet ongelmat ja tehneet tiivistä yhteistyötä. He ovat tarjoutuneet järjestämään asiakastapaamisia virkamiehen luo, jolloin he samalla matkalla ovat ehtineet tavata reissupäivässään mahdollisimman monta avun tarvitsijaa.

Myös esimerkiksi talous- ja velkaneuvojia on pyydetty jalkautumaan maakuntaan (Pohjois-Karjalassa).

Talousneuvojat ovat sinnikkäästi ja järjestelmällisesti kieltäytyneet jalkautumisesta vedoten resurssipulaan. Heidän mielestään sähköiset palvelut ja kiinteä toimipiste Joensuun keskustassa riittävät. Kun julkinen liikenne on mitä on, niukkaa ja lähinnä koululaisvuorojen varassa, on sadan ja 130 kilometrin päästä Joensuuhun lähteminen ja sieltä vielä kotiin palaaminen varsin työläs, joskus jopa mahdoton järjestettävä.

Sosiaalityöntekijät ja työttömien neuvoja tekevät tämän asian suhteen merkittävää ja antoisaa yhteistyötä turvatakseen asiakkaiden mahdollisuuden saada talous- ja velka-asiat kuntoon tarjoamalla työpanostaan sekä etätyökaluja asiakkaan käyttöön. Ei riitä, että kirjastossa on kaikkien käytettävissä asiakastietokone, vaan tarvitaan ihminen, joka neuvoo ja ohjaa laitteen ja ohjelmien käytössä sekä kannustaa ja tukee asiakasta asian hoitamisessa.

Paljon puhuttu lisäpanostus TE-hallinnon henkilöstön määrään on toivottavaa, jolloin heillä olisi enemmän aikaa aidosti kohdata asiakas ja tehdä voitavansa asian kuntoon saattamiseksi ja/tai ohjata asiakas oikeaan palveluun (eläkejärjestelyt, työ- ja toimintakyvyn arviointi, jne.).

Puhelinpalvelujen osalta toivomme, että TE-hallinnossa otetaan käyttöön samanlainen takaisinsoitto-käytäntö kuin terveyskeskuksissa. TE-hallinnon palvelunumeroihin soittamisen tulee olla täysin maksutonta. Tämä lisää tasa-arvoisuutta. Toki monella on käytössään kiinteähintainen puhepaketti, mutta jos henkilö on esimerkiksi menettänyt luottotietonsa, on hänellä käytettävissä vain Prepaid-liittymä. Siitä soittaminen maksaa minuuttilaskutuksen mukaan ja luonnollisestikin, myös jonottaminen on maksullista.

Eriarvoisuuden kasvua tulee hillitä ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten työllisyyttä, osallisuutta ja toimentuloa parantaa perusturvan tasoa nostamalla

Etenkin pitkäaikaistyöttömillä on yleensä toimeentulo-ongelmia. Kumuloituvat taloudelliset ongelmat aiheuttavat osalle syvenevää syrjäyttämisen kokemusta – mm. oman elämänpiirin kapenemista, terveyden ja hyvinvoinnin heikkenemistä, erilaisten työllisyyttä ja hyvinvointia parantavien mahdollisuuksien puutteellista tunnistamista, taloudellisia velkakierteitä, päihteiden väärinkäyttöä, sosiaalisten suhteiden vähenemistä ja niiden kuormittamista (kun missään ei voi käydä, ja muut eivät kysele kuulumisia jne.).

Työttömyys kuormittaa perheitä. Puolisot saattavat ylikuormittua taloudellisen taakan yksipuolisuudesta. Lapset saattavat syrjäytyä, kun ei ole varaa harrastuksiin. Tietyille perheille ja alueille saattaa syntyä ylisukupolvisen työttömyyden kokemus, kun mallia työelämästä ei ole. Elämän edellytykset rakentuvat silloin täysin tulonsiirtojen maksimoinnin näkökulmasta.

Velkakierteet ja päihteiden väärinkäyttö, sekä mielenterveyshäiriöt voivat johtaa kodittomuuteen.

Kun ollaan jo syvällä erilaisissa velka- ja päihdekierteissä asianomaisten ja sivullisten välille syntyy vakavaa turvattomuutta, joka näkyy väkivaltana, ilkivaltana ja varkauksina sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeettomana kuormittumisena.

Eriarvoisuutta hillitään tulonsiirroilla, ja tulonsiirtoihin kytkeytyvillä oikeuksilla lisäansioihin työn avulla. Perusturvan monimutkaisuus ja riittämättömyys on tunnustettu tosiasia. Euroopan neuvosto on antanut asiasta toistuvia moitteita. Tästä syystä perusturvaetuuksia on korotettava. Samaan aikaan korkeimman tulodesiilin tulot ovat nousseet miljardiluokkaan.

