Lausuntopyyntö eduskunnalle työnhakijan palveluprosessin ja työnvälityspalveluiden kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi (VN/8915/2024)

Asia:     VN/8915/2024  

Työ- ja elinkeinoministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle työnhakijan palveluprosessin ja työnvälityspalveluiden kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi

Lausunnonantajan lausunto

Onko teillä yleistä lausuttavaa esityskokonaisuudesta?

Esityksessä on myönteistä, että järjestelmää joustavoitetaan, mutta kielteistä, että oletetaan, että työnhaun lisäämisellä parannettaisiin kohtaanto-ongelmaa. Ongelma ei ole työttömien työnhaussa vaan työpaikkojen puutteessa, sote-palveluiden riittämättömyydessä, sopivassa koulutuksessa, sekä muutoin työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaamisessa. Näiden lisäksi elinkeino- ja rahapolitiikka vaikuttavat.  

1.    Onko teillä yleistä lausuttavaa palveluprosessista?

Pohjoismainen työvoimapalvelumalli ei ole ollut työllisyyden edistämisen näkökulmasta menestys. Valtioneuvoston selvityksessä, VN/36030/2023, lukee näin: 

”Ennen palvelumallin voimaantuloa työttömyys oli selvässä laskussa, jonka jälkeen kehitys on pysähtynyt ja työttömyys on pysynyt pitkälti samalla tasolla tyypillisiä kesäkuukausien nousujaksoja lukuun ottamatta. Tämä ei kerro uuden asiakaspalvelumallin heikosta vaikuttavuudesta ja toimivuudesta, vaan pikemminkin tilastoissa näkyy talouden suhdanteiden vaikutukset työllisyyteen. Toisaalta muuttumattomat työttömyystilastot kertovat myös Suomen työmarkkinoilla vallitsevasta merkittävästä kohtaanto-ongelmasta, sillä vuonna 2022 työvoiman kysyntä oli hyvin korkealla tasolla. Silti se ei näy yllä olevassa graafissa työttömyyden laskuna.” 

Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin käyttöönotto on keskittänyt työvoimapalveluiden resursseja työttömyyden alkupäähän. Koronakriisin jälkeen etenkin pitkäaikaistyöttömien määrä on lähtenyt nousuun. Koronakriisi sekä pohjoismainen palvelumalli ajoittuivat samaan aikaan. Olisiko käynyt niin, että pitkäaikaistyöttömien määrän nousu osittain johtuu siitä, että pohjoismainen työvoimapalvelumalli vei huomion palveluissa työttömyyden alkupäähän? Tämän lisäksi toki muutoinkin palveluiden määrää on heikennetty, etenkin vuonna 2024 aikana (aktiiviajan korotukset poistuivat, aikuiskoulutus lakkautettiin, palkkatukimäärärahat jäivät riittämättömälle tasolle jne.). Sosiaaliturvan leikkauksetkaan eivät ole tuottaneet VM:n laskelmien mukaista työllisyyden nousua. Viime vuodesta pitkäaikaistyöttömyys on kuitenkin kasvanut 23 % TEM:n tilastokatsauksen mukaan. Vastaavasti pitkäaikaistyöttömien palveluosallisuus (aktivointiaste) on laskenut, ja on nyt 6,8 % kaikista yli vuoden työttömänä olleista pitkäaikaistyöttömistä.  

Asiakastyytyväisyys on ollut hyvää koko palveluiden aikana. Selvityksen mukaan ”Kokonaisuutena arvioiden TE-toimistojen palvelujen kyselyssä saamat arvosanat ovat olleet erinomaisella tasolla koko tarkasteluajanjakson ajan (Kuva 17). Erityisen korkeat arvosanat TE-toimisto on saanut palvelun ystävällisyydestä, jonka tasoa voi pitää jopa poikkeuksellisen hyvänä. Tarkastelussa olleista osa-alueista heikoimman tuloksen TE-toimistot ovat saaneet palvelun hyödyllisyydestä, joka asiakkaan kannalta on kaikkein merkityksellisimpiä palvelun osa-alueita.” Työllisyyden kuntakokeiluissa asiakastyytyväisyys ei ole ollut ihan yhtä korkealla, mutta hyvällä tasolla ja kasvanut kokeiluiden aikana. Sielläkin korostui palveluissa asiakasystävällisyys. Myös työnanantajapalvelut ovat antaneet hyvät arvostelut.  

