Työttömien Keskusjärjestön lausunto, HE 13/2024 vp (STM)

Työt­tö­mien Keskus­jär­jestö kiit­tää Sosi­aali- ja terveys­va­lio­kun­taa lausun­to­pyyn­nöstä. Työt­tö­mien Keskus­jär­jestö tarkas­te­lee lakie­si­tyk­siä erityi­sesti pitkä­ai­kais­työt­tö­mien näkö­kul­masta. 

Esityk­sessä ”ehdo­te­taan muutet­ta­vaksi työt­tö­myys­tur­va­la­kia, työt­tö­myys­tur­va­lain muut­ta­mi­sesta annet­tua lakia, työvoi­ma­pal­ve­lui­den järjes­tä­mi­sestä annet­tua lakia, julki­sesta työvoima- ja yritys­pal­ve­lusta annet­tua lakia sekä työl­li­syy­den edis­tä­mi­sen kunta­ko­kei­lusta annet­tua lakia. 

Muutok­set koski­si­vat ansio­päi­vä­ra­han määrää, palkan­saa­jan työs­sä­oloeh­don kerty­mistä sekä kuntien velvol­li­suutta järjes­tää kuntoutus‑, koulu­tus- tai työn­te­ko­mah­dol­li­suus eräille työt­tö­mille työn­ha­ki­joille. 

Ehdo­tuk­sen mukaan ansio­päi­vä­ra­han määrää porras­tet­tai­siin niin, että ansio­päi­vä­raha alenisi työt­tö­myy­den pitkit­tyessä. Ansio­päi­vä­ra­haa alen­net­tai­siin ensim­mäi­sen kerran, kun työt­tö­myys­päi­vä­ra­haa on maksettu 40 työt­tö­myys­päi­vältä ja toisen kerran, kun sitä on maksettu 170 työt­tö­myys­päi­vältä. Ensim­mäi­sen portaan kohdalla ansio­päi­vä­raha alenisi 20 prosent­tia ja toisen kohdalla 25 prosent­tia suhteessa siihen ansio­päi­vä­ra­haan, joka perus­tuu työs­sä­oloeh­don ajalta kerty­nee­seen ansio­päi­vä­ra­han perus­teena olevaan palk­kaan. Ansio­päi­vä­ra­han leik­kaus ei siis kertau­tuisi. 

Ansio­päi­vä­ra­han alen­ta­mi­nen tehtäi­siin alen­ta­malla ansio-osaa tai koro­tet­tua ansio-osaa niin paljon, että perus- ja ansio-osasta muodos­tuva ansio­päi­vä­raha alen­tuisi koko­nai­suu­des­saan edellä tode­tun verran. Ansio­päi­vä­raha ei kuiten­kaan voisi olla pienempi kuin perus­päi­vä­raha tai perus­päi­vä­raha koro­tet­tuna työl­lis­ty­mistä edis­tä­vien palve­lui­den ajalta makset­ta­valla koro­tus­osalla. 

Työt­tö­myys­päi­vä­ra­han perus­teena olevia palkan­saa­jan työs­sä­oloeh­toa koske­via sään­nök­siä muutet­tai­siin niin, että palk­ka­tuettu työ ei jatkossa pääsään­töi­sesti lain­kaan kerryt­täisi työs­sä­oloeh­toa. Pääsään­nön estä­mättä alen­tu­neesti työky­kyi­sen työl­lis­tä­mi­seksi solmittu palk­ka­tuettu työ ja yli 60-vuoti­aan pitkä­ai­kais­työt­tö­män työl­lis­tä­mi­seksi solmittu palk­ka­tuettu työ kuiten­kin kerryt­täisi työs­sä­oloeh­toa. Tällöin työs­sä­oloeh­toa ei kuiten­kaan kerryt­täisi palk­ka­tue­tun työn ensim­mäi­set 10 kuukautta. Näissä tilan­teissa, nyky­ti­laa vastaa­vasti, työs­sä­oloeh­dossa huomioi­tai­siin 75 prosent­tia työs­sä­oloeh­toa kerryt­tä­vistä kuukausista. 

Työs­sä­oloeh­don kerty­mi­sen sijasta työl­lis­ty­mi­nen palk­ka­tue­tussa työssä olisi peruste piden­tää palkan­saa­jan työs­sä­oloeh­don tarkas­te­lu­jak­soa siltä osin kuin se ei ehdo­te­tun poik­keus­sään­nök­sen perus­teella kerryt­täisi työs­sä­oloeh­toa. Tämä vastaa nyky­ti­laa siltä osin kuin palk­ka­tuettu työ ei nykyi­sin kerrytä työs­sä­oloeh­toa. 

