Lausunto
31.01.2025Selvitys sote-järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista, Selvityshenkilön raportti, STM 1: 2025

Työttömien Keskusjärjestö ei kannata kumpaakaan selvityksessä esitettyä vaihtoehtoa. Vaihtoehtoa A on kuvattu seikkaperäisesti ja B on jäänyt vaillinaisesti kuvatuksi, joten kokonaisuuteen on vaikea ottaa kantaa. Työttömien Keskusjärjestö ei myöskään ota kantaa siihen mikä on eniten tai vähiten tärkeää STEAn rahoittamaa työtä tai muuta yhteiskunnallista ilmiötä. Tehtävämme ei ole seurata tai arvioida muiden järjestöjen tekemää työtä. Olemme tältä osin tietoisia vain niistä tuloksista, jotka syntyvät, jos meillä on yhteistä toimintaa tai hankkeita muiden alan toimijoiden kanssa. Työttömyysteeman alle mahtuu hyvin moninaisia asioita ja vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten tukeminen vaatii monipuolista yhteiskunnallista tietämystä ja laajaa osaamista. Monenlaiselle tuelle ja toiminnalle on tässä viitekehyksessä paikkansa, myös järjestölähteiselle työlle.
Yleisesti ottaen Työttömien Keskusjärjestö tukee SOSTEn lausuntopalvelussa annettua kantaa.
Työttömien Keskusjärjestön erityiset huomiot ja painotukset:
Selvityshenkilön raportissa mainitaan kohdassa 4.3: ”Nykyinen avustuskokonaisuus sisältää voimassa olevan lainsäädännön ja STEA:n avustustoiminnan linjausten näkökulmasta kohteita…, jotka ovat ns. harmaalla vyöhykkeellä (onko kyseessä julkisen sektorin järjestämisvastuulle kuuluva toiminto vai yleishyödyllistä toimintaa) tai jotka eivät välttämättä ole STEA:n avustamaa toimintaa koskevan lainsäädännön ja sitä tarkentavien linjausten tarkoittamaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä.
− Näitä avustuskohteita ovat esimerkiksi jotkin vanhempien päihteiden käytön seurauksena riskissä olevien vauvaperheiden palvelut, työllistymisen edistämiseen liittyvä toiminta, tutkimuksellinen toiminta, oikeudellinen neuvonta, korjausneuvonta ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu.”
Selvityshenkilö ei perustele, mihin hän pohjaa arvionsa tämän harmaan alueen toiminnan sisällöstä ja mitä kaikkea hän tällä tarkoittaa. Työllisyyden edistämisen näkökulmasta STEAn paikka auki ohjelma on suoraan työllisyyttä edistävää toimintaa, koska avustuksella on pyritty tarjoamaan nuorille tai osatyökykyisille työpaikka järjestöissä. Tämä avustus on ollut kohderyhmälle parempi kuin esimerkiksi lyhytkestoinen palkkatuki, josta ei kerry työllistetylle työssäoloehtoa (kuin joissain pitkäkestoisissa poikkeustapauksissa). Tämä on ollut tärkeä avustus ja tarjonnut muun muassa monelle nuorelle ensimmäisen työpaikan tai osatyökykyisille töitä. Pystyvätkö julkiset työllisyyspalvelut korvaamaan tätä työllisyystoiminta sellaisenaan? Tuskin, mutta samaa kohderyhmää voidaan myös työllistää muutoin.
STEA tukee työllisyyttä edistäviä järjestöjä. Järjestöjen työllistymisen edistämiseen liittyvä toiminta menee näiden luokittelujen alle:
- Terveyden edistäminen sekä työ- ja toimintakyvyn vahvistaminen
- Osallisuuden, toimijuuden ja arjenhallinnan tukeminen
- Järjestöjen toimintaedellytysten vahvistaminen
Näillä avustuksilla ei suoraan työllistetä (työttömien yhdistyksissä) vaan tarjotaan kansalaisjärjestöpohjalta työttömille ja työllistetyille terveyttä ja osallisuutta edistävää toimintaa sekä neuvontaa. Nämäkin toimenpiteet voivat tukea työllistymistä epäsuorasti. Ilman näitä avustuksia työttömien vertaistukea, osallisuutta ja terveyttä edistävää ohjattua toimintaa olisi vähemmän työllisyyttä edistävissä järjestöissä. Toiminnan vetäjien aika menee pääosin työnjohtoon ja työn ja järjestötoiminnan organisointiin. Nämä hankkeet muodostavat siten oman tarkoituksenmukaisen toiminnan kokonaisuuden, joka kohdistuu työttömille. Toiminta ei sellaisenaan järjestetä julkisten peruspalveluiden kautta, mutta ESR-rahoituksella toteutetuissa hankkeissa voi olla yhteisiä rajapintoja.
