Työttömien Keskusjärjestön lausunto – Työllisyyspalveluiden kuntakokeilu

Työttömien Keskusjärjestön lausunto hallintovaliokunnalle esityksiin HE87/2020 vp ja HE114/2020 vp –  Työllisyyspalveluiden kuntakokeilu

HE87/2020 vp ”Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta. Esityksen mukaan eräitä valtion työ- ja elinkeinotoimistojen tehtäviä siirrettäisiin kokeilun ajaksi kuntien tehtäväksi laissa tarkemmin määriteltyjen ja osittain vaikeasti työllistyvien asiakasryhmien osalta.”

HE114/2020 vp ” Kokeilualueisiin lisättäisiin kuusi uutta kokeilualuetta. Lisäksi neljään alkuperäisessä esityksessä vahvistettuun kokeilualueeseen lisättäisiin kunta tai kuntia… Kokeilualueen kuntien yhteistyö olisi kokeilun lähtökohta, mutta vastuu siirtyvistä tehtävistä olisi viime kädessä kullakin kokeilualueen kunnalla. Lakiin lisättäisiin säännös työnhakijan haastattelujen järjestämisestä ja palvelutarpeen arvioimisesta. Lisäksi tehtäviä koskevaa sääntelyä täydennettäisiin siten, että siltä osin kuin tehtävät siirtyvät kokeilualueen kunnalle, sen velvollisuudet vastaisivat työ- ja elinkeinotoimiston velvollisuuksia.”

Työttömien Keskusjärjestö ry:n mielestä,

1. On erittäin huolestuttavaa, että yhdistysten, säätiöiden ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden työtä ei mainita lakiesityksessä kertaakaan. Vaikutuksia näiden toimijoiden palveluiden järjestämiseen ei millään tavalla arvioida tai muutoinkaan oteta huomioon. Järjestävätkö kunnat yksin palvelut vai pyritäänkö huomioimaan välityömarkkinatoimijoiden panosta etenkin pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten palveluiden järjestämisessä?

Jos näitä toimijoita ei oteta mukaan, saattaa olla, että kuntakokeilun aikana toiminnat ajetaan alas – eikä niitä synny kokeilun jälkeenkään. Näin jää arvokas kokemus käyttämättä ja todennäköisesti myös kokeilun tulokset heikkenevät sekä paikkakunnille syntyy pysyväisluontoista palveluaukkoa pitkäaikaistyöttömille.

On esimerkkejä kaupungeista esim. Kaarina, jonka aktivointiaste on jäänyt pysyvästi matalammalle tasolle, kun yhteistyöverkostosta ei ole pidetty huolta ja annettu mm. työttömien yhdistyksen työllistämisen ja kuntouttavan työtoiminnan päättyä. Työttömien yhdistykset järjestävät toimintaa pitkäaikaistyöttömien joukolle, joilla on vaikeuksia päästä avoimille työmarkkinoille tai toimenpiteisiin.

Työmarkkinatukiseuranta: kunnan osarahoittama työmarkkinatuki, Kaarina

http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet

2. Siirtyvätkö työllisyyspoliittisen avustuksen määrärahat kuntakokeilun myötä kokeilukuntien käyttöön? Joissakin kokeilukunnissa on työttömien yhdistyksiä, joiden työllisyyden edistämisen toiminta on riippuvaista työllisyyspoliittisista avustusrahoista.

Mikäli kuntakokeilu alkaa ensi vuoden alkupuolella, työllisyyspoliittisen avustuksen ja yhdistyksen työllisyyttä edistävän toiminnan välille syntyy mahdollisesti kuukausien katkos. Tämä tarkoittaa herkästi esimiestehtävissä olevien henkilöiden lomauttamista ja/tai irtisanomista sekä yhdistyksen työllisyystoiminnan (ja muun toiminnan) alasajoa. Työllisyyspoliittinen avustus on normaalisti haettu alkusyksystä seuraavalle vuodelle.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on ilmoitettu, että TE-toimisto ei myönnä työllisyyspoliittista avustusta ensi vuodelle. Ei ole tiedossa, onko kunnalla käytössään vastaavaa mekanismia, ja millä aikataululla palveluita kilpailutetaan tai ylipäätään järjestetään.