Esityk­sessä ehdo­te­taan myös, että palk­ka­tuettu työ voitai­siin ottaa koko­nai­suu­des­saan huomioon täytet­täessä eräitä työt­tö­myys­tur­va­seu­raa­muk­sia tai kerry­tet­täessä työmark­ki­na­tuen odotusai­kaa. Nykyi­sin näissä tilan­teissa huomioi­daan vain se osa palk­ka­tue­tusta työstä, joka kerryt­tää työs­sä­oloeh­toa. 

Edel­leen esityk­sessä ehdo­te­taan luovut­ta­vaksi eräistä ikäsi­don­nai­sista työt­tö­myys­tur­vaa koske­vista poik­keus­sään­nök­sistä. Esityk­sen mukaan palkan­saa­jan työs­sä­oloeh­toa ei kerryt­täisi sellai­nen kuntoutus‑, koulu­tus- tai työn­te­ko­mah­dol­li­suus, jonka kunta on velvol­li­nen järjes­tä­mään ikää koske­vat ehdot täyt­tä­välle työt­tö­mälle työn­ha­ki­jalle, jonka oikeus palkan­saa­jan työt­tö­myys­päi­vä­ra­haan on päät­ty­mässä. Koska tällai­sen velvoit­teen perus­teella järjes­tet­tävä palk­ka­tu­ki­työ tai palvelu ei jatkossa voisi kerryt­tää työs­sä­oloeh­toa, kunnan velvoit­teita koske­vat sään­nök­set esite­tään kumot­ta­viksi. Samoin kumot­tai­siin ne ansio­päi­vä­ra­han suuruutta koske­vat suoja­sään­nök­set, jotka liit­ty­vät näihin ikäsi­don­nai­siin poik­keus­sään­nök­siin. Lisäksi esityk­sessä ehdo­te­taan kumot­ta­vaksi 58 vuotta täyt­tä­neitä koskeva suoja­sään­nös, jonka perus­teella palkan­saa­jan tai yrit­tä­jän ansio­päi­vä­ra­han taso ei voi alen­tua, jos henkilö täyt­tää työs­sä­oloeh­don täytet­ty­ään maini­tun ikära­jan. Esityk­sessä ehdo­te­taan myös tehtä­väksi eräitä palkan­saa­jan työs­sä­oloeh­don piden­ty­mi­seen liit­ty­viä muutok­sia omavas­tuu­ajan aset­ta­mista ja palkan­saa­jan ansio­päi­vä­ra­han perus­teena olevan palkan uudel­leen määrit­te­lyä koske­viin sään­nök­siin.” 

Työt­tö­mien Keskus­jär­jestö vastus­taa kaik­kia yllä esitet­tyjä lakie­si­tyk­siä, koska ne vaka­vasti uhkaa­vat työt­tö­mien toimeen­tu­loa, sekä sosi­aa­lista ja tervey­del­listä hyvin­voin­tia. Ne heiken­tä­vät myös ikään­ty­vien työt­tö­mien työl­lis­ty­mistä.  

Ansio­päi­vä­ra­han määrän porras­ta­mi­nen alen­ta­malla työt­tö­myys­tur­vaa vähen­tää tai pois­taa pieni­tu­loi­silta mielek­kyyttä hakea ansio­si­don­naista työt­tö­myys­tur­vaa. Uhkana neljän luukun tuki- ja selvi­tys­vii­dakko

Työt­tö­mien Keskus­jär­jes­tön mielestä ansio­päi­vä­ra­han porras­ta­mi­nen vähen­tää tai pois­taa kolman­nek­selta ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van saajilta mielek­kyy­den hank­kia ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van vakuu­tus työt­tö­myy­den ajalle. Esitys lisää työt­tö­mien perhei­den köyhyyttä merkit­tä­västi — lisänä jo aiem­piin työt­tö­myys­tur­vaan liit­ty­viin leik­kauk­siin. 

TYJ:n tilas­to­jen mukaan, vuonna 2022 8 % palkan­saa­jista kuului­vat siihen jouk­koon ansio­si­don­nais­ten työt­tö­myys­tur­van saajista, joilla tuloja oli 1000 – 1500 euron verran (1 % 500 – 1000 euron joukossa). 21 % kuului­vat seuraa­vaan kate­go­ri­aan eli 1500 — 2000 euroa. Yhteensä 30 % ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van saajista kuului­vat alle 2000 euron tulo­luok­kaan. 

Karkeasti noin 1160 euron kuukausi­tu­loilta pudo­taan jo 40 päivän jälkeen perus­päi­vä­ra­halle (kun perus­päi­vä­raha on 37,21 euroa/pv). 170 päivän jälkeen n. 1240 euron tuloilla tipu­taan perus­päi­vä­ra­halle.