Järjestöjen matalan kynnyksen neuvonnalla sekä STEAn rahoittamalla oikeudellisella neuvonnalla työttömät saavat tietoa paikallisista palveluista ja mahdollisuuksista sekä tukea viranomaisten kanssa asioimiseen. Näin he saavat kunnista ja hyvinvointialueilta tarvitsemansa tuen. Työttömien viranomaistilanteet voivat olla erittäin mutkikkaita. Kaikilla työttömillä ei ole voimavaroja ja osaamista tuoda asiaansa viranomaisvuoropuhelussa esille.
STEAn rahoittaman luokituksen ”Järjestöjen toimintaedellytysten vahvistamisen” alla tuetaan järjestöjä neuvonnalla, koulutuksella ja muulla vertaistuella sekä muodostetaan yhteistä käsitystä siitä, mitä tukea työttömät tarvitsevat, jotta kuntoutuvat ja työllistyvät. Järjestöjen toimintaedellytysten tukeminen vaatii vahvaa ja näkyvää edunvalvontaa, koska työttömyys on julkinen ja poliittisesti ratkaistava ongelma. Tämä on itsenäistä kansalaisjärjestötyön tukemista ja ainutlaatuista työttömien kentällä Suomessa ja laajemmin maailmalla. Suhteellisen pienellä avustusmäärällä työttömyyteen liittyviin ongelmiin on Suomessa instituutio, joka kuulee ja kerää työttömien ääntä. Tätä ilman työttömien näkökulma jäisi huomiotta monissa instansseissa, kun työttömien asioista päätetään laeilla. Ilman tällaista organisaatiota työttömyyttä käsiteltäisiin pitkälti talouspuheen näkökulmasta. Työllisyyskeskustelussa kuuluisi pääosin verrattain hyväosaisten kansalaisten ääni – työttömistä puhuttaisiin ja heidän asioistaan päätettäisiin ilman työttömien kerättyä ääntä. Työttömät ja työttömyyden uhanalaiset ovat kuitenkin selkeä vähemmistö suhteessa nuoriin, vakituisissa työsuhteissa oleviin sekä eläkeläisiin nähden. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyydestä kärsineiden ihmisten sekä osatyökyisten ja heitä tukevien organisaatioiden/instituutioiden ääni jäisi kuulumatta.
Työttömien yhdistysten muu rahoitus on vähentynyt etenkin tällä hallituskaudella, koska valtion työllisyyspoliittinen avustus ei siirtynyt kunnille ja palkkatukirahoitus on vähentynyt. Myös kuntien omat markkinakilpailutukset ovat vaikuttaneet järjestöjen avustuksiin. Yleishyödyllisten toimijoiden liikkumavara on kaventunut. Nämä ratkaisut johtavat siihen, että yhä useampi pitkäaikaistyötön painii työttömyyden kanssa ilman tukea. Joulukuussa 2024 pitkäaikaistyöttömien aktivointiaste oli 7 % – eli 93 % pitkäaikaistyöttömistä eivät olleet julkisten työllisyyspalveluiden piirissä. Tämän tilanteen takana on moninaisia vakavia ongelmia, joihin täytyy löytää yhteiskunnalliset ratkaistut. Näitä ratkaisuja Työttömien Keskusjärjestö muodostaa ja edistää.
Kohdassa 4.4
Selvityshenkilö ehdottaa, että Ay avustus on 25 % Ak-avustusten kokonaissummasta. Tämä näkökulma suosisi isoja järjestöjä, joilla on monta Ak-avustusta. Työttömien Keskusjärjestö ei kannata tätä esitystä, vaan päinvastoin näkee, että yleisavustuksen kaltaista rahoitusta tulee laajentaa nykyisestä, jotta voimavaroja voidaan kohdentaa joustavammin.