Paras tapa saada työttömiä irti monimutkaisen sosiaaliturvan piiristä toteutuu työpaikkojen turvaamisella. Yksityisen sektorin työpaikat ovat päämäärä, mutta julkisesti rahoitetulla työtakuulla voidaan periaatteessa järjestää työehtosopimusten mukaista työtä, kun ollaan valmiita panostamaan työpaikkojen luomiseksi tälle kohderyhmälle. Työtakuun toteuttamista voidaan monin eri työkaluin toteuttaa mm. panostamalla palkkatukeen, sosiaalisten kriteereiden hyödyntämiseen julkisissa hankinnoissa, turvaamalla riittävät peruspalvelut (palkkaamalla riittävästi henkilökuntaa, missä palvelutarve on tunnistettu), jne.

Samaan aikaan aikuisiän koulutusmahdollisuuksia tulee vahvistaa.

Virkavallan yhteistyötä tulee vahvistaa siten että aina on tarjolla jokin ratkaisu, joka vie asiakkaan tilannetta eteenpäin

Pahimmat tuvallisuutta uhkaavat tilanteet syntyvät, kun ihminen kokee olevansa täysin selkä seinää vasten ilman vaihtoehtoja ja turvan tunnetta. Esimerkiksi kodittomuuden uhka, velkakierteet, työvoimapoliittiset karenssit tai äkilliset terveyttä heikentävät tilanteet aiheuttavat näitä kokemuksia.

Yhteiskunnan tulee palveluissa voida tarjota vaihtoehto tilanteisiin, kun henkilön omat voimavarat eivät riitä tunnistamaan erilaisia mahdollisuuksia.

Lait tulee rakentaa siten, että aina on jokin mahdollisuus. Jos esimerkiksi kodittomuus uhkaa vuokrarästien takia, kunnat järjestävät jonkin yhteisasumisen muodon. Jos syntyy työvoimapoliittinen karenssi laiminlyönnistä, voidaan hyvittää laiminlyönti osallistumalla palveluihin lunastaen oikeus työttömyysturvaan jne. Terveysmenoissa turvataan palveluiden maksuttomuus, jos asiakas ei kykene maksamaan kulujaan jne.

Viranomaisilla tulee olla tieto rinnakkaisista asiakaspalveluista ja systemaattinen ohjaus näihin palveluihin.

Kannustaminen omavastuuseen kaikissa palveluissa

Yhteiskunta voi parhaiten, kun kansalaiset kantavat itse vastuun omista toimistaan – työstään, toimeentulostaan, osaamisestaan, terveydestään sekä lähiyhteisöistään. Ristiriita syntyy tilanteissa, joissa kansalaiset ovat kantaneet vastuunsa, mutta joutuvat jonkin satunnaisen syy seuraus ketjun takia syrjäpoluille. Näin esimerkiksi, kun työttömyys on alueella vahvaa ja alueella on vähäiset edellytykset taloudelliselle toiminnalle. Osalla, ei välttämättä ole mitään lähiyhteisöä, jossa toimia. Ei ole näkemystä, miten ja missä kouluttautua jne. Saattaa olla yksinkertaisesti, heikko terveys tai vähäiset lahjat ja kapasiteetti oppia uusia asioita jne. On joutunut perheissään, koulutuksissaan tai työsuhteissaan suhteettoman suuren paineen alaiseksi, ja omia voimavaroja ei yksinkertaisesti ole jäljellä.

Kun kansalaisille turvataan toimeentulo, terveys-, oikeus- ja TE-palvelut niin näissä palveluissa tulee olla omavastuuseen tukevia kannustimia. Käytännössä tehtävä ei ole helppo, mutta ainakin matalan kynnyksen palveluissa esimerkiksi TE-palveluissa voitaisiin lisätä joustoa ja asiakasosallisuutta. Jos henkilö on esimerkiksi suorittanut työnhakukurssin, taitoja ei tarvitsisi päivittää vaan etsittäisiin sopivampi työllisyyttä tukeva malli. TE-toimisto voisi esimerkiksi kustantaa vapailta markkinoilta jonkin sopivamman koulutuksen tms. Jos palvelu ei vastaa työnhakijan tarpeita, hän voi suorittaa sen jollakin testillä. Näin kouluttajille jää kursseissa enemmän aikaa keskittyä sellaisten henkilöiden osaamisen kehittämiseen, jotka avusta eniten höytyvät.

Terveyspalveluissa omavastuuteen kannustaminen ja resurssien optimointi on haastavaa, jos periaate on turvata palvelut ensisijaisesti heille, jotka ovat osoittaneet käytännössä pitäneensä terveydestään huolta ja jotka ovat jonkin satunnaisen syyn vuoksi terveyspalveluiden asiakkaita. Jos esimerkiksi henkilö on altistanut itsensä tupakoinnilla syöpäriskille, joka on selkeästi terveydelle haitalliseksi todettu aine, onko hän samalla viivalla esimerkiksi lapsen kanssa, jolla on jokin synnynnäinen sairaus, joka voitaisiin kalliilla hoidolla ratkaista ja turvata terveellisen elämän edellytykset?

Jonkin verran palveluiden järjestämisen kustannusanalyyseissä tulee näkyä oman valinnan vaikutukset. On kuitenkin myös niin, että köyhyys itsessään altistaa monille terveydellisille riskeille, koska mahdollisuudet esimerkiksi terveellisen ruokavalion ylläpitämiseen tai muutoin hyvinvoinnista kiinnipitämiseen ovat rajalliset.