Yllä-olevasta voi päätellä, että kolman­nes ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van saajista (n. 2000 euroa kk tai alle) on esityk­sen johdosta tilan­teessa, jossa miet­ti­vät onko kassaan liit­ty­mi­nen 40 päivän tai 170 päivän alen­tu­man takia miele­kästä. Pohdin­taan tietysti liit­tyy myös oma arvio työl­lis­ty­mi­sen toden­nä­köi­syy­destä. Jos työl­lis­tyy nopeasti, leik­kaus ei ehdi vaikut­taa. Jos työn­haku kestää yleensä pitkään, ja palk­ka­taso on suhteel­li­sen matala, ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van houkut­te­le­vuus heik­ke­nee merkit­tä­västi. 

Ero perus­päi­vä­ra­haan tilan­teesta riip­puen ei ole kovin korkea esimer­kiksi 1600 euron/kk tuloilla vain noin 7–9 euroa/pv. 20 % — 25 % porras­ta­mi­sen jälkeen (vakuu­tus maksaa n. 100 — 300 euroa vuodessa). On sosi­aa­li­tur­van byro­kra­tian kannalta ehkä monelle helpompi jättäy­tyä suoraan perus­päi­vä­ra­halle, ja antaa asumis­tuen pysyä vakaana. Lapsi­per­hei­den kohdalla toimeen­tu­lo­tu­keen liit­ty­vät toimeen­tu­lon ja työn­teon kannus­ti­non­gel­mat tule­vat osaksi tätä yhtä­löä, koska työt­tö­myys­tur­van lapsi­li­sät pois­tet­tiin. Eli tarpeel­lis­ten pääl­lek­käis­ten sosi­aa­li­tur­vae­tuuk­sien kanssa saat­taa tulla monelle ongel­mia ja ehkä tästä syystä on helpompi jättäy­tyä ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van ulko­puo­lelle pieni­tu­loi­sena. 

Jauhiai­sen ja Korpe­lan vuonna 2019 teet­tä­män selvi­tyk­sen pohjalta vuonna 2018 yllät­tä­vän suuri osa, 28,8 % perus­päi­vä­ra­halla olevia työt­tö­miä työs­ken­teli ja sai myös sosi­aa­li­toi­men toimeen­tu­lo­tu­kea.

Pahim­mil­laan siis pieni­tu­loi­nen työt­tö­myys­kas­san jäsen, työt­tö­myyttä kohda­tes­saan ja töitä osa-aikai­sesti tehdes­sään selvit­te­lee asioi­taan, neljässä tukiin liit­ty­vässä insti­tuu­tiossa: työt­tö­myys­kassa, Kela (perus­toi­meen­tu­lo­tuki), kunnan sosi­aa­li­toimi (täyden­tävä tai ehkäi­sevä toimeen­tu­lo­tuki), sekä TE-palve­lut (työs­sä­oloeh­don täyt­ty­mi­nen). SOSTEn arvion mukaan n. 68 000 pieni­tu­loista olisi jatkossa oikeu­tettu toimeen­tu­lo­tu­keen. Millä tavalla tämä tuki­vii­dakko palve­lee halli­tus­puo­luei­den tavoit­teita yhden luukun mallista? Hyvin­voin­tia­lueilla ei ole myös­kään riit­tä­vää resi­liens­siä vastaa­not­taa ja järjes­tää sosi­aa­li­pal­ve­luita merkit­tä­västi kasva­neelle tuet­ta­vien joukolle.

Tästä esityk­sestä tulee tehdä perus­teel­li­sempi selvi­tys, miten se vaikut­taa käytän­nössä ihmis­ten toimeen­tu­loon, kun otetaan huomioon jo aiem­min tehdyt leik­kauk­set sosi­aa­li­tur­vaan. On jo nyt selkeästi nähtä­vissä, että tämä esitys romut­taa pieni­tu­lois­ten työt­tö­mien ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van idean. 

Ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van saajien määrä on eri vuosina keski­mää­rin liik­ku­nut n. 100 000 – 220 000 välillä. 

Lähde: TYJ, https://www.tyj.fi/tilastot/#saajat

Mitä ihmis­ten elämälle voi tapah­tua, kun näin voimak­kaasti leika­taan etui­suuk­sia? 

Köyhyy­den yksi­löl­li­sestä ja perhe­koh­tai­sesta vaiku­tuk­sista hyvin­voin­tiin on paljon erilaista tutki­mus­tie­toa. Mitä pidem­pään työt­tö­mänä ihmi­nen on, sitä toden­nä­köi­sem­min hänellä voi olla myös erilai­sia talou­del­li­sia, tervey­del­li­siä ja sosi­aa­lista hyvin­voin­tia haas­ta­via ongel­mia. DIAK osana SOKRA-hanketta on raken­ta­nut havain­nol­lis­ta­van kartan, jossa tätä yhteyttä voi tarkas­tella erilai­silla muut­tu­jilla. 