Esimerkiksi Työttömien Keskusjärjestöllä on kaksi Ak-avustusta, jotka ovat suhteellisen tuoreita avustuksia järjestön historiassa. Näitä ennen oli vain yleisavustus. Jos tämä ehdotus toteutettaisiin nyt sellaisenaan, niin meillä olisi ehkä varaa palkata yleisavustuksella vain yksi työntekijä (kolmen sijaan). Entä jos Ak-avustus ei saisi jatkoa? Montako muuta järjestöä on tässä tilanteessa? Miksi pienet järjestöt poistettaisiin STEA tuen piiristä? Työttömien Keskusjärjestöllä oli vuoden 2024 vaihteessa 60 jäsenyhdistystä ympäri Suomea. Näiden järjestöjen Ak-avustusten yhteenlaskettu summa kerrottuna 25 % mahdollistaisi kyllä ns. keskusjärjestölle nykyisenkaltaisen (tai merkittävästi suuremmankin yleisavustuksen).
Nykyinen linjaus siitä, että yleisavustuksella tulee kattaa ak-avustusten tai muiden avustusten hallintokulut, on outo. Kirjanpitojärjestelmät voivat irrottaa nämä kulut omiksi kokonaisuuksiksi. On selvää, että hankkeet kasvattavat hallintokustannuksia. Jos yleisavustus on jo valmiiksi matala suhteessa henkilöstön määrään, niin mitään ylimääräistä joustoa ei ole. Rahat hankkeiden kirjanpito yms. hallintokustannuksiin on pois muusta toiminnasta.
Työttömien Keskusjärjestö tukee ajatusta, että C-avustuksia voidaan jatkossa käyttää ESR-rahoituksen omarahoitusosuuteen. Tämä on hyvä linjaus (ESR-rahoitusta voisi uudistaa siten, ettei tätä omarahoitusosuutta tarvittaisi yleishyödyllisellä järjestökentällä).
Kohdassa 4.5
Selvityshenkilön raportissa ehdotetaan STEA-avustuksista luopumista alueilla, joiden väestömäärä on alle 35 000, jotta alueellista toimintaa voisi tukea nykyistä enemmän. Tilalle ehdotetaan ”Tasapainoista tulevaisuutta rakentamassa…” ohjelman vahvistamista.
Tilanteessa, jossa ”Tasapainoista tulevaisuutta rakentamassa” ohjelma on alkutekijöissään, tämän ehdotuksen vaikutus voisi olla järjestötoiminnan näivettyminen. Työttömien Keskusjärjestö ei kannata tällaista ehdotusta, ennen kuin uusi rahoitusmuoto on varmistettu pienillä paikkakunnilla. Sen sijaan on tarkasteltava jokaista tuettavaa hanketta itsenäisesti ja pääteltävä tämän tarkastelun pohjalta, tavoittaako se hankkeelle asetetut odotukset.
Työttömien Keskusjärjestö on huolissaan etenkin pienillä paikkakunnilla asuvien terveyden ja hyvinvoinnin heikentymisestä. Julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita keskitetään kauas pois näiltä alueilta. On erittäin tärkeää tukea STEAn rahoituksella näiden alueiden kansalaisjärjestöjen työtä, jotta esimerkiksi työttömät saavat tarvitsemansa sote-tuen.
Kohdan 4.6 ja 4.7
Esitykset ovat pitkälti kannatettavia kaikki. Viimeisestä kohdan 4.6 ehdotuksesta tosin herää kysymys: Mitä kaikkia relevantteja tahoja olisi mukana tarkastelemassa 10–12 vuoden välein STEAn toimintaa ja miten tämä elin toimisi?
Kohdassa 4.8
Nostetaan esille vaikuttavuusperusteiset investoinnit esimerkiksi SIB-mallit. Vaikuttavuusperusteinen Työ-SIB on mielenkiintoinen ja hyödyllinen tapa tukea työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille ja mahdollisuus pyrkiä optimoimaan julkisia kustannuksia tavoiteltuun päämäärän nähden. Tämä suhteellisen uusi toimintamalli on saanut sekä hyviä, että vähemmän onnistuneita tuloksia työllisyyden ja sijoittajien näkökulmasta. Voidaanko sitä laajentaa helposti kasvukeskuksista pienille paikkakunnille? Pitkällä tähtäimellä malleissa täytyy myös huomioida suhdannekehitykset yms. muuttujat, että järjestelmä pysyy sijoittajille houkuttelevana.
