Vuoden 2023 aikana yli puolella miljoonalla suomalaisella henkilöllä oli asioita vireillä ulosotossa. Tämä on suuri määrä ja on oletettavaa, että se ylittyy kuluvan vuoden aikana. Alkuvuoden asiointiluvut ovat tilastotietojen mukaan lähes 20 prosenttia suuremmat kuin viime vuonna vastaavalla ajanjaksolla. Ulosottojärjestelmä kaipaa siis lisää huomiotamme, sillä ulosoton yleistyessä on entistä tärkeämpää kehittää sen toimivuutta, oikeudenmukaisuutta sekä karsia turhia byrokraattisia kiemuroita.
Ruuan ja sähkön hinta on noussut, yleinen arvonlisäverokantaa on nostettu ja toisaalta useita sosiaalietuuksia ja mm. työttömyysturvaa on leikattu – monella on vaikeuksia selvitä jokapäiväisen elämän kustannuksista. Jos taloudessa on velkaa ja osamaksuhankintoja tai tulontuoja jää työttömäksi, sairastuu tai menehtyy, voivat perheen taloustilanne ja maksukyky olla vaakalaudalla.
Ulosottojärjestelmä ei syö kaikkia tuloja
Ulosottojärjestelmässä on määritelty suojaosa, jonka alle jäävistä tuloista ei ulosmittausta tehdä. Suojaosaa korotettiin tämän vuoden alusta ja lisäksi sitä korottavat kaikki velallisen huollettavana olevat henkilöt. Eli vouti ei vie kaikkea, ei niitä tuhkia pesästä, kuten ennen vanhaan oli tapana todeta. Lievennyskeinoja liian tiukkaan taloustilanteeseen ovat ulosmittauksen lykkääminen työttömän velallisen työllistyessä, ulosmittauksen rajoittaminen, mikäli velallisen maksukyky on heikentynyt, ja mahdollisuus hakea vapaakuukausia vuoden kestäneen ulosmittauksen jälkeen.
Suhteellisen pienikin ulosottovelka voi olla raskas taakka
Työssäni olen tavannut monen monta henkilöä, joilla on ulosottovelkaa. He kertovat usein kokevansa asian nolona, hävettävänä ja ahdistavanakin. Asiat kummittelevat mielessä päivisin ja öisin, syövät ihmisen voimavaroja ja jaksamista.
Eräs asiakas kertoi minulle tapaamisessamme, että vanhaa ulosottovelkaa on varmaan monia kymmeniä tuhansia euroja eikä hän uskonut koskaan niistä selviävänsä. Kun kirjauduimme vahvalla tunnistautumisella ulosottojärjestämään, huomasimme, että valtaosa veloista oli jo vanhentunut ja veronpalautuksista vuosien varrella kertyneet eurot olivat lyhentäneet velkapottia niin, että jäljellä oli vain pari tuhatta euroa. Voi sitä helpotuksen määrää! ”Kyllähän minä tuosta selviän, vuoden, parin sisällä saan tuon maksettua”, tuumi asiakas. Hän työskenteli tuolloin osa-aikaisesti, tulot olivat pienet ja jäivät suojaosan alle, joten niistä ei ulosmittausta suoritettu. Asiakas jutteli, että vaikka tulot ovat pienet, niin ovat myös menot. ”Lyhennän velkaani joka kuu satasen tai parin ja kohtahan tuo summa on maksettu.” Muistan kuinka noin puolitoista vuotta myöhemmin kirjauduimme taas ulosottolaitoksen sähköiseen asiointiin ja velkasaldo oli pyöreä nolla. Kyynelsilmin onnittelimme toisiamme – aivan upea fiilis ja huojennus, näin tästäkin selvittiin!