Lähde: Diako­nia-ammat­ti­kor­kea­koulu (i.a.) ja lähde­luet­te­lossa: Diako­nia-ammat­ti­kor­kea­koulu (i.a.) Huono-osai­suus Suomessa –kart­ta­si­vusto. Saata­villa 08.04.2024 www.diak.fi/eriarvoisuus

Esimer­kiksi Päijät-Hämeen alueella pitkä­ai­kais­työt­tö­myys on suhteel­li­sesti korkein kaikista hyvin­voin­tia­lueista. Päijät-Hämeellä koros­tu­vat esimer­kiksi 0–17 vuotiai­den muuta maata suurem­mat luvut lapsista, joista on tehty lasten­suo­je­luil­moi­tus, rahan puut­teen vuoksi ruoasta, lääk­keistä tai lääkä­rin­käyn­neistä tinki­mään joutu­nei­den osuus, ja esimer­kiksi aikuis­ten mielen­ter­vey­den avohoi­to­käyn­nit. 

Inhi­mil­li­sen huono-osai­suu­den summa­muut­tuja kuvas­taa huono-osai­suu­den yksi­löl­listä ulot­tu­vuutta. Summa­muut­tuja on muodos­tettu yhden­toista osamuut­tu­jan keskiar­vosta. Tässä Päijät-Hämeen hyvin­voin­tia­lu­een tilanne näkyy korkeim­pana inhi­mil­li­senä huono-osai­suu­tena suhteessa muihin hyvin­voin­tia­luei­siin. 

Muita­kin lähteitä alueen köyhyys­ti­lan­teesta on, mitkä liit­ty­vät osal­taan alueen työt­tö­myys­ti­lan­tee­seen. Esimer­kiksi Päijät-Hämeessä on ulos­o­tossa eniten sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen maksuja asukasta kohti, Pohjan­maalla vähi­ten | Uutis­suo­ma­lai­nen | Itä-Savo (ita-savo.fi). Viime vuonna ulos­ot­toon tuli vireille yli 40 000 asia­kas­mak­sua. Köyhyys on syy, miksi ei makseta ja suurin osa ulos­ot­toon menneistä maksuista on suhteel­li­sen pieniä alle 1000 euron maksuja. 

Heikko tervey­den­tila yhtey­dessä työvoi­ma­pal­ve­lui­den alikäyt­töön ja työt­tö­myy­teen

Työvoi­ma­pal­ve­lui­den käyt­töä on tutkittu tilas­tol­li­sesti THL:n selvi­tyk­sessä (julkaistu 13.2. 2024). Aineis­tosta käy mm. ilmi, että ”vähin­tään kaksi vuotta työt­tö­mänä olleista noin 16 prosen­tilla oli työn­vä­li­tys­ti­las­tossa työl­lis­ty­mistä rajoit­tava diag­noo­si­tieto. Ylei­sim­mät diag­noo­si­luo­kat olivat tuki- ja liikun­tae­lin­sai­rau­det ja mielen­ter­vey­den häiriöt. Tutki­muk­sen mukaan diag­noo­si­tieto oli sitä ylei­sempi, mitä pidem­pään työt­tö­myys oli jatku­nut: yli kymme­nen vuotta työt­tö­mänä olleilla osuus oli lähes 25 prosent­tia, kun taas 2–3 vuotta työt­tö­mänä olleilla osuus oli 13 prosent­tia.” Tervey­den­tila ei ollut ainoa selvit­tävä tekijä alikäyt­töön. Myös mm. palve­lui­den tarjon­nalla on merki­tystä, koska esimer­kiksi työvoi­ma­kou­lu­tuk­seen on enem­män haki­joita kuin paik­koja.
https://thl.fi/-/tyovoimapalvelujen-kaytto-laskee-tyottomyyden-pitkittyessa-mika-on-usein-yhteydessa-tyollistymista-rajoittaviin-terveydellisiin-haasteisiin

SAK:n selvi­tyk­sessä työt­tö­myy­den syistä työt­tö­mien mielestä peräti 24 prosent­tia tutki­muk­seen vastan­neista koki erit­täin tärkeänä ongel­mana heidän heikon tervey­den­ti­lan. Lisäksi 14 prosent­tia koki tervey­den­ti­lan melko tärkeänä ongel­mana. 
https://www.sak.fi/aineistot/tutkimukset/tyottomyyden-syyt-tyottomien-nakokulmasta

