Veera Luoto. Sosiaalipalveluohjaaja, Terveydeksi 2.0 -hanke, Työttömien Keskusjärjestö ry
Kuva: Pexels/Alexander Grey
Sosiaalisten ongelmien hoitaminen kliinispainotteisesti ”yksilön ongelmana”, on herättänyt viime vuosikymmenenä paljon yhteiskunnallista keskustelua vaihtoehtoisista lähestymistavoista. Lääkehoidon ei katsota olevan paras mahdollinen apu esimerkiksi vieraantumisen tai syrjään jäämisen ongelmiin.
Voidaankin kysyä: tulisiko hyvinvoinnin käsitteeseen sisällyttää myös esimerkiksi sopeutuminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen. Taiteella on mahdollisuus opettaa meille tuskasta, kamppailusta, ja muutoksesta. Vaikka taidetta ei voikaan nähdä yksiselitteisenä ratkaisuna kaikkiin ongelmiin, se voi kuitenkin joissain tapauksissa toimia potentiaalisena vaihtoehtona. (von Brandenburg 2012; Smith 2002.)
Kulttuuri- ja taidetoiminnan kontekstissa yhteisölle on ominaista kokemus kuulumisesta johonkin. Inhimillinen ja sosiaalinen elämä ammentavat vuorovaikutuksesta. Yhteisönä toimimisen voima on yhteisöön kuulumisen mahdollistama yksilöllisyytemme ylittäminen, joka auttaa meitä kurkottamaan itsemme ulkopuolelle ja näkemään itsemme osana suurempaa kokonaisuutta (Heikkilä ym. 2009, 8).
Taiteen hyvinvointivaikutuksia
Hyvinvointia on tutkittu runsaasti sosiaalitieteissä ja sen mittareita on kehitetty moninaistuviin tarpeisiin. Taide- ja kulttuuritoiminnan ja hyvinvoinnin yhteyksien suhteen tutkimus on vielä melko marginaalista, jollei erilaisia toimintaterapioita oteta lukuun. Projekteista, ohjelmista ja hankkeista tehdään lähes poikkeuksetta raportteja ja arviointitutkimuksia, mutta tieteellisen julkaisun tasoa ne eivät useinkaan saavuta. Tieteellistenkin tutkimusten ongelmaksi muodostuu laajempien otosten puute, sekä kulttuuri- ja taidetoiminnan ja hyvinvoinnin ulottuvuuksien suhteiden tutkimuksen menetelmien ja mittareiden vakiintumattomuus (esim. Honkasalo 2013). Asiaan on hiljalleen tulossa muutos ja taiteen hyvinvointivaikutuksista saadaan yhä enemmän tietoa.
Maailman terveysjärjestö WHO:n 2019 julkaistun raportin mukaan taide voi tarjota uudenlaisia ratkaisuja monisyisiin terveysongelmiin, erityisesti sellaisiin, joihin lääketiede ei yksin tarjoa tehokkaita ratkaisuja. What is the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review –raportin (Fancourt & Finn, 2019) mukaan taidetoimintaan osallistuminen taiteen tekijänä ja kokijana voi ehkäistä monia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia, sekä hoitaa ja auttaa jo olemassa olevia sairauksia. WHO Euroopan aluetoimiston julkaisema raportti kattaa yli 900 tutkimusjulkaisua ja yli 3000 yksittäistä tutkimusta, se onkin laajin tähän mennessä tehty selvitys taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksista.
Sosiaalitieteissä lainatuimpia hyvinvoinnin teorioita on Erik Allardtin having-loving-being -ulottuvuudet. Allardtin teoria sisältää sekä objektiiviset, että subjektiiviset hyvinvoinnin tasot. Having viittaa tyytyväisyyteen/ tyytymättömyyteen suhteessa elämisen olosuhteisiin. Loving puolestaan kuvaa kokemusta sosiaalisten verkostojen laadusta: lähi- ja vertaissuhteita, sekä yhteisöjäsenyyksiä ja niiden laatua. Being sen sijaan sisältää henkilökohtaisen käsityksen omasta osallisuudesta, toimijuudesta ja henkisestä kasvusta. (Allardt 1993, 88–94.)
Teatteritaiteen tekemisestä
Draama metodina perustuu käsitykseen, että yksilöllä on jonkinlainen ymmärrys tekojensa merkityksestä muille. Mielikuvituksen avulla voi aavistaa seuraussuhteita ja käyttäytyä näiden käsitysten mukaan. Se, että kykenee pohtimaan myös toiminnan vaihtoehtoja, on tärkeä osa ihmisen toimijuutta. Vaikka yksilö määrittyy pitkälti sosiaalisen vuorovaikutuksen myötä, se ei kuitenkaan tarkoita, että sosiaaliset tekijät ovat määrääviä. Toimijuus ja rooleista neuvotteleminen, sekä näiden vaikutussuhteiden näkyväksi tekeminen ovat keskeisiä draaman parissa työskenneltäessä. (Burr 2004, 63–86.)