Työnhakuvelvollisuus ei ole tuottanut selvityksen mukaan kovinkaan paljon mitään parannusta työpaikkojen etsintään: ”Kyselyn tulosten perusteella kokonaisuutena arvioiden vastaajat suhtautuvat työnhakuvelvollisuuteen varauksellisesti. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että työnhakuvelvollisuuden taso oli heidän tilanteeseensa nähden liian korkea, sillä työmahdollisuuksia tulee heidän mielestään hakea aivan tai hieman liian paljon. Toisaalta 43 % vastaajista näki, että työnhakuvelvollisuuden taso oli heidän tilanteeseensa nähden asetettu sopivaksi. Korkeasti koulutetuista vastaajista puolet arvioi työnhakuvelvoitteen mukaisen tason olevan kannaltaan sopiva, ja heistä 40 % koki velvoitteen tason olevan liian korkea. Työnhakuvelvollisuuden asettaminen ei myöskään näytä lisänneen merkittävästi vastaajien lähettämiä työhakemuksia. Selvästi yli puolet (59 %) kyselyyn vastanneista asiakkaista ilmoitti, ettei työnhakuvelvollisuus ole lisännyt heidän tekemiä työhakemuksia lainkaan. Lisäksi kolmasosa vastaajista raportoi hakuvelvollisuuden lisänneen heidän työnhakuaan vähän tai korkeintaan kohtalaisesti. Vain 8 % työnhakuvelvollisuus näyttää aiheuttaneen merkittävää lisäystä heidän ilman hakuvelvollisuutta tekemäänsä työnhakuun. Kyselyn tulosten perusteella näyttää siltä, että asiakkaat lähtökohtaisesti hakevat työtä aktiivisesti, ja viranomaisten asettama työnhakuvelvoite on aktivoinut asiakkaiden itsenäistä työnhakua melko maltillisesti.”

Näyttää siltä tämänkin selvityksen valossa, että kohtaanto-ongelma ei ole työttömien työnhaussa, vaan ennen kaikkea työpaikkojen puutteessa tai palveluiden laadussa/kohtaamisessa sekä riittävyydessä. Työttömät ilmoittavatkin, ettei tästä vaatimuksesta ole varsinaisesti hyötyä. 

Sen sijaan työttömillä on arvostusta siihen, että saavat tukea ja että heidän tilanteesta ollaan kiinnostuneita. Selvityksessä: ”Uuden asiakaspalvelumallin asiakastapaamisten osalta kyselyn tulokset osoittavat asiakkaiden olevan lähtökohtaisesti tyytyväisiä entistä tiiviimpään haastattelujen järjestämiseen (Kuva 23). Selvä enemmistö vastaajista koki asiakastapaamisten määrän olleen sopivalla tasolla, ja 16 % toivoi saavansa enemmän palvelua haastattelujen muodossa. Viidennes näki tapaamisia olleen tarpeettoman usein.”    

Myös viranomaisten näkökulma palvelumalliin on ollut kriittinen: ”Malli on kirvoittanut runsaasti kriittistä palautetta henkilöasiakaspalvelua tekeviltä virkailijoilta, ja malliin liittyvä lainsäädäntö on palautteen perusteella nähty yksityiskohtaiseksi ja monimutkaiseksi, ja siten hankaloittavan asiakkaille järjestettävää palvelua. Samalla on esitetty, että mallin kaavamaisuuden vuoksi virkailijoilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia käyttää omaa asiantuntemustaan asiakkaiden palvelussa. Kyselyyn saadut vastaukset henkilöstöltä vahvistaa aiemmin mallin toimeenpanosta saatua palautetta (Kuva 27). Selvä enemmistö (76 %) vastaajista suhtautui kriittisesti palvelumallin soveltamiseen, ja piti mallin lainsäädäntöä monimutkaisena toteutuksen kannalta. Vain 12 % henkilöstöstä arvioi mallin käytännön soveltamisen onnistuvan helposti.” ”Kaiken kaikkiaan vain 13 % TE-toimistojen ja kuntakokeilujen henkilöstöstä näkee työnhakuvelvollisuuden edistävän asiakkaiden työllistymistä hyvin tai erinomaisesti, ja yli puolet (55 %) vastaajista ei koe sen edistävän työllistymistä lainkaan tai sen hyöty on korkeintaan vähäinen… Lähes neljä viidestä (79 %) vastaajista sijoittuu NPS-asteikolla mallin arvostelijoihin, ja ainoastaan 2 % vastaajista suosittelijoihin. Huomionarvoista on, että henkilöstön näkemykset mallin toimivuudesta asiakkaiden työllistämisessä ovat hieman negatiivisempia kuin asiakkaiden itsensä kyselyssä esittämä kokonaisarvio.” 