Jos 24 % työt­tö­mistä suhteu­te­taan helmi­kuun 2024 Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön työl­li­syys­ti­las­toi­hin www.tem.fi/tyollisyyskatsaus, niin lähes 70 000 työtöntä (289 700:sta työt­tö­mästä), kokisi, että heidän terveys­ti­lan­teensa on erit­täin tärkeä työl­lis­ty­mi­sen este. Jos mitta­rina käyte­tään konser­va­tii­vi­sem­paa diag­noo­si­pe­rus­teista tervey­den­ti­lan analy­soin­tia, niin esimer­kiksi 16 % yli kaksi vuotta olleista työt­tö­mistä, joilla on diag­noosi antaisi helmi­kuun 2024 tilas­to­ver­tai­lussa luvuksi reilu 7500 työtöntä (46 500:sta työt­tö­mästä. Lisäksi työl­li­syys­pal­ve­lui­den ns. akti­voin­ti­toi­men­pi­teissä on samaa kohde­jouk­koa). Yksi ongelma kuiten­kin on, että lähes­kään kaikki työt­tö­mät eivät hae diag­noo­sia, vaikka heillä olisi­kin ongel­mia tervey­den ja toimin­ta­ky­vyn osalta. 

Köyhyys ja heikko tervey­den­tila näkyy myös eliniän odot­teessa ”Hyvä­tu­loi­nen 35-vuotias suoma­lai­nen nainen elää keski­mää­rin 86,2‑vuotiaaksi ja ­hyvä­tu­loi­nen mies 82,0‑vuotiaaksi. Sen sijaan köyhim­pien 35-vuotiai­den suoma­lais­nais­ten elin­aja­no­dote on 79,4 vuotta ja köyhim­pien mies­ten 69,5 vuotta.

Rikkai­den ja köyhien suoma­lais­ten elin­ajan erot ovat kasva­neet selvästi enem­män kuin koulu­tus­ryh­mien tai ammat­tiin perus­tu­vien sosi­aa­li­ryh­mien väli­set erot. Syynä on se, että alim­massa tulo­vii­den­nek­sessä elin­aja­no­dot­teen kasvu pysäh­tyi 1990-luvun alku­puo­lella.”

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/tulot-vaikuttavat-elinaikaan-luultua-enemman

Palk­ka­tue­tun­työn työs­sä­oloeh­don kiris­tä­mi­nen on työn­te­ki­jöitä syrjivä, ja heiken­tää palk­ka­tuet­tuun työhön hakeu­tu­mista

Perus­tus­la­ki­va­lio­kunta on toden­nut palk­ka­tuen työs­sä­oloeh­don leik­kaa­mi­sesta tähtää­mi­sestä seuraa­vaa. Perus­tus­la­ki­va­lio­kunta on pohti­nut asiaa yhden­ver­tai­suus­nä­kö­kul­masta ja toden­nut, että ”Olisi kuiten­kin perus­tel­lum­paa, että palk­ka­tuettu työ kerryt­täisi aina­kin osit­tain työs­sä­oloeh­toa.” 

Tässä yhtey­dessä herää kaksi perus­ta­van­laa­tuista kysy­mystä: 

1. Miksi työsuh­teen osamak­saja (valtio) voi päät­tää työsuh­teen jälkei­sistä julki­sista eduista? 

2. Millä yhden­ver­tai­suus­lain poik­keus­py­kä­lällä evätään työsuh­teen jälkei­set edut, jos palk­ka­tu­ki­työn­te­ki­jän palkasta peri­tään laki­sää­tei­sesti maksut, joilla osal­taan toteu­te­taan näitä työsuh­teen jälkei­sisä työt­tö­myys­tur­vae­tuja?

1. Miten työsuh­teen maksa­jalla on oikeus päät­tää työsuh­teen jälkei­set ylei­set työt­tö­myys­tur­vaan liit­ty­vät edut? Jos palk­ka­tuki on valtion rahoit­tama, niin miten se antaa työnantajalle/yritykselle oikeu­den syrjiä työn­te­ki­jöitä sillä perus­teella onko palkan osana käytetty palk­ka­tu­kea vai ei? Kahdella työn­te­ki­jällä voi olla muutoin samat edut ja palkka, mutta kun toisen työn­te­ki­jän palk­kaan on käytetty palk­ka­tu­kea, hän ei olisi­kaan oikeu­tettu siihen ansio­si­don­nai­seen työt­tö­myys­tur­vaan, johon toinen työn­te­kijä olisi ollut oikeu­tettu (kun palk­ka­tu­kea ei käytetä osana palk­kaa). Miksi tällaista työsuh­de­syr­jin­tää halu­taan edis­tää? 

Jäse­nis­tömme on erit­täin huolis­saan ihmis­ten tilan­teista jatkossa, jos palk­ka­tuesta ei kerry työs­sä­oloeh­toa. On kuiten­kin suhteel­li­sen paljon sellai­sia­kin palk­ka­tu­ki­työ­suh­teita, jotka eivät johda pysy­väm­pään työl­lis­ty­mi­seen. Kynnys moti­voida työt­tö­miä palk­ka­tu­ki­töi­hin nousee. Nämä ovat kuiten­kin vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tu­via työsuh­teita. 