Työttömien yhdistysten työllistämistoiminnan ja erityisesti palkkatuetun työn näkökulmasta Työ-SIB eroaa kuitenkin seuraavasti:
- Työttömien yhdistyksissä käytetyt palkkatuet ovat pääosin yli 2 vuotta työttömille, Työ-SIB -malleissa kohderyhmänä on laajempi 6 kuukautta- 4–5 vuotta työttömyyttä. Mitä lyhyempi työttömyyden kesto, sitä helpompi on usein löytää työttömille töitä. Työttömien yhdistyksissä myös rakennetaan työsuhteita pitkän polun kautta, esim. kuntoutuksesta, työkokeilun, ja palkkatuen avulla avoimille sektorille.
- Työ-SIB -malli on luonteeltaan lähempänä buustattua työnhakuvalmennusta, kuin palkkatukityötä. Palkkatuetussa työssä työttömyys katkeaa jo palkkatuen tukemaan työsuhteeseen. Tästä työsuhteesta kertyy palkkahyödyn lisäksi hyöty niistä työtehtävistä, mitä palkkatuella saadaan aikaiseksi. Työ-SIB ei synnytä vastaavaa hyötyä vaan kaikki hyöty on fokusoitu lopputulokseen eli työllistymiseen. Jos Työ-SIB ei auta työllistymään, koko panos on ikään kuin menetetty.
Järjestökentällä palkkatuetun työn hyöty menee yleishyödylliseen tarkoitukseen ja työttömien yhdistyksissä, kuntalaisille, työttömille ja muille vähävaraisille ihmisille. Jos tätä kenttää ei rahoiteta, niin työttömien osallisuus ja taloudellinen turva yhteiskunnassa heikkenee merkittävästi. On hyvä tiedostaa myös, että tällä hetkellä vain 34 % työnhakijoista Ylen julkituomien tietojen mukaan odotetaan täyttä 4 työpaikan työnhakua. Työttömyysongelma on paljon moniulottoisempi, ja haasteellisempi, kuin mitä tilastot antavat ymmärtää.
Lopuksi Työttömien Keskusjärjestö muistuttaa, että kansalaisjärjestötyö on kansalaisten alulle panemaa toimintaa, joka on lähtenyt kansalaisten tarpeista. Sosiaali- ja terveysministeriö tukee parhaiten tätä toimintaa luottamalla siihen, että ns. kentällä työttömiä kohtaavaa työtä tekevät tietävät, mitkä heidän haasteensa ja tarpeensa ovat. Tutkimustyö ja ilmiöt seuraavat aina perässä. Turvaamalla yhteistyörakenteet ja tukemalla kentällä tapahtuvaa työtä STEA tukee parhaiten järjestökentällä tapahtuvaa työtä.
Työttömien Keskusjärjestöllä ei ole ymmärrystä sille ajatukselle, että kukin hallitus määrittelisi järjestökentän toteuttamispainopisteet hallitusohjelmansa pohjalta. Valtiolla on veronkanto-oikeus ja lainsäädännön työkalut, joilla he voivat toteuttaa tätä toimintaa. Pahimmillaan tällainen tarkastelukulma tukahduttaa Suomesta maailmankin mittakaavassa poikkeuksellisen aktiivisen kansalaistoiminnan.
Sosiaali- ja terveysministeriön erittäin haastavana tehtävänä on pyrkiä mahdollistamaan tarkoituksenmukainen kansalaisjärjestötyö kaikessa moninaisuudessaan, tunnistaa vaikuttava tekeminen ja tiedostaa riittävissä määrin historiallinen viitekehys, rahoitusrajapinnat sekä lainsäädännöllinen viitekehys. Lisäksi on turvattava hyvä ja tehokas hallinto. Tämä kokonaisuus vaatii yhteistyötä, osaamista ja herkkyyttä. Sekin on todettava, että vaikuttavuusapparaatti, jota on viime vuosina rakennettu, on paljon aiempaa hallintopainotteisempi ja karkottaa varmasti osan tekijöistä STEAn rahoituksen piiristä, jotka tekevät hyvää työtä paikallisesti ja vapaaehtoisesti, ja joilla olisi halua kehittää rahoituksella toimintaansa.
Työttömien Keskusjärjestön toiminnassa ovat korostuneet työttömien syrjäytyminen työstä ja muutoin sosiaalisista verkostoista, sekä työttömien taloudelliset sekä terveydelliset haasteet.
Työttömien Keskusjärjestön puolesta,
Jukka Haapakoski
Toiminnanjohtaja
Työttömien Keskusjärjestö
Rahakamarinportti 3 A, 3. krs
00240 Helsinki
jukka.haapakoski@tyottomat.fi
Y-tunnus: 1003909-9
+358 50 577 2580