Esitys varhaiskasvatuslain muuttamisesta. STM

STM 044:00/2015 Esitys varhaiskasvatus-lain muuttamisesta sekä kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta – TVY:n lausunto 25.9.2015

 

Hallituksen esityksen pääasiallisena sisältönä on, että ”jokaiselle lapselle säädettäisiin oikeus saada varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa. Lapsella olisi lisäksi tarpeen mukaan oikeus 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen. Päiväkodeissa yli 3-vuotiaiden kokopäivähoidossa kasvattajien ja lasten suhdeluku olisi jatkossa 1/8 nykyisen 1/7 sijaan.” Lakiehdotus kaventaa mm. perheiden, joissa ainakin yksi vanhempi on työtön, subjektiivista oikeutta kokopäiväiseen päivähoitoon. Lain tarkoituksena on säästää arviolta 30 miljoonaa euroa vuodessa ja osana Juha Sipilän lapsi-ja perhepalvelujen muutosohjelmaa, edistää perheiden monimuotoisuutta ja lapsen etua. ”Ohjelman mukaan vahvistetaan vanhemmuutta ja matalan kynnyksen palveluita.”

Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö pitää hallituksen esitystä kansalaisia eriarvoistavana, byrokratiaa lisäävänä, työnhakua ja työllistymistä vaikeuttavana ja kustannussäästöiltään osin kyseenalaisena.

Esitetty lakimuutos heikentää sekä vanhemmuutta, että matalan kynnyksen palveluita. Nykyisessä mallissa ei erikseen kysytä vanhemmilta, mikä on heidän työmarkkinastatuksensa, vaan vanhemmat voivat sopia vapaasti omista lähtökohdistaan lähtien, miten käyttävät subjektiivista oikeuttaan kokopäivähoitoon. Vanhemmat voivat päättää milloin lapsensa hakevat ja päiväkotijärjestelmä on periaatteessa myös suhteellisen joustava, kun on kyse lapsen viemisestä päivähoitoon.

Kansalaiset esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ovat kattavien asiakastyytyväisyyskyselyiden mukaan erittäin tyytyväisiä nykyiseen päivähoitojärjestelmään. Asteikolla 1-5. keskiarvot olivat kunnille 4,4 ja 4,7 välillä.

http://www.espoo.fi/fi-FI/Paakaupunkiseudun_paivahoito_ja_esiopetu%2860273%29

 

Esityksellä on eriarvoistava vaikutus lapsiin ja lasten vanhempiin

Suurin ongelma hallituksen esityksessä on Varhaiskasvatuslain 11 a § 1 momenttiin tehtävät muutokset, jossa säädetään kansalaisten oikeudesta subjektiiviseen päivähoitoon. Subjektiivisen päivähoidon oikeuden laajuus rajoitettaisiin 20 tuntiin tilanteissa, jossa vastuuvanhempi on työtön tai osa-aikaisessa työsuhteessa (alle 80 % normaalista työajasta). Esityksessä on kuitenkin 2 kk siirtymäsääntö, jossa huomioidaan työnhakijoiden siirtymät koulutuksesta työttömyyteen tai kokoaikaisesta työsuhteesta työttömyyteen (voidaan kysyä, miksei tämä ole esimerkiksi linjassa 3kk säännön kanssa, jota sovelletaan kelan asumistuen maksujen muutosten suhteen, kun asumistilanne tai työllisyystilanne muuttuu).

Lakiluonnoksessa pyritään ottamaan Perustulain näkökulmasta huomioon kansalaisten yhdenvertaisuus. Johtopäätöksenä on, että uusi laki ei syrji lapsia tai lasten vanhempia, koska siinä jätetään mahdollisuus, ottaa huomioon erityistarpeet (katso alle). Lisäksi Säännös julkisen vallan velvollisuudesta tukea lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu korostaa sitä, ”että päävastuu lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta kuuluu perheelle, erityisesti lapsen vanhemmille ja muille lapsen huollosta lain mukaan vastaaville. Julkisen vallan tehtävä on lapsen huolenpidosta vastaavien toimintaa tukeva.” (s. 41).