Lakie­si­tyk­sessä oikein todet­tiin palk­ka­tuen vaikut­ta­vuu­den arvion osalta näin ” Talou­del­lis­ten­seik­ko­jen lisäksi työn­ha­ki­jat voisi­vat kokea palk­ka­tue­tun työsuh­teen vähem­piar­voi­sena työnä, jos palk­ka­tuettu työ ei kerryt­täisi työs­sä­oloeh­toa. Tällai­nen koke­mus voi myös vähen­tää haluk­kuutta hakeu­tua palk­ka­tuet­tuun työhön tai alen­taa oman arvon tuntoa palk­ka­tue­tussa työssä työs­ken­nel­lessä.” (s. 66).

2. Yhden­ver­tai­suus­lain tarkoi­tus on tukea yhden­ver­taista kohte­lua. Palk­ka­tuki aset­taa kaksi työn­te­ki­jää eriar­voi­seen asemaan. Ilman palk­ka­tu­kea työl­lis­ty­välle kertyy oikeus ansio­si­don­nai­seen työt­tö­myys­tur­vaan, palk­ka­tuella työl­lis­ty­välle ei kerry tätä oikeutta – molem­mat maksa­vat siitä oikeu­desta, koska palkasta peri­tään työt­tö­myys­va­kuu­tus­mak­sut. 

Yhden­ver­tai­suus­lain 3 luvun mukaan:

”10 §

Väli­tön syrjintä

Syrjintä on väli­töntä, jos jota­kuta kohdel­laan henki­löön liit­ty­vän syyn perus­teella epäsuo­tui­sam­min kuin jota­kuta muuta on kohdeltu, kohdel­laan tai kohdel­tai­siin vertai­lu­kel­poi­sessa tilan­teessa.”

Yhden­ver­tai­suus­val­tuu­tettu täsmen­tää muuhun henki­löön liit­ty­vään syyhyn: 

”Muu henki­löön liit­tyvä syy voi olla esimer­kiksi yhteis­kun­nal­li­nen asema, työt­tö­myys, asunn­ot­to­muus, varal­li­suus, asuin­paikka, ulko­näkö tai yhdis­tys­toi­min­taan osal­lis­tu­mi­nen. Muu henki­löön liit­ty­vää syy voi koskea paitsi henki­lön synnyn­näi­siä ominai­suuk­sia, myös oikeu­del­lista asemaa. Keskeistä on se, että syy liit­tyy nime­no­maan henki­löön itseensä ja hänen ominai­suuk­siinsa, ei esimer­kiksi henki­lön toimin­taan. Lisäksi sen tulee rinnas­tua muihin laissa nimen­omai­sesti mainit­tui­hin syrjin­tä­pe­rus­tei­siin.

Muuhun henki­löön liit­ty­vään syyhyn perus­tu­vaa syrjin­tää voi olla esimer­kiksi se, että työt­tö­mältä henki­löltä vaadi­taan korkeam­paa vakuus­mak­sua asun­non vuokraa­mi­sessa.” 

Mieles­tämme tämä on verran­nol­li­nen syrji­vyyttä edis­tävä tilanne. Työtön työl­lis­te­tään palk­ka­tu­ki­kei­noin, jolla hänet asete­taan eri asemaan henki­lön kanssa, joka tekee samaa työtä, mutta joka ei ole vastaa­vasti työl­lis­ty­nyt palk­ka­tuella.

Lakie­si­tys aset­taa myös työnan­ta­jan hanka­laan asemaan. Yhden­ver­tai­suus­lain perus­teella työnan­ta­jalla on velvol­li­suus edis­tää yhden­ver­tai­suutta. 

2 luvun 7 § mukaan

”Työnan­ta­jan velvol­li­suus edis­tää yhden­ver­tai­suutta

Työnan­ta­jan on arvioi­tava yhden­ver­tai­suu­den toteu­tu­mista työpai­kalla ja työpai­kan tarpeet huomioon ottaen kehi­tet­tävä työoloja sekä niitä toimin­ta­ta­poja, joita nouda­te­taan henki­lös­töä valit­taessa ja henki­lös­töä koske­via ratkai­suja tehtäessä. Edis­tä­mis­toi­men­pi­tei­den on oltava toimin­taym­pä­ristö, voima­va­rat ja muut olosuh­teet huomioon ottaen tehok­kaita, tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sia ja oikea­suh­tai­sia.”

