Puheenjohtajan blogi: Valtiovarainministeriön työllisyysohjelma oli ohut ja juureton

Valtiovarainministeriön työllisyysohjelma oli ohut ja juureton

Kuva: Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtaja Irma Hirsjärvi

Seurasin hieman mykistyneenä valtiovarainomisteriön virkamiesten esitystä. Saksassa esitetään nelipäiväistä viikkoa tuottavuuden tasaamiseksi kansalaisille. Samaan aikaan VM esittää valtiontalouden parantamista leikkaamalla kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevilta ja kilpailukyvyn merkkitekijästä, koulutuksesta.

Poissaolollaan loistivat työn murroksen analyyttinen pohdinta, työnantajien palkanmaksukyvyn selvittäminen, työn tuottavuuden tasaisemmin jakamisen esitykset ja sen kuuluisan kohtaanto-ongelman korjaaminen kohdennetuilla, työnantajia tukevilla täsmätoimilla.

Miksi tällainen sangen ideologinen valinta? Nyt ministeriön virkailijat esittivät toistuvasti työllisyysohjelmansan ”perustuvan tutkimukseen”. Näin olikin, mutta esitys oli ohut ja juureton. Samalla logiikalla voisi jonkin tutkimuksen tuloksista vetää esityksen, että koska paloautokertymiä ja suuria tulipaloja esiintyy samassa paikassa, ei palopaikalle saa lähettää kahta paloautoa enempää, jotta tulipalot eivät kasvaisi suuriksi.

Suppea kirjallisuuskatsaus ei ole taloudellisten linjanvetojen perusta

Suppea kirjallisuuskatsaus ei ole taloudellisten linjanvetojen perusta. Se on puutteellinen siksikin, että kaikki tilastot ovat vähintään vuoden vanhat. Juuri nyt elämme sellaista murrosaikaa, että moniasiantuntijainen pohdinta on välttämätön, ja katseen tulee suuntautua muuttumassa oleviin tilanteisiin, ei menneisiin rakenteisiin. VM:n esityksessä ei esitetty ratkaisuja työsuhteiden murenemiselle ja palkattoman työn lisääntymiselle – eikä 1/10 suhdetta työpaikkojen ja työnhakijoiden välillä.

Oikeissa, tutkimukseen pohjautuvissa, toimintaa suuntaavissa esityksissä ilmiöitä tarkastellaan useasta näkökulmasta. Jos väitetään, että eläkeputken poistaminen lisää työllisyyttä, tulee osoittaa, miten se tuon tekisi. Jos väitetään, että aikuisten opintovapaa ei tuota tuloksia, tulisi tarkastella, miksi vapaalle hankkiudutaan, mitä vapaalle hankkiutuneille tapahtuu ja kuinka heidän sijaistensa työllisyys on toteutunut vapaan jälkeen. Kokemukseni mukaan opintovapaa on tärkeä sairaseläkkeen torjuntakeino – eikö se säästä valtiontalouden kustannuksia?

Miten esitetyt toimenpiteet lisäävät työpaikkoja?

Erityisesti olisin toivonut VM:n lausuvan, kuinka esitetyt toimenpiteet lisäävät niitä työpaikkoja. Kuinka työttömäksi jäänyt kuusikymppinen työllistyy? Mistä työpaikat heille syntyvät? Kuinka uudelleenkoulutuksen tuen lakkauttaminen lisää työpaikkoja tai työnantajien mahdollisuuksia saada osaavaa työvoimaa? Esimerkiksi juuri nyt Kyyjärvi hakee kymmentä ihmistä tehdastyöhön, ja kouluttaa heidät työhön. Miksi Kyyjärvi ei saa työvoimaa, voisiko VM vastata tähän?  Onko tarkoitus, että koulutus siirtyy yrityksiin? Mistä nämä resurssit silloin yrityksille saadaan?

VM:n esitys ei maininnut sanallakaan sitä, kuinka saamme nuorten työllisyyteen niitä palkkatyöpaikkoja, joilla he voisivat suunnitella elämäänsä eteenpäin, perhettä ja itsensä kehittämistä työntekijänä. Esitys ei myöskään maininnut sanallakaan sitä, miten yritysten tulisi toimia esimerkiksi estääkseen eläkeputkeen joutumista. Se on myös keino vähentää työntekijöitä.

Palaute työllisyysohjelmaan oli tyrmäävä

Liikuin viikonloppuna eri puolella Keski-Suomea. Palaute kaikkialta oli tyrmäävä ja käytännön esimerkkejä lateli. Eräs mieleen painuneista oli aikuiskoulutuksessa ollut uranvaihtaja. Hänet imaistiin suoraan töihin ja työnantaja pohtii nyt kuinka saisi tuettua tutkinnon loppuun saattamista. Toinen esimerkki oli uraa vaihtamassa ollut henkilö, jolla olisi ollut työpaikka tiedossa. Viranomaiset kuitenkin torppasivat opiskelun työttömyyskorvauksella, koska ”uralla on heikot työllistymismahdollisuudet”.

Toivotan valtionavarainministeriön edustajat tervetulleeksi työttömien yhdistysten kentälle. Maakunnasta ja kunnasta toiseen työllisyyden ongelmat ovat erilaiset ja jokaisen työtä hakevan resurssit ja tarpeet ovat erilaiset. Olisi myös aika, että virkamiehistö ei katsoisi työttömiä ja työnantajia kahtena erillisenä kenttänä, sillä ongelma ja ratkaisut ovat yhteisiä. Samoin nyt totisesti viimeistään on saatava karistettua se harha, että työttömien hävittäminen tilastokikkailulla loisi Suomeen yhtään palkkatyösuhdetta.

Irma Hirsjärvi

Työttömien Keskusjärjestö ry

Puheenjohtaja