Pitkäaikaistyöttömien mielenterveyden häiriöiden tunnistamista on parannettava

Psykiatrian erikoislääkäri, LT Kirsti Nurmelan mukaan pitkäaikaistyöttömien mielenterveyden häiriöitä ei tunnisteta riittävästi terveydenhuollossa eikä niiden tunnistaminen johda välttämättä työkyvyn arviointiin. Varhaisempi mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen tukisi työttömien työkyvyn säilymistä.

Suomessa oli vuoden 2023 lopussa noin 90 000 yli vuoden työttömänä ollutta ihmistä, joiden terveydentila on tutkimusten mukaan todettu huonommaksi kuin työssä käyvillä. Mielenterveyden häiriöistä alkoholi- ja masennushäiriöt ovat yleisimpiä.

Kirsti Nurmela tutki vuonna 2021 julkaistussa sosiaalipsykiatrian alan väitöskirjassaan pitkäaikaistyöttömien mielenterveyden häiriöiden tunnistamista ja tunnistamisen yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen. Lisäksi hän tutki mielenterveyden häiriöistä kärsivien pitkäaikaistyöttömien asiointia terveyspalveluissa.

Tutkimuksen tausta-aineisto koostui Eläkemahdollisuuksien arvio hankkeessa (ELMA) vuosina 2001–2007 Tampereella kertyneestä asiakirjatiedosta. ELMA-hankkeeseen lähetetyt ihmiset olivat pitkäaikaistyöttömiä, joilla oli todettu työkykyä alentavia sairauksia ja jotka olivat vaikeasti työllistettäviä. Kansallisen ELMA-hankkeen lähtökohtana toimi oletus, jonka mukaan pitkäaikaistyöttömien joukossa on useita tosiasiallisesti työkyvyttömiä ihmisiä, jotka olisivat oikeutettuja työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Ongelmana katkeileva terveyspalvelujen käyttö

Kirsi Nurmelan mukaan työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettujen pitkäaikaistyöttömien masennus näyttää jäävän paljolti tunnistamatta terveydenhuollossa. Psyykkiset oireet saattavat peittyä fyysisten oireiden taakse. Esimerkiksi potilas valittaa uupumusta tai muuta yleisoireita eikä tunnista itsellään masennusta tai alkoholihäiriötä. Ilmiö saattaa selittyä myös työttömyyden kestolla, sillä masennuksen tunnistaminen näyttäisi heikentyvän työttömyyden pitkittyessä. Avun hakemisen ja hoidon tarjoamisen aktiivisuus voi myös vähentyä, kun ei ole työtä, joka edellyttäisi kohtuullista terveydentilaa ja toimintakykyä.

Mielenterveyden häiriöiden tunnistamisen ja työkyvyn arvioinnin ongelmat saattavat liittyä myös pitkäaikaistyöttömien tapoihin asioida terveyspalveluissa. Niillä pitkäaikaistyöttömillä, jotka kärsivät alkoholi- tai masennushäiriöstä, oli kohonnut riski käyttää terveyspalveluja katkeilevaan tai syrjäytyneeseen tapaan.

– Katkeileva terveyspalvelujen käyttö voi merkitä mm. vastaanottokäyntejä ja päivystykseen hakeutumista epäselvistä syistä, potilas-lääkärisuhde voi olla ohut ja katkeileva ja vastaanottokäyntejä voi peruuntua tai jäädä käyttämättä. Vastaanottokäynneille saatetaan myös tulla päihtyneenä hakemaan lääkettä väärinkäyttötarkoituksiin tai eläkehakemusta varten, Nurmela kuvailee.

Kun potilas ei saa toivomaansa lääketieteellistä apua, sekä potilas että hoitotaho tyytymättömiä, eikä potilas tule autetuksi.

”Ei ole ihmisen haluttomuutta, vaan keinottomuutta hakea apua”

Pitkäaikaistyöttömissä on Nurmelan mukaan kahdenlaisia terveyspalvelujen käyttäjiä: Toisaalta on henkilöitä, joille syntyy paljon käyntejä ja terveyshistoriaa, mutta on myös pitkäaikaistyöttömiä, jotka käyttävät terveyspalveluja vähän ja jopa välttelevät terveyspalveluita säilyttääkseen esimerkiksi työttömyyskorvauksensa. Tällöin heidän terveyskansionsa jää hyvin ohueksi.

– Terveyshistorialla on merkitystä, kun pitkäaikaistyötön lähtee hakemaan esimerkiksi työkyvyttömyyseläkettä. Siksi terveydentilan ja työkyvyn säännöllinen arviointi olisi kaikille työttömille tärkeää. Työkyvyn arvion puuttumisen seurauksena pitkäaikaistyöttömien joukkoon saattaa jäädä ihmisiä, jotka ovat jo menettäneet työkykynsä. Ei ole ihmisen haluttomuutta vaan keinottomuutta hakea apua. Siksi esimerkiksi sosiaalisen kuntoutuksen keinoja tulisi ottaa laajemmin käyttöön yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa pitkäaikaistyöttömien tukemiseksi kohti heidän itse valitsemaansa päämäärää, on se sitten työ, eläke tai jotain muuta, Nurmela pohtii.

Räätälöityjä terveyspalveluja työttömille

Tutkimustulosten perusteella Nurmela suosittelee työttömille räätälöityjä, työterveyshuoltoa muistuttavia, palveluja, joihin heitä tulisi ohjata jo työttömyyden varhaisessa vaiheessa pitkäaikaistyöttömyyden ja työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi. Heti työttömyyden alusta lähtien tulisi olla seurantaa ja mahdollisen hoito- ja kuntoutustarpeen arviointi. Myös täydennyskoulutus mielenterveyden häiriöiden tunnistamisesta pitkäaikaistyöttömien parissa toimiville viranomaisille olisi Nurmelan mukaan tarpeen.

Pitkäaikaistyöttömien masennuksen seulontaa tulisi harkita erityisesti niiden pitkäaikaistyöttömien osalta, jotka kärsivät somaattisista sairauksista ja joiden työkyky on alentunut. Tulevaisuudessa tekoälysovelluksia voitaisiin kehittää osana potilastietojärjestelmää tunnistamaan niitä terveyspalveluiden käyttötapoja, jotka saattavat olla yhteydessä lisääntyneeseen riskiin ajautua pitkäaikaistyöttömyyteen, työkyvyttömyyteen ja mielenterveyden häiriöiden kehittymiseen.

Kirsti Nurmelan väitöskirja löytyy Työttömien Keskusjärjestön materiaalipankista.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 27.5.2021. Julkaisemme satunnaisesti uudelleen verkkolehdessä eniten kiinnostusta herättäneitä artikkeleja.