Käytännön elämässä uusi rajaus kuitenkin asettaa kokoaikaisessa työsuhteessa olevat vanhemmat ja heidän lapsensa eri asemaan kuin osa-aikaisessa työsuhteessa tai työttömänä olevat vanhemmat ja heidän lapsensa. Jälkimmäisessä tilanteessa olevat eivät saa itse enää päättää, vain heidän puolestaan päätetään, mikä palvelu on tarkoituksenmukaista lasten kannalta. He joutuvat perustelemaan tai taistelemaan mahdollisuudesta kokoaikaiseen hoitoon. Silloin kun tähän on tarvetta, ei välttämättä kaikilla ole jaksamista tai elämänhallinnan puuttumisen takia (päihteet, huumeet, sairaudet) mahdollisuutta perustella tarvettaan.

Lasten näkökulmasta on tärkeää huolehtia, että osa-aikaisessa päivähoidossa olevat lapset saavat edelleen kaikki heidän kokonaisvaltaista kehitystä tukevat palvelut, mitä kokoaikahoidossa olevat lapset saavat. Voidaanko tämä käytännössä turvata 20 tunnin päivähoitoviikolla? Riittäisikö 15 tuntia?

 

Esitys lisää byrokratiaa ja vaikeuttaa työllistymistä

Laki on mimimilaki, eli kunta voi halutessaan poiketa lain 20 tunnin minimistä ja tarjota kokopäivähoitoa, vaikka vastuuvanhempi olisikin työtön, kun on kyse lapsen edusta. Luonnoksessa hallituksen esityksessä: ”ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että lapselle on aina järjestettävä voimassa olevan lain laajuinen kokopäiväinen varhaiskasvatus, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista. Varhaiskasvatusta olisi järjestettävä esiopetuksen ja perusopetuksen lisäksi osa-aikaisesti, mikäli lapsen oikeus varhaiskasvatukseen on laajempi kuin 20 tuntia viikossa.

TVY kysyy miksi, tällainen lisäpykälä on tarpeen, jos on nähtävissä tilanteita, joissa kokoaikaista palvelua on järjestettävä lapsen edun tai perheiden olosuhteiden takia? Mikä taho käytännössä valvoo ja selvittää mikä on lapsen edun mukaista? Kuinka paljon selvitystyöhön uhrataan yhteiskunnan varoja? Milloin ja kenelle on mahdollista valittaa, jos lapsen tai perheen etua ei tunnisteta tai ei päästä yhteisymmärrykseen kunnan edustajien kanssa? Missä ajassa päätökset pitää tehdä? Kuinka usein päätöksiä tehdään?

Lakiluonnoksen sivuilla 34-35 ennakoidaan paljon eri tilanteita, joissa tällainen lisäharkinta on tarpeellista perheiden monimuotoisuuden takia. Nämä tapaukset jo itsessään puhuvat kokoaikaisen päivähoidon järjestämisen puolesta kaikille perheille, jottei byrokratia turhaan lisääntyisi tai työnhaku vaikeutuisi.

Työttömän näkökulmasta tällaisia tilanteita voivat olla esim.:

  • Työnhakuun liittyvät velvollisuudet: Työpaikkojen etsiminen, työhaastattelujen sopiminen (jotka sovitaan usein työnantajan aikataulujen mukaan), työhakemusten tekeminen (mikä on kokoaikaista, keskittymistä vaativaa työtä jos haluaa erottua joukosta tekemällä yksilöllisiä hakemuksia), osaamisen näyttäminen, psykologiset testit, kirjastokäynnit (ATK, kopioiminen), matkustaminen työhaastatteluihin (työssäkäyntialue on 3 tuntia)
  • Ammattitaidon ylläpitäminen: koulutukset, kielikoulutukset, seminaarit, sertifikaatit, itsenäinen omaopiskelu, yrityksen kehittäminen perustaminen
  • Maahanmuuttajataustaisten perheiden lasten suomen- tai ruotsinkielen opiskelun tuki
  • Työvoimapoliittiset toimenpiteet – rinnastetaanko kaikki kokopäiväiseen työhön?
  • Arkielämän moninaiset tilanteet ja vaatimukset joiden hoitaminen on perheen kokonaisedullisuuden kannalta tärkeitä. Asumisjärjestelyt (vähävaraiset työttömät joutuvat tekemään enemmän itse korjauksia yms.), omaishoito yms., ruokajakelu (jonottaminen)
  • Sairaustapaukset, elämänhallintaan liittyvät vaikeudet,
  • Taloudellisen tilanteen heikkous – esim. mahdollisuudet tarjota lapselle terveellistä ruokaa
  • Viranomaisasiointi
  • Kuntouttava työtoiminta, vapaaehtoistyö
  • Vammaisuus (joissakin tilanteissa)
  • Työttömyysjaksojen vaikutukset esim. siihen missä päiväkodissa lapsi käytännössä on ja onko joka päiväkodissa mahdollisuudet sekä kokoaikaiseen, että osa-aikaiseen toimintaan?

