Köyhyysvahti 2022: Eriarvoisuutta ja köyhyyden syvenemistä näkyvissä

Aiheet:
Köyhyysvahti 2022: Eriarvoisuutta ja köyhyyden syvenemistä näkyvissä

Leena Eräsaari. Sosiaalityön professori emerita

Leena Eräsaari, sosiaalityön professori emerita

Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin kokoama köyhyysraportti vuodelta 2022 kertoo, että huolimatta parantuneesta työllisyydestä näkyvissä on eriarvoisuuden sekä köyhyyden syvenemistä. Myönteistä kehitystä on se, että toimeentulotukea saavien määrä on kääntynyt laskuun ja koronan vaikutuksia köyhyyteen onnistuttiin lieventämään sosiaaliturvan väliaikaisilla laajennuksilla ja korotuksilla.

Sosiaalityön professori emeritus Leena Eräsaari osallistui lokakuussa sekä eurooppalaisen EAPN:n että suomalaisen Köyhyysvahdin julkaisutilaisuuksiin. Hän kommentoi suomalaisen ja eurooppalaisen köyhyyden tilaa seuraavasti:

Eroja terveydessä, toimintakyvyssä ja elintavoissa ei ole onnistuttu kaventamaan 2000-luvulla. Viime vuoden luvuissa ei vielä näy tänä vuonna nopeasti kohonneet hinnat, joten luvut raportissa eivät ole erityisen synkkiä. Köyhillä menee suhteellisesti varakkaita enemmän rahaa perustarpeisiin kuten ruokaan, asumiseen, terveydenhoitoon. Covidin vaikutuksetkaan eivät vielä iskeneet täydellä teholla. 

Kun elinkustannusten hinnat nousevat lähes pystysuorasti, niin köyhien tilanne tulee olemaan äärimmäisen vaikea. Itse lisäisin huonojen uutisten listaan lisääntyvät menot sotateollisuuteen, armeijaan jne. Tulevassa budjetissa on puolustusmenoihin lisäystä 24 % ja olisin äärimmäisen hämmästynyt, jos tämä ei tarkoittaisi sosiaali- ja terveyspuolelle supistuksia.

Verrattuna moniin muihin Euroopan maihin köyhien tilanne oli viime vuonna Suomessa kohtuullinen, mutta ei meilläkään ole syytä itsetyytyväisyyteen. Kuluneena vuonna Suomessa on ruoka-avun kysyntä selvästi noussut. Samalla tarjontaa ruoka-avussa on ollut aiempaa niukemmin.

Eriarvoisuutta erityisesti terveyspalveluissa

Suomi käyttää terveydenhuoltoon rahaa vähemmän kuin EU-maat keskimäärin. Lisäksi asiakasmaksujen osuus terveyspalveluiden rahoittamisessa on suurempi kuin muualla. 

Eriarvoisuutta on myös pääsyssä terveyspalveluihin. Työssä käyvät pääsevät työterveyshuollon ansiosta osaan niistä nopeammin kuin työttömät tai eläkeläiset ja usein maksutta. 

Tyydyttämättömiä lääketieteellisen hoidon tarpeita ilmoittaneiden osuus on Suomessa suurempi kuin EU:ssa keskimäärin. Vuonna 2019 lähes 5 prosenttia väestöstä raportoi tyydyttämättömistä lääketieteellisen hoidon tarpeista joko taloudellisista, maantieteellisistä syistä tai pitkien odotusaikojen vuoksi. Alimmassa tuloviidenneksessä tyydyttämättömistä hoidon tarpeista kertoi lähes kaksinkertainen määrä. Covid heikensi tilannetta entisestään.

Mielenterveyden häiriöiden vuoksi maksettavat päivärahakaudet ovat viime vuosina yleistyneet kaiken ikäisillä, mutta varsinkin nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla.

Nuorten masennus, ahdistus, psyykkinen kuormitus ja yksinäisyys lisääntyivät koronapandemian aikana.

Järjestöjen selvityksen mukaan suurin taloudellinen rasite ovat lääkekustannukset. Osa pienituloisista joutuu niiden takia turvautumaan lainoihin ja pikavippeihin tai tinkimään ruoasta. Joka kymmenes vastaaja oli jättänyt lääkärin suositteleman lääkkeen hankkimatta hinnan vuoksi. Ongelmat kasautuvat henkilöille, jotka sairastavat paljon, mutta tienaavat vähän.

Työssäkäyvien köyhyysriskiä kasvattaa epäsäännöllisten työsuhteiden lisääntyminen. Tätä ilmiötä kutsutaan prekaariksi työksi. On pienellä palkalla työskenteleviä, osa-aikaisia, yksinyrittäjiä, nollatuntisopimuksia, wolttia, bolttia, überiä ja fixutaksia. Tässäkin on naisten yliedustus, mutta myös maahanmuuttajien. Myös koko Euroopassa ”Working but Poor” työssäkäyvien köyhyysongelma on noususuunnassa.

Digitalisaatio eriyttää ja tuottaa digiköyhyyttä 

Suomessa digitalisaatio on mennyt niin pitkälle, että kyseessä on jo ihmisoikeuskysymys. Kaikki palvelut (yksityiset ja julkiset) ovat digitaalisia. Köyhiltä puuttuu välineitä, taitoja ja mahdollisuuksia käyttää näitä palveluita. 

Puhutaan digiköyhyydestä. Monissa palveluissa (työttömyyskorvaukset, toimeentulotuki, terveyspalvelut jne.) asiat voi hoitaa vain erilaisten digilomakkeiden avulla. Järjestelmät ovat usein vaikeakäyttöisiä, ne eivät mahdollista neuvotteluja. 

Digiköyhyyden lisäksi voi käyttää ilmausta diginöyryytys. Monet järjestelmät ovat vaikeaselkoisuuden lisäksi nöyryyttäviä. Järjestelmät perustuvat rakenteelliseen epäluottamukseen. Huonot kokemukset köyhyydestä liittyvät usein huonosti toimiviin järjestelmiin. Toisinaan tulee miettineeksi, että ovatko kehnot järjestelmät tahallisia – tarkoitus pitää saajien määrät pieninä.

Naisten köyhyys liittyy sekä hoivavastuuseen että huonompaan palkkaan. Silloin kun nainen on pienipalkkainen yksinhuoltaja, on edessä usein myös lasten köyhyyttä. Omaishoitajuus ja pieni palkka ovat riskejä sille, että naista odottaa vanhana köyhyys, erityisesti jos elää yksin.

Järjestöjen toimintaedellytykset turvattava

Sosiaali- ja terveysjärjestöt edustavat monia ryhmiä, jotka elävät vaikeassa elämäntilanteessa. Niiden rahoitus muuttuu niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti kunnissa ja hyvinvointialueilla. Muutoksessa on turvattava järjestöjen toimintaedellytykset, jotta niiden toiminta voi jatkua. Koronaepidemia on eristänyt ihmisiä ja vähentänyt heidän osallistumismahdollisuuksiaan. Epidemiarajoitusten poistuttua järjestöjen pitää taas voida tarjota ihmisille osallistumisen mahdollisuuksia.

Suomen ja EAPN:n köyhyysraportit:

nuoli