Pääkirjoitus: Mikä on työttömyyden paradigma työllisyyden kuntakokeiluissa?

Aiheet:
Pääkirjoitus: Mikä on työttömyyden paradigma työllisyyden kuntakokeiluissa?

Jukka Haapakoski. Toiminnanjohtaja, Työttömien Keskusjärjestö ry

Jukka Haapakoski, toiminnanjohtaja, Työttömien Keskusjärjestö ry

Työllisyyden kuntakokeilut ovat käynnistyneet 1.3.2021 lähtien. Meille kantautunut palaute ei toistaiseksi ole vielä mairitellut. Missä ovat työttömät asiakkaat on kysytty jo muutamalla paikkakunnalla? Ohjataanko työttömiä palveluihin vai järjestelläänkö vielä asioita, jotta voidaan palvella työttömiä? Haaste on toki iso, ja suurempi kuin aiemmissa työllisyyden kuntakokeiluissa. Hankkeiden käynnistäminen vie aina oman aikansa. Joka tapauksessa Suomen hallitus on linjannut, että riippumatta tuloksista työllisyyden palvelut olisivat siirtymässä kunnille hallituskauden päättyessä.

Tämä kokonaisuus herättääkin kysymyksen, mikä on työttömyyden paradigma työllisyyden kuntakokeiluissa?

Minulta kysyttiin vasta haastattelussa – mikä on työllisyyspoliittisen keskustelun paradigma. Haastattelijana toimi työttömyysturvalla opiskellut maahanmuuttajataustainen työtön. Hänellä oli paljon kerrottavaa kokemuksistaan asiakkaana TE-toimistoissa. Palvelupolku ei ole ollut helppo ja näin hänen lopputyönsä yhdeksi kiinnostuksen kohteeksi oli valikoitunut suomalainen työllisyyspolitiikka.

Vastasin, että Suomessa vallitseva paradigma on ollut joko työttömän itsensä tai yhteiskuntarakenteiden epäonnistumisen väliltä. Jommassakummassa on ollut aina vikaa – siis jos kysytään poliittisilta päättäjiltä ja katsotaan päätöksenteon luonnetta sekä niitä instituutioita, joiden varaan työttömän elämisen edellytykset rakentuvat. Sitten säädetään perusturvan tasoa ja palveluiden kirjoa sekä kattavuutta paradigman sisältä katsottuna.

Onko työllisyyden kuntakokeiluissa mahdollisuus tehdä paradigman muutos? Mikä olisi uusi paradigma?

Ehkäpä avartavampi näkökulma olisi puhua yksistään hyvinvointitaloudesta ja ihmisestä. Tätä keskustelua SOSTE on herätellyt ja EU-tasoa myöten, sitä on myös kuultu. Talous palvelee ihmisten ja laajemmin ympäristön hyvinvointia – ei talouden itsensä päämääriä, joissa ihmiset ja ympäristö ovat pyöriä talouden rattaissa.

Miten hyvinvointitalousajattelu liittyisi paradigman muutoksena työttömien palveluihin ja kuntakokeiluihin?

Työttömyyden nykyisessä paradigmassa valtavasti energiaa keskittyy vapaamatkustajaongelmaan. Käyttääkö työtön hyväksi työttömyysturvaa ja miksei palveluista edetä avoimille markkinoille? Tässä kuviossa ollaan vahvasti perinteisessä talousajattelussa kiinni. Yritetään saada työttömät työllistymään talouden rattaisiin.

Entäpä jos valjastetaan hyvinvointitalousajattelu palvelemaan työtöntä? Sen sijaan, että pohditaan, onko työtön vapaamatkustaja, ja mikä palvelu mahdollisimman nopeasti vie avoimille työmarkkinoille, voitaisiin laajemmin keskityttyä siihen, mitä taloudellisia mahdollisuuksia on olemassa ja miten ne voidaan valjastaa tukemaan työttömän ja yhteisöjen hyvinvointia?

Annettaisiin työttömille itselleen mahdollisuudet valjastaa näitä yhteisiä resursseja käyttöönsä, jotta he voisivat rakentaa itselleen sen polun, mikä johtaa hyvinvointitaloudellisesti parhaaseen lopputulokseen. Ja kuten taloudellisessa toiminnassa yleisestikin olisi suotavaa, epäonnistuneet valinnat eivät olisi maailman loppu – vaan etsittäisiin uusi tulokulma – matka hyvinvointiin olisi suunniteltua pidempi.

Hyvinvointinäkökulma on laaja – ei pelkästään yksilön talouden maksimoiminen vaan myös mm. terveys, osallisuus ja merkityksellisyyden tunne. Ihmiset kokevat hyvinvointia siitä, että ovat osa jotain yhteisöä ja voivat antaa yhteisölle oman panoksensa. Työllistyminen osaksi sellaista yhteisöä, jossa itse kokee olevansa vahvimmillaan, on myös pitkällä tähtäimellä tehokkainta työllistymistä.

Valjastaisiko tämän tyyppinen pidemmän tähtäimen ajattelu sitä uudistusvoimaa, jota nyt kunnilta työllisyyspolitiikassa odotetaan? Nähtäisiin ihmiset ihmisinä, kunnan ja elinkeinoelämän palvelut ja työpaikat hyvinvointitalouden alustoina, joista ponnistaa kohti unelmien arvoista ihmiselämää?

Unelmista puheen ollen. Totean tähän loppuun suuret kiitokset Presidentti Sauli Niinistölle siitä, että hän on ryhtynyt Työttömien Keskusjärjestön 30-vuotistaipaleen suojelijaksi. On hienoa, että Suomen arvovaltaisin henkilö ja laajemmin presidentillinen instituutio on huomannut tekemämme työn ja suonut sille tämän arvon!

Suuret kiitokset presidentille ja myöskin meidän jäsenistöllemme, jotka olette vuosien varrella tehneet työtä ihmisille, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia elämänsä taipaleella. Sitä työtä, ja niiden kohtaamisten arvoa, ei voi rahalla mitata.

nuoli