Kallis ulosottojärjestelmä kaipaa uudistusta
Valtaosalla (noin 66 %) ulosoton asiakkaista velkasumma on alle 10 000 euroa. Peräti 38 prosentilla velkasumma on alle tuhat euroa. Perittävät summat eivät ole välttämättä suuria, mutta niiden työllistävä vaikutus on melkoinen. Velat ja niiden perintätoimet ovat luoneet ympärilleen kokonaisen toimialan: tuotteita ja palveluja myyviä tahoja, rahoituslaitoksia, perintätoimistoja, käräjäoikeuksia, ulosottolaitosta ja muitakin tahoja melkoisesti. Valtavat määrät aikaa ja energiaa sekä rahaa kulutetaan rahoitus- ja perintätoimien järjestämiseen. Ja kuten todettu, rahan ja ajan lisäksi velat ja ulosotto kuormittavat myös henkisesti ja sosiaalisesti. Monet tahot ovat pohtineet, voisiko toimintaa kehittää ja pyrkiä vaikuttamaan myös asenteisiin ja avoimuuteen: raha- ja velka-asioista saa ja pitää puhua.
Ulosottolaitos sijoittuu Suomessa oikeusministeriön hallinnonalaan. Siellä ollaan tietoisia siitä, että järjestelmä on kallis, muttei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ministeriö on asettanut työryhmän selvittämään, miten ulosottoa voitaisiin kehittää, jotta se olisi paremmin ennakoitavaa, yksinkertaisempaa ja ulosmittauksen määrä olisi kaikissa tuloluokissa oikeudenmukainen. Työryhmälle on nimetty myös seurantaryhmä, jonka jäseneksi minut on nimetty. Ryhmässä on edustajia hyvin laajalti: niin perintää tekevien tahojen edustajat kuin myös talous- ja velkaneuvontaa ja -tukea tarjoavien viranomaisten ja järjestöjen edustajia, jotka pääsevät perehtymään työryhmän ehdotuksiin ja lausumaan niistä mielipiteensä. Työryhmän ja seurantaryhmän toimikausi päättyy tammikuussa 2026. Tämän jälkeen esitys lähtee normaaliin tapaan lausuntokierrokselle, jolloin kenellä tahansa henkilöllä tai organisaatiolla on mahdollisuus lausua siitä mielipiteensä.
On turvattava mahdollisuus tapaamisen kasvokkain ulosottoasioissa.
On uutisoitu, että valtiontalouden säästöpaineet kohdistuvat myös ulosottolaitokseen. Sen toimipaikkoja on kehittämissuunnitelmassa kaavailtu vähennettäväksi nykyisestä alle puoleen: 64 toimipaikkaa sisältävää verkostoa karsitaan siten, että jäljelle jäisi enää 27 toimipaikkaa. Vaikka paljon yhteydenotoista ja asioinnista tapahtuukin puhelimitse tai netin kautta, olisi velalliselle mielestäni turvattava mahdollisuus asioida ulosottolaitoksen edustajan kanssa myös kasvotusten. Omaisuuden ulosmittaukset ja pakkohuutokaupat, häädöt ja muutkin ulosottolaitoksen toimivaltaan kuuluvat tehtävät vaativat käytännössä livetapaamista.
Oma kokemukseni ulosottolaitoksesta on ollut positiivinen. Työssäni olen asioinut asiakkaan kanssa ulosottoasioissa ainoastaan Nurmeksen toimipaikassa, valtaosa asioinnista on tapahtunut puhelimitse tai sähköisen palvelun kautta. Riippumatta asiointikanavasta saamani asiakaspalvelu on ollut moitteetonta. Kohtaamillani työntekijöillä on ollut valtaisa määrä asiantuntemusta ja asiakaspalveluhalua, tilannetajua ja inhimillisyyttä. Ulosottotilanteissa asiakkaat ovat kertoneet kokevansa, että heidän taloudellista itsemääräämisoikeuttaan rajoitetaan, joten asiantunteva ja hyvä asiakaspalvelu on ensiarvoisen tärkeää. Toivottavasti tämä hyvä työote pysyy ja kehittyy entisestään jatkossakin.
Teksti: Ritva Kurkinen – hallituksen varapuheenjohtaja, Työttömien Keskusjärjestö