Resurssien puute näkyy myös näissä viranomaisten vastauksissa: ”Moni vastaaja kuvasi vastuullaan olevan asiakasmäärän olevan liian suuri mallin edellyttämän palvelun tarjoamiseen ja johtavan siihen, että mallin toimeenpano jokaiselle asiakkaalle lain edellyttämällä tavalla on erittäin haasteellista.”

Yritysten osalta selvityksessä tiivistettynä voidaan todeta, että työhakemusten määrä oli kasvanut vain vähän, ja näennäishakemusten määrä oli jonkin verran lisääntynyt. Kyseessä on ollut ennen kaikkea sellaisia ”näennäishakemuksia”, joissa työnhakijan sitoutuneisuutta voi epäillä, tai sitten työtehtävään vaadittava osaaminen/koulutus ei ole lähellekään riittävä. 

Yleisesti ottaen palvelumalli ei siis tämän tutkimuksen perusteella vaikuta tukeneen työllisyyttä, mutta ei se oikeastaan paljon muuhunkaan ole vaikuttanut. Asiakastyytyväisyys on ollut suhteellisen hyvää. Yritykset ovat olleet tyytyväisiä. Virkailijat kokevat byrokratian turhauttavana ja resurssien puute on vaikuttanut siihen, etteivät kaikki saa tarvitsemaansa yksilöllistä palvelua. Se mitä on paljastanut on, että työttömistä työnhakijoista valtaosa on allenetulla tai 0-työhaulla. Tämä on erittäin merkittävä löydös.

Johtopäätöksenä tutkimuksesta ei mielestämme voi vetää, että työttömien työnhakua täytyy väkisin lisätä, vaan, että malli kaipaa joustoa, jotta yksilöllistä työnhakijan tukea voi tarjota enemmän, koska sille on kysyntää. Tämän lisäksi muut palvelut, kuten sote-palvelut ja koulutus täytyy paremmin integroida työllisyyspalvelujärjestelmään, jotta esimerkiksi 0-työpaikanhakijoista se joukko, joka ei ole siirtymässä eteenpäin saavat tarvitsemansa tuen. Lisäksi onnistunut koulutus, elinkeino- ja rahapolitiikka parantaisivat suhdannekestävyyttä ja työpaikkojen määrää sekä diversiteettiä. 

Parantunutta työllisyyttä työttömien työnhaun lisäämisellä ei tulla saamaan. Kohtaanto-ongelman ratkaisut ovat toisaalla.  

2.    Koetteko alkuhaastattelun järjestämisen määräajan pidentämisen viidestä arkipäivästä kymmeneen arkipäivään kannatettavana? 

Joustavuuden lisääminen on periaatteessa ok. Oleellista on, että resurssia on riittävästi, että työttömät saavat viiveettä tarvitsemansa tuen.

3.    Onko täydentävien työnhakukeskustelujen perustuminen asiakkaiden palvelutarpeeseen mielestänne tarkoituksenmukaista? 

Kyllä. Palvelujärjestelmä tulee perustua asiakkaiden palvelutarpeeseen. Työttömyys on itsestään jo suurimmalle osalle haastava elämäntilanne.

4.    Näettekö nykyisestä muistutuskäytännöstä luopumisen ja työnhaun voimassaolon päättyminen ensimmäisestä asioinnin laiminlyönnistä kannatettavana? 

Emme näe tätä hyvänä. Varsinkin nuorilla ja niillä työttömillä, joilla ei ole aiempaa kokemusta työttömyydestä, on tärkeää että muistutetaan, mitkä ovat velvoitteet, ja mitä on sovittu. Lisäksi on niitäkin työttömiä, joilla on erityisen tuen tarpeita terveysperusteisesti tai esimerkiksi puuttuvan kielitaidon johdosta. Tämän lisäksi voi tulla väärinkäsityksiä. Esimerkiksi voi syntyä kiistaa siitä, mitä työllisyyspalvelusuunnitelmiin kirjataan jne. 

