Miten sosiaaliturvaleikkausten työllisyysvaikutuksia perustellaan?

Miten sosiaaliturvaleikkausten työllisyysvaikutuksia perustellaan?

Taloustieteen näkökulmasta työn runsas tarjonta vaikuttaa työllisyyteen, kasvattaa kysyntää markkinoilla ja lisää myös mahdollisuuksia yritystoiminnalle. Tästä näkökulmasta on tärkeää, että työn taloudelliset kannustimet edistävät yksilön halukkuutta töihin eli lisäävät työn tarjontaa. Tämä ei tarkoita, etteivätkö esimerkiksi terveydentila ja osaaminen olisi merkityksellisiä tekijöitä. Teoreettisten ajatusten lisäksi kysymys on siitä, mitä empiirinen työmarkkinoiden tutkimus kertoo. Missä määrin havaitut tekijät vaikuttavat työllisyyteen? Sosiaaliturvaleikkausten osalta on oleellista tarkastella, kuinka paljon taloudelliset kannustimet vaikuttavat työn tarjontaan.

Miksi taloudelliset kannustimet vaikuttaisivat työllisyyteen?

Työllisyysvaikutusten arvioinnin ymmärtämisen näkökulmasta on ensin hyödyllistä pohtia työllisyyden kehityksen perusajatusta taloudessa ja kannustimien merkitystä. Ensimmäinen taloustieteessä yleisesti hyväksytty ajatus on, että työn tarjonnalla on merkitystä talouden työllisyyden näkökulmasta. Tällä tarkoitetaan sitä, että mitä halukkaampia talouden toimijat ovat tarjoamaan työpanostaan markkinoilla, sitä korkeammaksi työllisyys taloudessa muodostuu. Ajatus on intuitiivisesti varsin yksinkertainen. Esimerkiksi naisten siirtyminen työelämään (tasa-arvon edistyessä) ei synnyttänyt pysyvää suurtyöttömyyttä, vaikka eri maat ovat varsin erikokoisia ja väestö sekä muut seikat kehittyvät ajassa.

Työn tarjonta on taloustieteessä yhteydessä yksilön valintoihin. Yksilöt tekevät päätöksiä siitä, missä määrin he ovat halukkaita tarjoamaan työpanostaan erilaisiin töihin markkinoilla -vaihtoehtojensa perusteella. Jos työpanoksen tarjoaminen tuottaa yksilölle enemmän hyvinvointia, kuin työttömänä tai työvoiman ulkopuolella oleminen, yksilö pyrkii tarttumaan työmahdollisuuksiin. Markkinoilla, joilla on tarjolla paljon työtä, syntyy myös kysyntää. Jos alueella tarjolla on vaikkapa paljon osaavaa insinöörityövoimaa, kannattaa sinne perustaa tätä työvoimaa hyödyntävää yritystoimintaa.

Yksilöiden työn tarjontapäätökseen vaikuttavat monenlaiset tekijät. Taloudellisten kannustimien näkökulmasta voidaan tarkastella sitä tulotasoa, jonka henkilö saa töitä tehdessään ja verrata sitä tulotasoon, jonka henkilö saa työttömänä ollessaan. Mikäli nämä tulotasot olisivat samat, ei työn tarjonnasta seuraisi juuri taloudellista hyötyä. Tällöin työn tarjonta voisi olla melko paljon matalampaa, kuin se nyt on. Moni saattaisi silti työskennellä, vaikkapa työstä saatavan mielekkyyden tunteen vuoksi.

Työn tarjontaan vaikuttaa tulotason lisäksi myös moni muu asia, esimerkiksi terveydentila ja osaaminen. Kysymykset eivät ole yksinkertaisia joko-tai –asetelmia. Terveydentila ja osaaminen voivat muun muassa vaikuttaa siihen, millaiseen työhön henkilö kykenee sekä siihen, millaista korvausta hän työstä voi saada. Se, millaista tuloa sama henkilö saa työttömänä tai työvoiman ulkopuolella, vaikuttaa hänen vaihtoehtoihinsa ja valintoihinsa.

Teoreettisten ajatusten osalta on viime kädessä kysymys siitä, miten merkittäviä nämä vaikutuskanavat ovat empiirisestä näkökulmasta. Mitä käytännön työmarkkinoiden toiminnan tutkimus sanoo siitä, missä määrin eri seikat vaikuttavat työllisyyteen?

Empiirinen tutkimus ja hallitusohjelman työllisyysvaikutusten arviointi

Empiirisessä taloustieteellisessä tutkimuksessa pyritään mahdollisimman tarkasti vastaamaan juuri tiettyyn kysymykseen. Sosiaaliturvaleikkausten osalta kysymys kuuluu, missä määrin juuri taloudelliset kannustimet vaikuttavat työn tarjontaan. Hallituksen keskeisten reformien osalta tällaista empiiristä tutkimuskirjallisuutta on runsaasti.

Useasti viitattu Uusitalo ja Verho (2010) käsittelee ansioturvan tason ja työttömyyden suhdetta. Se on ehkäpä saanut tarpeettoman paljon huomiota, sillä sen tulokset sijoittuvat kansainvälisten kirjallisuuskatsausten keskivaiheille (ks. Tatsiramos ja van Ours 2014 sekä Schmieder ja Wachter 2016). Toisissa tapauksissa hyödynnetty Jäntti ym. (2015) on kansainvälisestä näkökulmasta (Lundberg ja Norell 2020) melko tyypillinen joustoarvio. Valtiovarainministeriön käyttämät joustoarviot eivät tässä mielessä ole kovin yllättäviä tutkimuskirjallisuuden yleisen kuvan näkökulmasta. Joustojen avulla voidaan arvioida, miten toimenpiteet vaikuttavat pidemmällä ajalla keskimääräiseen työllisyyteen. Vaikka tutkimusastelemat usein tarkastelevat varsin lyhyitä aikavälejä, voi tietenkin esimerkiksi suhdannetilanne vaikuttaa siihen, miten nopeasti vaikutukset realisoituvat taloudessa.

Etuusseurauksista johtuvien työllisyysvaikutusten voidaan perustellusti odottaa vahvistavan julkisen talouden tilaa verrattuna tilanteeseen, jossa muutoksia ei tehtäisi. Asian kääntöpuolena on myös syytä rehellisesti myöntää, että etuusleikkaukset vaikuttavat monen käytettävissä oleviin tuloihin. Osan taloudellinen tilanne heikkenee (ks. esim. VM 2023). Julkinen talous on raskaasti alijäämien. Tämän takia vaihtoehto, johon leikkauksia verrataan, ei kuitenkaan oikein voi olla se, ettei tehdä mitään.

Viime kädessä kysymys siitä, miten näitä näkökulmia punnitaan keskenään, on luonteeltaan poliittinen arvokysymys.

Teksti: Jukka Mattila – finanssineuvos Valtiovarainministeriö

nuoli