3. Seurantamittareissa tuloksena täytyy nähdä muutkin palvelujärjestelmän tulokset, kuin pelkästään työllistyminen avoimille markkinoille.

Työllisyysasteen nostamiseen liittyy osittain, että palvelujärjestelmä tunnistaa ne työttömät, joiden työkyky ei riitä avoimille työmarkkinoille – ja työkyvyttömyyseläke on tarkoituksenmukaista. On myös joitakin palveluita esimerkiksi koulutus, kuntoutus jne. joihin sijoittuminen voidaan katsoa tarkoituksenmukaiseksi.

4. Kuntakokeilun tutkiminen on näissä olosuhteissa poikkeuksellisen haastavaa koska työvoiman kysyntä on merkittävästi vähentynyt koronakriisin johdosta.

Lisäksi on pohtimisen paikka, voidaanko kuntakokeilun työllisyysvaikutuksia arvioida luotettavasti, kun osallistuvia kuntia on niin paljon? Löytyykö Suomesta (ekonometriseen tutkimukseen) tutkimuksellisesti merkittäviä verrokkikuntia? Mitataanko asiakaskokemusta vai, miten vaikutukset arvioidaan? Lasketaanko muukin kuin työllistymisen suhteellinen tulos vaikutukseksi?

Esimerkiksi syntyy aivan uusi käsitys kuntouttavan työtoiminnan merkityksestä ja vaikuttavuudesta, kun katsotaan muutakin kuin työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Muu luokittelematon ryhmä on pääasiassa jokin muu palvelu, joita ei luokittelussa tunnisteta. Kuntouttavasta työtoiminnasta yllättävän vähän 29 % päätyy suoraan työttömyyteen, vaikka avoimille työmarkkinoille pääsee vain 4 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvista (palveluympyrää voidaan siis verrata avoimille työmarkkinoille sijoittumiseen, jota perinteisesti on vain arvioitu vrt. kuva 19. ja kuva 20.).

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162379/Aktiivisilta%20ty%C3%B6voimapoliittisilta%20palveluilta%20sijoittuminen%20vuonna%202018.pdf

5. Miksi kokeilukunnissa työnantajapalvelut ovat edelleen TE-toimistojen vastuulla?

Onko valtion ja kuntien hallinnon erottelu työvoimapalveluiden ja työnantajapalveluiden välillä keinotekoinen? Syntyykö kunnissa liiankin sosiaali- ja terveyslähtöinen palvelupolku, jos yrityspalvelut ovat jonkin muun hallinnon alaisia?

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittaminen on tärkeää, mutta työ ensin periaatteen tulee olla toimintaa ohjaavaa. Sosiaali- ja terveyspalvelut kulkevat rinnalla.

6. Onko kunnilla (ja TE-toimistoilla) riittävästi ohjausresursseja?

Työttömiltä tulee valituksia sitä, että asiointi TE-toimiston kanssa on nykyisin aivan liian byrokraattista ja hidasta. Henkilökohtaista asiakaspalvelua on vaikea ja henkilökohtaista asiakaspalvelua on joskus mahdotonta saada. Sähköpostiviestein tapahtuva kommunikaatio sisältää helposti väärinkäsityksiä. Tämä on pahimmillaan johtanut toimeentulon katkoksiin, karensseihin ja palveluiden ulkopuolelle sulkemiseen.

Vaikka hallitus panostaa lisämäärärahan turvin lisää henkilökuntaan – muiden pohjoismaiden tasosta jäädään kuitenkin merkittävästi jälkeen.

Ovatko kunnat valmiita tuomaan lisäresursseja kuntakokeiluihin mukaan, jotta työttömät saisivat viiveetöntä, asiallista ja henkilökohtaisen tilanteen huomioivaa asiakaspalvelua?

Helsingissä 17.9.2020

Työttömien Keskusjärjestön puolesta,

Jukka Haapakoski

Toiminnanjohtaja
jukka.haapakoski(@)tyottomat.fi

+358 50 577 2580