5.    Koetteko työllistymissuunnitelmien sisältöjen määrittelyn olevan palveluprosessin toimivuuden kannalta oleellisia?

Työllistymissuunnitelmat tuottavat meille palautetta aika ajoin. On erimielisyyttä siitä mitä on sovittu ja mitä tulee kirjata. Myöskin sellaiset asiat, joista voi aiheutua työttömille taloudellista haittaa tms. johtavat kiistoihin. Ongelman yleisyydestä ei meillä järjestönä ole tietoa, mutta palautetta on tullut. 

Toisaalta työllistymissuunnitelmat auttavat strukturoimaan työnhakua. Parhaat tulokset varmaan saataisiin sillä, että olisi mahdollisimman hyvät apuvälineet vapaaehtoisesti käytettävissä strukturoimaan työnhakua. 

6.    Koetteko asiakkaiden palveluprosessiin sisältyvien asiakastapaamisten sisältöjen määrittelyn olevan palveluprosessin toimivuuden kannalta oleellisia? 

Oleellista on, että työttömät ovat tietoisia heitä koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista – erityisesti työnhakua tukevista palveluista. Virkailijoiden vastuulla tulee olla muistuttaa esimerkiksi oikeudesta työttömien lakisääteisiin ilmaisiin terveystarkastuksiin. Työnhakuun liittyvää tarkempaa säätelyä sisältöjen osalta ei tarvita. Oleellista, että tieto kulkeutuu puolin ja toisin, ja tarvittaessa kirjattuja tietoja on helppo oikaista, ettei synny vakavia väärinkäsityksiä. 

1.    Onko teillä yleistä lausuttavaa työnhakuvelvollisuutta koskevista muutoksista?

Työnhakuvelvollisuuden lisääminen ei näytä tämän hetken tietojen valossa lisäävän työllisyyttä. 

Se mitä hyvää, työnhakuvelvollisuus on tuonut tullessaan, liittyy kertyneisiin tilastotietoihin. Nyt meillä on hiukan selkeämpi kuva siitä, mikä on työnhakijoiden tilanne. Tärkeää on, että jos työnhakuvelvollisuutta ylipäätään näin ylläpidetään, että se mahdollisimman oikealla tavalla kuvaa asiakkaan todellista tilannetta. Tosiasioissa pitäytyminen mahdollistaa soveltuvimmat työpaikat ja palvelut kohdentuvat myös parhaalla mahdollisella tavalla. Se, että työnhakijalle mahdollistetaan laajempi valikoima ”työmahdollisuuksia” kuullostaa lähtökohtaisesti hyvältä uudistukselta. Vain työpaikoissa pitäytyminen on varmaankin ollut osalle työnhakijoista rajoittavaa.

2.    Näettekö, että alennetun työnhakuvelvollisuuden asettamisen yhteydessä arvioitavissa seikoissa on huomioitu oleelliset tekijät?

Meidän tietojemme mukaan allenetun työnhakuvelvollisuuden asettamisen yhteydessä arvioidaan lähes kaikki oleelliset tekijät. Yhteen asiaan kuitenkin täytyy kiinnittää lisää huomioita, ja se on julkisen liikenteen saatavuus ja toimivuus suhteessa vaadittuun työpaikkaan. On paikkakuntia, joissa julkinen liikenne on koululaisten tarpeiden mukaan suunniteltu. Tämä ei välttämättä sovellut työttömien työnhakijoiden mahdollisuuksiin käyttää julkista liikennettä kokopäivätyöhön.

3.    Tukeeko työnhakuvelvollisuutta koskevan sääntelyn yksinkertaistaminen ja tietyistä poikkeuksista luopuminen työnhakuvelvollisuuden tarkoituksenmukaista asettamista?

Selkeämpi lainsäädäntö vähentää ehkä alueellisia eroja, miten työnhakijan työnhakuvelvollisuutta tulkitaan. Mutta toisaalta poikkeukset on asetettu hyvästä syystä. Osa-aikatyöntekijät eivät välttämättä kykene terveydellisten rajoitteidensa vuoksi kokoaikatyöhön ja siksi sopivien työpaikkojen määrä on selkeästi pienempi.

4.    Työnhakuvelvollisuuteen ehdotettavat muutokset tuovat tietyt asiakasryhmät (esim. osa-aikatyössä olevat sekä henkilöt, joilla on tiedossa myönteinen muutos työnhaun tilanteeseen) yleisen työnhakuvelvollisuuden alentamisen kriteerien piiriin. Näettekö tämän kannatettavana? 

