Työttömille tulee tarjota laajemmin mahdollisuuksia työmarkkinoille pääsyyn

Työttömyydestä on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua julkisuudessa. Valtiovarainministeriön finanssineuvos Jukka Mattila esittää ulostulossaan (HS 1.10.2025), ettei Suomessa ole työttömyyskriisiä, sillä työttömyysetuutta saavien määrä ei ole juuri kasvanut. Laaja työttömyys eli niiden työttömien määrä, jotka ovat työttömiä työnhakijoita sekä palveluissa olevien työttömien määrä, on kohtuullisella tasolla. Tilanne on tästä huolimatta vakava. Työttömiä on edelleen paljon. Erityisen hälyttävää on, että pitkäaikaistyöttömien määrä jatkaa voimakasta kasvua. Lisäksi yhä useampi, noin kaksi kolmesta työttömästä, on matalimmalla Kelan työttömyysetuudella. Tämä pakottaa osan heistä turvautumaan myös toimeentulotukeen. Työttömyyden kuvassa on merkittävästi muuttunut se, että yhä useampi työtön ei saa valtion tukemia julkisia työllisyyspalveluita.

Palvelut eivät tavoita heikoimmassa asemassa olevia

Työllisyyspalveluihin ohjautuu entistä harvempi työtön. Työttömien Keskusjärjestön omat jäsenyhdistykset ovat raportoineet, että työkokeilujen ja palkkatuen määrä on tippunut neljännekseen viime vuodesta. Hyvinvointialueilla kuntouttava työtoiminta tippunut puoleen. Myös muista sote-alan järjestöistä ja yhteiskunnallisista yrityksistä kantautuu samanlainen viesti.

Suurella osalla työttömistä ei ole työnhakuvelvoitetta

Tällä hetkellä suurin osa palveluiden ulkopuolella olevista työttömistä ei ole velvoitettu hakemaan työpaikkoja ollenkaan. Mistä tämä johtuu? Vailla hakuvelvoitetta tai alennetun työnhakuvelvoitteen (1–3 työpaikan hakuvelvoite) piirissä on suuri määrä sellaisia työttömiä, joilla ei ole esimerkiksi alueellisen työtilanteen tai terveydellisten syiden vuoksi mahdollisuutta työllistyä. Jotta työllisyyskeskusteluun saadaan enemmän konkretiaa, täytyy ymmärtää, missä tilanteissa ihmiset ovat työttömänä.

Täysin vailla työnhakuvelvoitetta olevat eivät saisi olla tässä tilanteessa pitkään. Oikea-aikainen tuki on avainasemassa, kun ehkäistään pitkäaikaistyöttömyyttä ja syrjäytymistä. Näille ihmisille täytyy löytää sopivat palvelut, mukaan lukien koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut.

Alennetun työnhakuvelvoitteen kategoriassa on ihmisiä hyvin moninaisissa elämäntilanteissa. On osatyökykyisiä, vammaisia, osa-aikalomautettuja sekä perheitä, joissa toimitaan esimerkiksi omaishoitajina. Näiden ihmisten mahdollisuudet työmarkkinoilla työllistymiseen ovat rajatummat. Työllistymistä tukemaan tarvitaan joustoa myös työmarkkinoilla sekä selkeitä kannustimia työnantajille, jotta erilaiset elämäntilanteet voitaisiin huomioida paremmin myös työelämässä.

Hallituksen on tehtävä parempaa työllisyyspolitiikkaa

Tämän hetken työllisyystilanteessa kilpailu on kovaa. Samaan työpaikkaan voi hakea satoja työnhakijoita. Uusi normaali on, että työnhaku pitkittyy. Kaikkia työttömiä tulee tukea ja kannustaa omaan aktiivisuuteen. Kouluttautumista, yrittäjyyttä, vapaaehtoistyötä ja harrastamista pitää sallia paremmin, ilman uhkaa toimeentulon menetyksestä.

Hallituksen on tuettava eri keinoin parempaa työllisyyspolitiikkaa. Pitkäaikaistyöttömien kohdalla tulee esimerkiksi tukea sosiaalisia kriteereitä julkisissa hankinnoissa. Jotta työttömiä voidaan auttaa työllistymään, työllisyyspalveluihin täytyy panostaa nykyistä enemmän. Myös alueiden elinkeinopolitiikan ja työllisyyden välistä yhteistyötä täytyy tiivistää. Valtion tukemat työllisyystoimet ovat olleet tärkeitä tasaamaan alueellisia eroja työllisyyden hoidossa. Suhteellisen varakkailla alueilla, kuten esimerkiksi Helsingillä, on varaa kehittää työllisyyspalveluita omalla rahalla. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista suurelle osalle työllisyysalueista. Vastassa on pahimmillaan valtava eriarvoisuuden kasvu, jossa pienemmät paikkakunnat ovat elinvoimaisuudessa selkeitä häviäjiä.

Lisätiedot ja yhteydenotot:

Jukka Haapakoski
toiminnanjohtaja
jukka.haapakoski@tyottomat.fi
050 577 2580