Palka­tes­saan palk­ka­tuella henki­lön työsuh­tee­seen, työnan­ta­jat tämän lain mukaan käytän­nössä syrji­vät niitä työn­te­ki­jöitä, joilla on palk­ka­tu­ki­työ­suhde, koska työsuh­teen aikana palk­ka­tu­ki­mak­sun ajalta oikeutta työt­tö­myys­tur­vaan ei synny. Vält­tääk­seen tämän syrjin­nän muodon, työnan­ta­jien täytyisi osal­lis­tua suhteessa yhden­ver­tai­suus­louk­kauk­seen työt­tö­myys­tur­van maksuun erityis­jär­jes­te­lyin, niiden työt­tö­mäksi jäänei­den kohdalla, joilla on käytetty palk­ka­tu­kea.

Yhden­ver­tai­suus­laissa salli­taan posi­tii­vi­nen erityis­koh­telu. On tutki­tusti selviö, että työpai­kan vaih­ta­mi­nen on helpom­paa, kuin työl­lis­tyä työt­tö­myy­destä. Halli­tuk­sen tulisi edis­tää tästä näkö­kul­masta työl­lis­ty­mistä, eikä heiken­tää työt­tö­mien mahdol­li­suuk­sia työl­lis­tyä esimer­kiksi palk­ka­tuella. 

Työs­sä­oloeh­don leik­kaa­mi­nen yhdis­tet­tynä sosi­aa­li­tur­van leik­kauk­siin, vähen­tää työt­tö­mien mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa omalla toiminnallaan/työnteollaan toimeen­tu­loonsa. Sosi­aa­li­tur­van taso on monille riit­tä­mä­tön ja sitä heikennetään/on heiken­netty halli­tuk­sen päätök­sillä lisää. Kysy­myk­senä on ihmi­soi­keus­ta­soi­nen ongelma, kuten THL:n tutkija Anna Maria Isola toteaa Ylellä. https://yle.fi/a/74–20063554

Eten­kin harvaan asutuilla alueilla (joita Suomessa on paljon), kuten Pohjois-Karja­lassa tai Lapissa ei ole kaikille työmah­dol­li­suuk­sia.  Ilman vaih­toeh­toi­sia työn tai koulu­tuk­sen yhdis­tel­miä, palk­ka­tuen näin merkit­tä­villä heiken­nyk­sillä syven­ne­tään alueen ihmis­ten köyhyyttä ja syrjäy­ty­mistä. Kiin­nos­tus palk­ka­tu­keen myös heik­ke­nee, vaikka monilla meidän jäse­nis­tös­tämme ei ole oikein muita­kaan vaih­toeh­toja tarjolla. 

On hyvä, että esityk­sessä on huomioitu niiden osatyö­ky­kyis­ten ja yli 60-vuotiai­den tilanne, joilla voi olla pidem­pia­kai­nen jatkuva palk­ka­tuki pohjalla. Esityk­sessä on huomioitu kohde­ryh­män osalta mahdol­li­suus siihen, että työs­sä­oloehto voi kertyä 10 kk jälkeen. Tämä on kyllä laiha lohtu suhteessa lain yllä­mai­nit­se­miin ongel­miin (ja ylipää­tään työs­sä­oloeh­don kerty­mi­sen vahvaan kiris­ty­mi­seen). 

Lisäksi osatyö­ky­kyis­ten osalta on edel­leen ongel­mal­li­sia tilan­teita, jos heillä on useita työnan­ta­jia – jolloin kerty­mää ei pääse synty­mään siitä huoli­matta, että yhtä­mit­tai­nen työs­ken­te­ly­jakso olisi pidempi. Lakie­si­tyk­sessä tode­taan näin: ”Alen­tu­neesti työky­kyis­ten osalta poik­keus koskisi niitä palk­ka­tuet­tuun työhön työl­lis­ty­neitä, joiden vamman tai sairau­den arvioi­daan alen­ta­van tuot­ta­vuutta työnan­ta­jan teke­mistä kohtuul­li­sista mukau­tus­toi­mista huoli­matta tehtä­vässä, johon heidät on työl­lis­tetty. Myös­kään tämän ryhmän osalta työs­sä­oloehto ei kuiten­kaan kertyisi ensim­mäis­ten 10 kuukau­den ajalta palk­ka­tue­tusta työstä, joten palk­ka­tue­tun työn tulisi kestää nykyistä pidem­pään, jotta työs­sä­oloehto täyt­tyisi pelkällä palk­ka­tue­tulla työllä. Työs­sä­oloehto ei kertyisi myös­kään tilan­teissa, joissa henkilö työl­lis­tyisi palk­ka­tuella useilla eri työnan­ta­jilla kulla­kin enin­tään 10 kuukau­den ajan, mutta nämä palk­ka­tu­ki­jak­sot yhteensä olisi­vat yli 10 kuukau­den mittai­sia.” (s. 67)

Palk­ka­tuen heiken­tä­mi­nen ja mahdol­li­sesti palk­ka­tuen käyt­tö­as­teen vähe­ne­mi­nen tulee näky­mään jois­sa­kin pienem­missä yhdis­tyk­sissä myös niin, että kuntout­ta­van työtoi­min­nan osal­lis­tu­jien määrä vähe­nee. Palk­ka­tuella on saatettu hank­kia ohjaus­re­surs­seja, joilla on myös järjes­tetty työ- ja toimin­ta­ky­kyä yllä­pi­tä­vää toimin­taa kuntout­ta­van työtoi­min­nan asiak­kaille.