Draamassa keskeistä on tarinallisuus. Tarinat löydetään elettävästä ja eletystä elämästä, ne voivat myös ennakoida tulevaa. Mentalisaatio eli tilanteiden mielessä kuvittelu voi auttaa jäsentämään omaa suhdetta ympäristöön. (Bardy & Känkänen 2005; Kuusela & Saastamoinen 2014, 118–119.) Subjektiivisen kokemisen kautta tapahtuva roolien kokeilu, vaihtelu ja toisen rooliin asettuminen auttavat näkemään myös yhteisöllisen elämän rakentumisen ehdot ja tavat. Neuvottelu on vuorovaikutusprosessin keskeinen piirre. Sosiaalisen todellisuuden ja neuvottelevien yksilöiden asema ja roolit rakentuvat näissä tilanteissa. Mahdollisuus kommunikoida näkökulmia vaihdellen on prosessissa tärkeää.
Teatteritaide voidaan ymmärtää kokemuksellisena taiteena, jossa teos voi toimia heijastuspintana ja josta ammennettuja oivalluksia voi siirtää arkeensa. Kokemuksen ymmärtäminen vaatii kykyä nähdä teoksen taakse erilaisia todellisuuksia yhdistellen. Teatterin tekeminen saa henkilökohtaisen merkityksen, jos kokija löytää yhtäläisyyksiä teoksessa käsiteltyjen ilmiöiden ja omien kokemustensa välillä. (Alhanen 2013, 181–183; Dewey 1934; Räsänen 2008, 202–205.)
Oman identiteetin tutkiminen voi voimaannuttaa
Tutkimisen ja oppimaan oppimisen taidot auttavat oman identiteetin tutkimisessa ja rakentamisessa ja vahvistavat itsetuntemusta ja itseluottamusta. Se, että ihminen voi ottaa ajattelussaan riskejä ja oppia virheistä turvallisessa ilmapiirissä on ensiarvoisen tärkeää. Jos jatkuvasti pelkää menettävänsä kasvonsa ja lukkiutuu, ei kehitys ole mahdollista. (Hakkarainen ym. 2005, 13–16.)
Niin pienissä kuin suuremmissakin kunnissa tulisi huomioida taiteellisen työskentelyn kautta tapahtuvat subjektiivista hyvinvointia vahvistavat mahdollisuudet yhtenä sosiaali- ja terveydenedistämistyön osana. Rajapinnoilla on rakennettava vuorovaikutuksen keinoin uusia yhteisen toiminnan ja ymmärryksen alueita. (Karjalainen 2005, 31; Känkänen 2006, 134.) Sosiaalitieteiden vahvempi mukaantulo taiteen- ja kulttuurin hyvinvointia tutkiviin hankkeisiin voi olla hedelmällistä. On myös huomioitava, että taiteen- ja kulttuurin voimavaraistavia kehiä ei voi syntyä, ellei projekteille järjesty pitkäjänteistä rahoitusta. Myös tältä kannalta aiheen tutkimukselle on tarvetta.
Kaikukortilla kulttuurin pariin
Osa Suomen kunnista jakaa kortin saamisen ehdot täyttäville Kaikukortteja. Kaikukortilla voi hankkia maksuttomia pääsylippuja esimerkiksi festivaaleille, museoihin, teatteriin tai konsertteihin. Kaikukortilla voi hankkia maksutta myös kansalaisopiston kurssipaikkoja.
Kaikukortteja voivat saada Kaikukortti-verkostoon kuuluvien sosiaali- ja terveydenhuollon tai kuntien hyvinvointitoimialan yli 16-vuotiaat asiakkaat, joiden taloudellinen tilanne ei muuten mahdollista kulttuurielämään osallistumista tai taiteen tekemistä.
Kaikukortilla voi hankkia maksuttomia pääsylippuja ja kurssipaikkoja kaikkiin niihin kulttuuripalveluihin, jotka kuuluvat valtakunnalliseen Kaikukortti-verkostoon. Kaikukortilla voi hankkia maksuttomia lippuja myös omille lapsille ja lastenlapsille samaan tilaisuuteen, johon on itsekin osallistumassa.
Voisitko sinä saada Kaikukortin? Tarkista oikeutesi: kaikukortti.fi