Työttömyys on vaikea ja ristiriitaisia tunteita herättävä ilmiö. Missä on omavastuu ja missä on yhteiskunnan sekä työnantajien vastuu? Omavastuun periaatteen toteuttaminen tulee näkyä silloin, kun omalla tekemisellä voidaan selvällä syy- ja seuraussuhteella todeta, että henkilö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa lopputulokseen. Missä on työttömän omavastuu esimerkiksi työttömyysturvan omavastuupäivistä, jos henkilö pudonnut 300 päivän sairauspäivärahan jälkeen työttömyysturvalle ja syntyy 5 päivän korvaukseton aika? Tässä on selkeä esimerkki, jolloin työttömyysturvan omavastuuta ei tule soveltaa.

Ylipäätään työttömyysturvan omavastuu on kiistanalainen etuuden menetys. Karensseilla periaatteessa jo hoidetaan kaikki tilanteet, jolloin työnhakijan katsotaan laiminlyöneen velvollisuuksiaan. Mutta esimerkiksi omavastuun toteutuminen on pitkälle selkeä tapauksissa, joissa työllä ansaittu ansiosidonnainen työttömyysturva on korkeampi, kuin perusturva.

Riittävän hyvä palveluiden perustaso on kuitenkin turvattava kaikille riippumatta tehokkuus- ja omavastuun periaatteen toteuttamisen tasosta.

Hyvin rakennettu yhdistystoiminta luo tasapainoa ja turvallisuuden tunnetta

 Yhteiskunnallisessa keskustelussa havaittu vastakkainasettelu ja vihapuhe huolettavat myös työttömiä. Digitalisoituneessa maailmassa myötäelämme tilanteissa, jotka ovat oman arkisen kokemuksemme ulkopuolella. Myötäeläminen on vuorovaikutuksellista ja nopeatempoista sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisen median algoritmit palkitsevat kärjekästä sisältöä. Kärjekäs sisältö linkittyy muuhun vastaavaan sisältöön. Näissä sisällöissä ei välttämättä faktat ole olennaisia. Syntyy jonkinlaisiin vaihtoehtoisiin tai miellettyihin faktoihin perustuvia kulttuurisia kuplia. Nämä kuplat hajaantuvat toisistaan. Laajemmin alueellisesti yhteen nitovat kulttuurisidonnaisuudet jäävät vähemmän merkitykselliseksi. Verkon syövereissä olevat identiteettiset kerrostumat saavat vahvempaa sidettä yksilöiden maailmankatsomuksessa ja vuorovaikutuksessa.

Yksinäiset ihmiset voivat saada omaan elämäänsä sosiaalista vuorovaikutuksellista sisältöä ainoastaan verkosta. Kärjekäs sisältö liikkuu etenkin siellä, missä toimitaan lain rajapinnoilla – esim. salatuissa anonyymeissä verkoissa, tai erilaisissa sivustoissa, missä jaetaan ilmaiseksi kaupallista materiaalia. Yksinäisyys, köyhyys, negatiivisten ajatusten kierre, patoutunut energia, sekä pätemisen tarve ja verkko voivat olla tulenarka ääriajattelun ja toiminnan yhtälö.

Karkeasti yllä kuvatun tyyppinen maailma huolettaa myös työttömien yhdistyksissä. Tämän vastapainona toimivat työyhteisöjen ja muiden arkisten verkostojen sisällä tapahtuva vuorovaikutus, mikä osaltaan tasapainottaa sosiaalisen median synnyttämien identiteettien vetovoimaa ja merkityksellisyyttä – tarjoten siihen arjen kokemuksen ääntä ja muuta reflektiopintaa.

Tässä mielessä työttömien yhdistystoiminnan tukeminen on tärkeä turvallisuusteko paikallisesti. Työttömien yhdistykset keräävät osittain satunnaisestikin yhteiskunnan eri lohkoilta työttömyyden kanssa kamppailevia ihmisiä. Yhteistä näille ihmisille ei välttämättä ole muuta kuin työttömyys. Mutta hyvä eetos ja eteenpäin pyrkimisen meininki auttavat pitämään ääriajattelun peikot ulkopuolella. Lisäksi näissä yhteisöissä toimitaan omalla nimellään ja läsnäolollaan. Syntyy syväluottamuksen ilmapiiri.

Mitä tulee julkiseen kaupalliseen ja julkiseen mediaan sekä keskustelualustoihin. Näissä tulee etenevästi vaatia omalla nimellään osallistumista. Jospa se pitäisi nykyistä paremmin kielet asiassa kiinni ja systemaattinen rienaaminen alkaisi yhdistyä yksittäisiin henkilöihin.

Helsingissä, 16.10.2020

Työttömien Keskusjärjestön puolesta,

Jukka Haapakoski

Toiminnanjohtaja

+358 50 577 2580
jukka.haapakoski@tyottomat.fi