Toiminnanjohtajan blogi: Valtiovarainministeriön työllisyysehdotuksissa parannettavaa

Jukka Haapakoski

Valtiovarainministeriö avasi arvovallallaan tuoreen keskustelun Suomen työllisyystavoitteen lisäämisestä 14.8.2020. Avainteemoina olivat työttömyysturvan lisäpäivärahojen (työttömien eläkeputki) leikkaaminen, kuntien palkkatukityön vaikuttavuuden lisääminen sekä työttömien omaehtoisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen vaikuttavuuden arviointi.

Uudistukset olivat yksioikoisia – joko etuuden leikkaaminen (työttömien eläkeputki), tai etuuden supistaminen sekä lisääntynyt valtion valvonta (koulutukset).

Tilastotieteelliset yhteydet analyysin pohjalla lienevät kiistattomat, mutta ratkaisut havaittuihin ilmiöihin olivat pelkistetyt. Hämmennystä aiheuttaa etenkin näiden esitysten täysi irrallisuus vallitsevasta pandemiatilanteesta, jolla on ollut rauhanajan ennätyksiä rikkovat negatiiviset vaikutukset talouteen maailmanlaajuisesti.

Pääongelma on nyt työpaikkojen tarjonnassa ei työn tarjonnassa, jota näillä VM:n esityksillä pyritään lisäämään aktiivimallin hengen mukaisesti. Onko liikaa vaadittu, että valtiovarainministeriö tutkii ja esittää työllisyyttä lisääviä ideoita elinkeinopolitiikan kehittämisen näkökulmasta – ei vain työväen tai työttömien etujen heikentämisen näkökulmasta?

Irti työttömien eläkeputkesta

VM:ssä on tilastotieteellisellä analyysillä verrattu mm. suomalaisten ja ruotsalaisten välisiä eroavaisuuksia ikääntyvien työllisten osuudesta väestössä. Suomessa tilastojen mukaan vetäydytään aiemmin työmarkkinoilta joko eläkkeelle tai työttömyyteen. Suomessa on edelleen työttömien eläkeputkeksi kutsuttu työttömyysturvan lisäpäivärahajärjestelmä, mikä Ruotsissakin on ollut voimassa. Se mahdollistaa tietyn ikäryhmän ansiosidonnaisen työttömyysturvan lisäpäivärahan 500 työttömyyspäivän jälkeen. Kun Ruotsissa vastaava järjestelmä lakkautettiin, ikääntyvien työllisten osuus kasvoi. Tarina ei tosin kerro, mitä muuta Ruotsissa tehtiin vastaavan ikäryhmän kohdalla, jotta töissä pysyttiin.

Mikäli tästä järjestelmästä luovuttaisiin Suomessa, osa vastaavissa olosuhteissa irtisanotuista työttömistä ei pääsisi eläkkeelle ansiosidonnaisella työttömyysturvalla, vaan he joutuisivat eläkkeelle heikommalta työmarkkinatuen tasolta. Ansiosidonnainen työttömyysturva kerryttää eläkettä, työmarkkinatuki ei sitä tee, ja näin ollen myös eläke jäisi näille työttömille pysyvästi heikommaksi.

Eläkeputken säilyttäminen on työttömien etu, sillä se turvaa osalle ikääntyneistä työttömistä korkeamman tulotason.

Parempi ratkaisu työlliselle sekä laajemmin yhteiskunnalle on kehittää eläkeputken rinnalle osa-aikaeläkejärjestelmää. Osa-aikaeläke tasapainottaa työn ja eläkeajan välistä pudotusta – turvaisi ns. pehmeää laskeutumista oman ajan käyttämiseen. Eläkeläisillä on heikommat terveys- yms. ennaltaehkäisevät terveydenhoidon mallit, kuin työllisillä, joten ikääntyvien terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta lienee parempi pysyä töissä, jos työn kuormittavuus ei ole ilmeinen.

Järjestelmän laaja hyödyntäminen tekisi myös muiden osatyökykyisten työllisyyden edistämisestä nykyistä hyväksyttävämpää. Silloin työnantajat hyödyntäisivät yleisemmin erilaisia työaikajärjestelyjä. Oleellista osa-aikaeläkejärjestelmän kehittämisessä on, että eläkkeen aikaiset tulot nousisivat, kun töissä pysytään pidempään.