Palk­ka­tuen kestot ovat jo sen verran lyhyet (6 kk – 10 kk), ettei käytän­nössä uudis­te­tulla 12 kk työs­sä­oloeh­dolla kertyisi muutoin­kaan työs­sä­oloeh­toa. Syrjivä laki­muu­tos on talou­den sääs­tö­nä­kö­kul­masta melkein tarpee­ton ja heiken­tää myös kannus­teita hank­kia lyhy­tai­kaista määrä­ai­kaista työtä. Mutta tällä lailla pila­taan palk­ka­tuki työl­li­syy­den edis­tä­mi­sen väli­neenä. 

Palk­ka­tuella oli Helmi­kuun 2024 TEM:n tilas­to­jen mukaan yhteensä 35 300 henki­löä. Kunnissa palk­ka­tuella oli yhteensä 8472 henki­löä. 

Lausut­ta­vaa työl­lis­tä­mis­vel­voit­teen ja siihen liit­ty­vän sään­te­lyn kumoa­mi­sesta?

Työl­lis­tä­mis­vel­voit­teen perus­teella yhdis­tyk­siin palkat­tuja työn­te­ki­jöitä on ollut niin kauan, kun työl­lis­tä­mis­vel­voite on ollut käytössä. Se on ollut monelle pitkä­ai­kais­työt­tö­mälle henki­reikä, että on pääs­syt yhdis­tyk­siin tai kuntiin töihin – ennen viral­lista eläkettä. On todella suuri heiken­nys palve­lui­hin, että kunnilla ei olisi jatkossa työl­lis­tä­mis­vel­voi­tetta. Työl­lis­tä­mis­vel­voit­teen mukai­sia työpaik­koja haetaan ja kunta on velvoi­tettu sellai­nen järjes­tä­mään. 

Halli­tuk­sen esityk­sen tavoit­teena, että kohde­ryhmä työl­lis­tyisi muutoin ei perustu tämän hetken työmark­ki­na­ti­lan­tee­seen, että kohde­ryh­mälle löytyisi muita töitä avoi­milta työmark­ki­noilta. Harvalle tässä kohde­ryh­mässä löytyy ja ikään perus­tu­vaa syrjin­tää Suomessa tutki­tusti esiin­tyy. 

Työl­lis­tä­mis­vel­voit­teella on nime­no­maan pyritty siihen, että kunnat aktii­vi­sem­min pyrki­si­vät järjes­tä­mään kunta­lai­sille töitä. On vaikea käsit­tää, mitä tällä esityk­sellä tavoil­laan, muuta kuin lyhy­tai­kai­sia sääs­töjä työl­li­syy­den järjes­tä­mi­sen kustan­nuk­sista.

Työt­tö­myys­tur­van lisä­päi­vä­oi­keuk­sille ulotettu 25 % ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van leik­kaus vaikut­taa merkit­tä­västi leik­kauk­sen kohteeksi joutu­nei­den ihmis­ten toimeen­tu­loon ja eläk­kei­siin 

Työt­tö­myys­tur­van lisä­päi­vä­oi­keuk­sille ulote­taan 25 % ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van leik­kaus. Tämä heiken­tää niiden työt­tö­mien toimeen­tu­loa, ja eläk­keitä, joihin tämä laki­uu­dis­tus ulot­tuu (ikäluo­kat 1961–1964). Kohde­ryh­mälle tämä on tietysti vakava karhun­pal­ve­lus, koska lähellä eläkei­kää olevien työt­tö­mien on todella vaikea työl­lis­tyä. 

Työt­tö­mien Keskus­jär­jestö toteaa lopuksi, että mitta­vat sosi­aa­li­tur­van heiken­nyk­set ovat sellai­set, että lakie­si­tys tulee palaut­taa takai­sin valmis­te­luun. Sääs­töt tulee hakea muualta, kuin jo todella haas­ta­vassa tilan­teessa olevilta ihmi­siltä. 

Työt­tö­mien Keskus­jär­jes­tön puolesta, 

Jukka Haapa­koski
Toimin­nan­joh­taja
Työt­tö­mien Keskus­jär­jestö
Raha­ka­ma­rin­portti 3 A, 3. krs
00240 Helsinki
jukka.haapakoski@tyottomat.fi
Y‑tunnus: 1003909–9
+358 50 577 2580