Hyvänä asiana voidaan osittain pitää, että uuden lain myötä saattaa tulla ilmi myös tilanteita, jossa esimerkiksi sosiaaliviranomaiset saavat tämän anomismekanismin välityksellä tietoa perheen mahdollisista muistakin elämänhallintaa parantavista palvelutarpeista, joista voidaan sopia. Tämä tietysti edellyttää, että tällainen kokonaisvaltainen perheen palvelutarve toteutetaan.

Kokonaisuudessa esitys kuitenkin useimmille työnhakijoille vaikeuttaa päivittäistä joustavaa asiointia.

 

Missä ovat kustannussäästöt?

Lakimuutoksella arvioidaan säästettävän 30 miljoonaa euroa per vuosi. Säästääkö osa-aikaisten ja työttömien työnhakijoiden perheiden syrjäyttäminen kokoaikaisesta päivähoidosta niin paljon, kuin lakiluonnoksessa on esitetty? Joustavatko päivähoidon työntekijöiden työsuhteet samassa tahdissa kuin esimerkiksi 0-työsopimustyöntekijöiden työsuhteet? Eli voiko päiväkoti ennakoida 8:00 aikaan aamulla joka aamu, montako työntekijää otetaan töihin? Onko tämä tarkoituksenmukaista kehitystä, että päiväkodeissa on jatkossa suhteessa enemmän osa-aikaisia työntekijöitä, jotka joustavat osa-aikaisten työntekijöiden perheiden mukaan? Onko tällä vaikutusta siihen, kuinka paljon on ammatillisesti pätevää henkilökuntaa päiväkodissa? Vaikuttaako tämä myös ammattihenkilökunnan vaihtuvuuteen?

Pienten lasten kannalta on tärkeää, että lapset tuntevat aikuiset, jotka heitä hoitavat. Tämä muuttunut käytäntö, jolla haetaan kustannussäästöjä päiväkotien henkilökunnan tarpeen uudelleen mitoittamisella voi olla negatiivinen vaikutus koko päivähoitojärjestelmään, jos henkilökunnan pätevyystaso laskee tai vaihtuvuus on nykyistä suurempaa. Henkilökuntaa kuormitetaan lisää myös isommalla suhdeluvulla – aikuinen/lapsi. Näiden lakimuutosten yhteisvaikutuksella ei voi olla päivähoidon tasoa parantavia vaikutuksia.

Onko hallituksen esityksellä päinvastainen vaikutus työnhakijoiden motivaatioon ottaa mitä tahansa osa-aikaista työtä vastaan, jos he joutuvat päivittäin neuvottelemaan kestoltaan eri mittaiset päivähoitoajat? Sujuva arki on avain sujuvaan ja tuottavaan työelämään.

Onko lapsen kannalta tarkoituksenmukaista, että joka päivä on erilainen tilanne, milloin vanhemmat hakevat lapsen päiväkodista? Yleensä päivähoidon yhtenä kulmakivenä, ja lapsen kannalta parasta on säännöllinen päivittäinen rytmi. Kun vanhemmilla on kokoaikainen oikeus päivähoitoon, heillä itsellään on mahdollisuus sopia lapsen kanssa, miten ja milloin haetaan päivähoidosta. Esityksessä tämä oikeus heikkenee.

Yhteenvetona toteamme, että vanhempien ja lasten subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ei tule vähin perustein luopua. Perheet pystyvät nykyisessä päivähoitomallissa päättämään kaikista parhaiten, mikä on lapsen ja perheen kokonaisedun kannalta paras tilanne. Lyhytnäköisten ja suhteellisen pienten arvioitujen kustannussäästöjen takia ei tule rapauttaa tällaista yhteiskuntamme erittäin tärkeää tukipilaria, joka on myös kansalaisten mielestä nyt erittäin toimiva.

 

TVY:n puolesta,

Jukka Haapakoski
Puheenjohtaja
Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö – TVY ry
Postiosoite: Sörnäisten rantatie 27 C 4, 00500 Helsinki
Käyntiosoite: Sörnäisten rantatie 27 C 1b
+358 50 577 2580

Edellinen lausunto

Seuraava lausunto

nuoli