Puheenjohtajan palsta: Työllisyyden esteiden poistamista odotellessa

Tänään astuivat voimaan Petteri Orpon hallituksen suunnittelemat ansiosidonnaisen päivärahan leikkaukset. Työttömien todellisuutta tuntevat eivät näe hallituksen työvoimapoliittisen uudistuksen nostavan työllisyyttä, helpottavan työttömyyttä tai luovan uusia työpaikkoja. Mikään uudistuksessa ei poista työllistymisen esteitä, kuten työkyvyn tai osaamisen puutetta, eikä lisää tarjolla olevia työpaikkoja.

Ansiosidonnaista leikataan 40 työttömyyspäivän jälkeen 20 % ja 170 työttömyyspäivän jälkeen 25 %. Hallitus toivoo tämän kohentavan työllisyyslukuja. Työttömyyskassojen asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä uudistuksen toivottuja työllisyysvaikutuksia todennäköisinä. Edes Suomen suurimman työttömyyskassan YTK:n erityisasiantuntija Petja Eklund ei siihen usko (Yle 1.9.2024, Näin ansiosidonnainen työttömyysturva pienenee – leikkaukset astuvat voimaan).

Silti esimerkiksi Laboren erikoistutkijana työskentelevän Jeremias Nieminen esittämän käsityksen mukaan ansiosidonnaisen leikkaus kannustaa töihin – laskennallisesti (Yle 2.9.2024, Miten uudistukset auttavat ihmisiä työllistymään?). Tällaiseen hallitus uskoo. Ristiriita hallituksen ratkaisuiksi uskovien toimenpiteiden ja tarjolla olevan työn määrän sekä tiedossa olevien työllistymisen esteiden välillä on kuitenkin merkittävä.

Pienituloisten toimeentulo heikkenee rajusti

Tämä teorian ja todellisuuden välinen ristiriita tuottaa ongelmia. Ansiosidonnaisten leikkausten, ja jo aiemmin tehtyjen sosiaaliturvan leikkausten seuraukset tiedetään. Muutaman kuukauden kuluttua tuhansien suomalaisten, erityisesti pienipalkkaisissa töissä olevien, toimeentulo heikkenee rajusti. Monella taloudellinen tilanne painuu henkilökohtaisen kriisirajan alapuolelle.

Jo nyt häätöjen määrä on noussut rajusti (mm. Yle 1.8.2024, Häädöt lisääntyvät vauhdilla – asunnottomien auttaja: ”Ihmisillä on hätä”). Työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyvät. Ikääntyneiden työllistymisen mahdollisuudet ovat heikentyneet (mm. SAK 28.8.2024, Työllisyysbarometri). Aikuiskoulutuksen kautta uudelle alalle kouluttautuminen tullut vaikeammaksi. Asumistuen leikkaus heikentää mahdollisuuksia asuinpaikan valitsemiselle. Köyhyysloukku napsahtaa yhä useamman kohdalle, kun kaikki edellä mainittu heikentää ihmisen kouluttautumista, terveyttä tai mahdollisuutta hakeutua työn perässä muualle.

Uudistukset eivät tue työllisyyden nousua laskusuhdanteen jatkuessa

Hallituksen uudistukset eivät ole luoneet yhtään uutta työpaikkaa. Yritysten viestit ovat synkkiä: hallituksen tuet eivät auta kilpailukyvyn nousuun, koulutusta tarvittaisiin enemmän, ja maineemmekin haluttavana työalueena on heikentynyt. Investointien tekeminen ei kiinnosta, ja rakennusteollisuuden sakkaus veti koko maan syvälle tahmeaan laskukauteen. Jotkut yhä kuvittelevat, että klassisen taloustieteen mukainen, huikea nousukausi on ihan nurkan takana. Ikään kuin se toivetta julki hokemalla tapahtuisi.

Mikään talousennuste ei kuitenkaan viittaa nopeaan, elvyttävään nousukauteen, vaikka sellaista mediassakin käydään aina välillä lausumassa. Luvassa on ennusteiden mukaan hidasta, nykivää ja loivaa menoa. Kasvuennusteet pysyvät matalana. Mikro- ja pienyritykset ajavat kulujaan alas, samoin tekevät keski- ja pienituloiset taloudet. Kotimaan kysyntä kutistuu ja se tuntuu nyt olevan itseään ruokkiva kierre. Tätä valtiovarainministeri Riikka Purra lupaa jopa lupaa lausunnoissaan: lisää kiristyksiä, lisää leikkauksia – jotka alvin nousun myötä kaikki supistavat kotimaan kysyntää ja lähipalveluiden käyttöä.

TE-toimintojen uudistus heikentää työttömien tukitoimia ja palveluita

TE-toimintojen siirtyminen kunnille näyttää tässä tilanteessa riskiltä, johon tulisi paneutua huolella. Palkkatuki, jolla on saatu katkaistua ja estettyä pitkäaikaistyöttömyyttä, vähennettyä sosiaalimenoja ja tuettua ihmisiä työhön yksityiselle sektorille, on katoamassa kuntien valikoimasta. Keskikokoisissa kaupungeissa se tarkoittaa myös satoja työntekijöitä, joiden työpanoksen katoaminen palveluista tapahtuu ilman YT-neuvotteluja. Se tarkoittaa uusia toimeentulotuelle putoavia ihmisiä, ja köyhiä lapsiperheitä.

Kunnilla on nyt siirtymävaiheessa suuri kiinnostus karsia TE-palvelujen työntekijöitä. Samaan aikaan valtakunnallisena trendinä on halu hankkiutua säästösyistä eroon kunnan ulkopuolisella rahoituksella toimivista palveluista. Muun muassa järjestöt päätyvät tässä herkästi säästöjen kohteeksi. Toisaalta niissä kunnissa, joissa järjestöjen työllisyystoimien edullisuus ja osaaminen on ymmärretty, ja niistä pidetään kiinni esimerkiksi kumppanuussopimuksella, säästetään nyt rahaa.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Kriisi syvenee syksyn aikana, eikä hyvinvointialueilla ole kaikesta päättellen tehty juurikaan kriisianalyysia siitä, mitä tämä tarkoittaa toimeentulotuen, ruoka-avun ja mielenterveyspalvelujen sekä kriisiavun tarpeen suhteen. Järjestökentältä tiedämme, että sumu sankkenee. Olisiko aika tehdä valtakunnallinen katsaus asiaan?

Teksti Irma Hirsjärvi, Työttömien Keskusjärjestön hallituksen puheenjohtaja

Lue myös: Työttömien Keskusjärjestön kannanotto: ”Vaadimme lisää työpaikkoja!”