Esityksessä lukee: ”Työvoimaviranomaisen olisi jatkossakin alennettava haettavien työmahdollisuuksien määrää, jos se arvioi, ettei haettavissa ole neljää sellaista työmahdollisuutta, joihin työnhakija voisi työllistyä. Arviossa otettaisiin huomioon työnhakijan työkokemus, koulutus ja muu osaaminen, työ

kyky ja mahdollinen työttömyysturvalaissa tarkoitettu ammattitaitosuoja.” Tämä vaikuttaa järkevältä uudistukselta. Tässä ei kuitenkaan oikein aukea, että miksi näistä asioista säädettiin aiemmin yksityiskohtaisemmin ja nyt yleistämällä saataisiin samalle joukolle parempaa palvelua. Lisääkö tämä uudistus virkailijan harkintavaltaa vai vähentääkö se sitä? Ovatko edellä mainittavat tekijät edelleen riittävästi arvioitu? Oleellista on, että asiakkaan tilanne on huomioitu realistisesti suhteessa työn kysyntään ja tarjontaan.

1.    Onko teillä yleistä lausuttavaa työtarjouksiin tehtävistä muutoksista?

Työtarjoukset ovat oikealta tarkoitukseltaan työnhakuvelvoitteita. Mielestämme näistä luovuttiin hyvästä syystä, koska työtarjous ei ole aito työtarjous, vaan velvollisuus hakea työpaikkaa, jota ei välttämättä saa. Ei ole työnantajan tai työnhakijan etu hakea pakotetusti työtä. Työnantajat tarvitsevat motivoitunutta työvoimaa. Työtön ei tarvitse yhtään lisää byrokratiaa, johon voi kompastua. 

On tietysti eri asia, että saa tietoa mistä töitä löytyy, ja saa tukea työpaikkojen hakuun. 

2.    Tukeeko työtarjouksiin heti työnhaun alusta alkaen ehdotettava velvoittavuus työllistymistä ja työtarjousmenettelyn tarkoituksenmukaista toimeenpanoa? 

Niin kauan, kun näitä työnhakuvelvoitteita kutsutaan työtarjouksiksi, niin väärinkäsityksille on selkeä vaara. Kun väärinkäsitykset johtavat karenssiin, se johtaa luottamuspulaan työnhakijan ja viranomaisten välille. Normaalitilanteessa työtön hakee töitä enemmän, kuin mihin häntä velvoitetaan. Ehkä tällä pyritään saamaan nuoret heti liikkeelle, ja sillä voi olla positiivistakin lyhyen tähtäimen työllistymisvaikutusta. Oleellista on, että tällaiset työpaikat ovat sellaisia, jotka täyttävät työehtosopimuksen mukaiset ehdot, ja työnantajilla on riittävän hyvä maine. Julkisessa keskustelussa on myös näitä tilanteita, joissa selkeästi työvoimaa on hyväksikäytetty. 

3.    Selkeyttääkö työtarjouksiin ehdotetut muutokset kokonaisuutena työtarjouksia koskevaa sääntelyä? 

Työtarjoukset ovat sikäli loogisia, että työnhakijan velvollisuus on hakea töitä. Eri asia on, mikä näiden hyöty käytännössä on – koska työtarjous ei ole aito työtarjous, vaan työnhakuvelvoite. Edelleen jokin toinen työnhakija voi saada paikan, jota työtarjous koskee. Työnhaku ei ole kokonaisuutena kasvanut, siten kuin ennakoitiin, vaikka työnhakuvelvollisuutta on muutoin lisätty. 

1. Onko teillä lausuttavaa työnhakijalle tai työvoimaviranomaiselle ehdotetusta velvollisuudesta työnhakuprofiilin laatimiseen ja julkaisemiseen palvelualustalla?

Anonyymi palvelualusta on mielestämme ok. Kuinka se pysyy ajantasaisena? Ja mitä velvollisuuksia tämän palvelun ajantasaisuuteen liittyy? Jos esimerkiksi työttömän ammattitaito on ajan kuluessa muuttunut. Tai on tullut terveystilanteeseen muutosta tms. Vanhenevatko alustan tiedot miten? 

2. Onko teillä lausuttavaa työnhakijoiden työnhakuprofiilissa olevien henkilötietojen (koulutus, työkokemus, muu osaaminen ja työtoiveet) julkaisemisvelvollisuudesta ehdotetussa muodossa julkisena tietopalveluna?

Työnhakuprofiileihin liittyvä automatiikka herättää jonkin verran huolta. Työnhakijoilla täytyisi olla myös oikeudet tarkistaa ja muokata sisältöä, ettei sinne tule väärää tietoa. Esimerkiksi ulkomaiset tutkintonimikkeet saattavat muuttua tms. 