Esittämällä tätä ratkaisuksi suomalaiseen työttömyyteen valtiovarainministeriö olettaa, että osa työllisistä sinnittelisi pitempään töissä. Ne työttömät, jotka irtisanotaan tuotannollisista tai taloudellisista syistä vastaavissa olosuhteissa, kärsisivät taloudellisesti koko loppuelämän ajan.

Kuntien palkkatukityö

Valtiovarainministeriön ehdotuksessa kiinnitettiin huomiota ilmiöön, jossa kunnat optimoivat palkkatuetun työn pituutta siten, että työttömän työssäoloehto täyttyy. Näin työttömyysturvan maksut siirtyvät kunnilta valtiolle ja työttömyyskassoille. Vastaavasti siirtymät avoimille työmarkkinoille ovat jääneet heikoksi. Ilmiö on todellinen, mutta ratkaisuja valtiovarainministeriö ei tarjonnut. Nykyisiin kannusteisiin toivottiin muutosta.

Työllistetyn näkökulmasta tilanne on selvä. Palkkatuetun työn houkuttelevuutena on, että henkilö joko pääsee töihin avoimille työmarkkinoille tai paremmalle työttömyysturvalle. Kunnille myös työttömyysturvamaksujen siirtäminen kokonaan valtion harteille toimii. Kokonaisuus ei toimi kovin hyvin, koska työttömyys pysyy rakenteellisena kaikkine seurausvaikutuksineen.

Tosiasia on, että jos julkinen sektori ei järjestä osalle työttömistä töitä, työttömyys vain pitkittyy. Koulutuskaan ei ole kaikille työttömille eri syistä mahdollista. Pitäisikö luopua nykyisestä palkkatuetusta työstä ja luoda kannustimet siihen, että kunnat järjestävät taas pitkäkestoisia työpaikkoja vaikkapa valtion piikkiin?

Nyt ihmisiä välillä työllistetään ja välillä pidetään työttömänä.  Mieluummin kehitettäisiin malleja näiden pitkäkestoisten kuntien järjestämien töiden rinnalle, jossa on erilaisia oppisopimus- yms. polutusmalleja, joilta voi ponnistaa avoimille työmarkkinoille. Yhdistykset osaltaan linkittyisivät näihin malleihin työpaikkojen järjestäjinä sekä yleishyödyllisinä toimijoina tukien kuntalaisten hyvinvointia.

Aikuiskoulutuksen ja omaehtoisen koulutuksen leikkaaminen

Valtiovarainministeriön mukaan aikuiskoulutus ja omaehtoinen koulutus eivät ole suhteessa muihin koulutusmuotoihin kovin tehokkaita työllistymisen edistämisessä. Kovin vankkaa perustelua ei ilmiöstä saatu, että miksi näin on. Luottamusta siihen, että TE-toimiston virkailija osaa oikeat koulutuspolut ratkaista vuorostaan on.

Omaehtoinen koulutus on työllisyyspoliittinen toimenpide ja sen työllisyysvaikutusten seuraaminen on ymmärrettävää. Siinä mahdollistetaan kesken jääneiden opintojen suorittaminen. Aikuiskoulutuksessa vuorostaan opiskellaan ammattitutkintoja – joskus päällekkäin lukio tms. opintojen aikana. Se toimii monelle väliportaana ennen jatko-opintoja. Se voi olla myös esimerkiksi urheilijoille vain b-suunnitelma.

Mielestäni koulutuspoliittiset asiat tulee ratkaista koulutuspolitiikalla. Ydinkysymys suurimmalle osalle järjestettävästä koulutuksesta, on kuinka se vastaa työelämän tarpeisiin? Ehkä osa tutkinnoista vaatii päivittämistä lähitulevaisuuden työelämäntarpeisiin. Osassa tutkinnoista raamit saattavat olla kunnossa, mutta laatu ei ole riittävää työelämän tarpeisiin. Eli johonkin voi joutua panostamaan lisäresursseja, osan voi leikata/uudistaa.

Omaehtoinen koulutus voi olla melkein mitä vain. Siksi koulutuksen laatu- ja työllistämiskysymyksiin TE-toimiston virkailijalla voi olla lyhyen haastattelun aikana vain vähän sanottavaa. Mielestäni koulutusten työelämävaatimukset tulee selvittää oppilaitoksissa ja koulutuksen tukipolitiikalla – ei TE-toimistoissa.

 

Jukka Haapakoski

Toiminnanjohtaja

Työttömien Keskusjärjestö ry
jukka.haapakoski(@)tyottomat.fi
+358 50 577 2580

 

 

nuoli