3. Onko teillä lausuttavaa työnhakuprofiilien tietovarantoa koskevista muutoksista?

(ei vastausta)

4. Onko teillä muuta lausuttavaa palvelualustaa tai työnhakuprofiileja koskeviin muutoksiin?

(ei vastausta)

1.    Onko teillä lausuttavaa koulutusta vailla olevia nuoria koskevista muutoksista? Erityisesti Opetushallitusta ja Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskusta pyydetään muun ohella arvioimaan esitettyjen muutosten kohderyhmien suuruutta, koska työ- ja elinkeinoministeriöllä ei ole ollut käytettävissään tähän tarvittavia tilastotietoja.

(ei vastausta)

2.    Onko teillä lausuttavaa työttömyysturvaseuraamuksia koskevista muutoksista?

Muistutuksesta luopuminen on huono uudistus. Muistutuksella on ehkäisty monta turhaa karenssia. Neuroepätyypillisillä ihmisillä voi olla esimerkiksi haasteita pysyä johdonmukaisena ja muistaa sovitut ajat. 

3.    Onko teillä lausuttavaa muista työttömyysturvamuutoksista?

(ei vastausta)

1.    Onko teillä lausuttavaa työllisyysvaikutusarvioihin? 

Työllisyysvaikutuksia on laskettu esimerkiksi työttömyysturvan leikkausten suhteen. Nämä arviot näyttävät perustuneen erittäin heppoisiin tietoihin. Työttömyys on kasvanut vaikka etuuksia on leikattu ja omatoimisen työnhaun velvoittavuutta on kasvatettu. Taloussuhdanteisiin vetoaminen ei ole kovin uskottava puolustus epäonnistuneelle työllisyyskehitykselle. Nyt on esimerkiksi käynyt ilmi, että työttömistä työnhakijoista vain n. kolmannes on täydellä työnhakuvelvoitteella. Tämä joukko ei yksinomaan riitä hallituksen 100 000 henkilötyövuoden täyttämiseen vaikka koko joukko työllistyisi. 

Tarvitaan muitakin muutoksia, kuin pelkästään työttömien työnhaun säätelyä, että saamme Suomeen parempaa työllisyyttä. Työllisyysvaikutukset eivät vaikuta kovin uskottavilta. 

Ja koska kaikki työttömät eivät ole työllistymässä näissä olosuhteissa, täytyy varmistaa, että heillä on riittävä sosiaaliturva, että he ja heidän perheensä pärjäävät sinä aikana, kun työttömyys pitkttyy. Tämä tilanne ei kaikkien työttömien kohdalla näytä pitävän. Esimerkiksi on tunnistettu, että asunnottomuus on lähtenyt viime vuonna nousuun ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012. https://yle.fi/a/74-20142775

2.    Onko teillä lausuttavaa liittyen työvoimaviranomaisvaikutuksiin?

Hallitus arvioi säästävänsä n. 5 miljoonaa euroa, sillä kun muistutuskäytännöistä luovuttaisiin, ja työttömät joutuisivat useammin tilanteisiin, joissa saavat korvauksettomia työttömyysjaksoja. Tämä 5 miljoonaa euroa on työttömyydestä kärsivien työttömien hyvinvoinnin kustannuksella. Mielestämme tämä on työttömien kiusaamista. Todennäköisesti muistutukset jäävät saamatta työttömillä, joilla on muutoinkin elämäntilanteensa kanssa haasteita (esimerkiksi asunnottomuutta). 

Arvioissa arvoidaan: ”Näiden tilanteiden määrä kasvaisi vuodessa arviolta noin 6 000:lla, seitsemän kalenteripäivää kestävien korvauksettomien määräaikojen määrä noin 5 400:lla, 14 kalenteripäivää kestävien korvauksettomien määräaikojen määrä noin 2 250:llä ja työssäolovelvoitteiden määrä noin 1 350:lla. Euromääräisesti edellä mainittu työttömyysturvaseuraamuksiin liittyvä muutos tarkoittaisi sitä, että valtion ja kuntien työttömyysturvamenot vähentyisivät vuodessa arviolta noin viidellä miljoonalla eurolla.”

3.    Onko teillä lausuttavaa muista vaikutusarvioista? 

(ei vastausta)

Muuta lausuttavaa?

(ei vastausta)

Haapakoski Jukka
Työttömien Keskusjärjestö ry