Täystyöllisyyspolitiikka ekologisesti kestävällä tavalla Suomessa –  Millä keinoin se voisi olla mahdollista?

Täystyöllisyyspolitiikka ekologisesti kestävällä tavalla Suomessa –  Millä keinoin se voisi olla mahdollista?

Keskeinen kysymys ympäristön ja työllisyyden kannalta ovat sellaiset työllisyys- ja ympäristöpolitiikkavalinnat, että tuetaan molempia tavoitteita yhtä aikaa. Käsitettä täystyöllisyys ja alhainen työttömyys ekologisesti kestävällä tavalla sisältää sen, että ekologinen kestävyys kattaa ilmaston lämpenemistä rajaamisen, luonnon monimuotoisuuden ja muut ympäristön kannalta tärkeä aiheet.

Täystyöllisyyden käsite

Taloustieteilijä William Beveridge esitti 1940-luvulla, että avoimien työpaikkojen ja työttömyyden yhtäsuuruus merkitsee täystyöllisyyttä. Tämä ei kuitenkaan ole riittävää täystyöllisyydelle, koska molemmat ja siten työttömyys voivat olla korkeita. Hänen nimeensä liitetään yhä edelleen Beveridge-käyräksi kutsuttu kuvaus, jossa verrataan avoimia paikkoja ja työttömyyttä.

Tasapainotyöttömyysaste, Natural Rate of Unemployment NRU. Käsite lähtee työnantajien ja työnhakijoiden rationaalisista valinnoista. Työttömyys käsitetään työttömien vapaaehtoisista valinnoista johtuvaksi eikä pakonomaisuudesta siten, että ihmiset joutuvat työttömiksi vastoin tahtoaan. Lähtökohta painottaa markkinatalouden toimivuutta, ja että se tuo tasapainon eikä julkisen vallan tule tähän sekaantua. Tämä on tullut osaksi uudeksi talousliberalismiksi kutsutun suuntauksen perustelua. Se on lähtökohdaltaan eri asia kuin keynesläistaustainen inflaatiota kiihdyttämätön työttömyysaste. Tasapainotyöttömyysaste ei mittaa täystyöllisyyttä, kun työttömyys on korkeaa ja eikä ole työttömien valinta.

Inflaatiota kiihdyttämätön työttömyysaste (Non-Acceleration Inflation Rate of Unemployment NAIRU) on keynesläistaustainen käsite John Maynard Keynesin mukaan nimetty. Käsite lähtee siitä, että työn puutteesta, jolloin työttömyys on pakonomaista, eikä ole työhakijasta riippuvaa, markkinoiden toiminta synnyttää epätasapainoa, jota työllisyys- ja talouspolitiikalle tulee korjata. Työllisyyspolitiikka painottaa työn kysyntää. Tämä mittari ei ole riittävä täystyöllisyyden mittariksi, koska inflaatiota kiihdyttämätön työttömyys voi olla korkeaa eikä ole työttömien valinta erityisesti tahattoman pitkittyvän ja pitkäaikaistyöttömyyden sekä rakennetyöttömyyden takia. Ns. vapaaehtoinen työttömyys on vähäistä, kun työn kysyntä on korkeaa ja jos ei ota työtä vastaan, ei makseta työttömyyspäivärahaa.

Aktiivisen työvoimapolitiikan ATP idea on että vähentämällä avoimien paikkojen ja työttömyyden samanaikaisuutta voidaan ylläpitää korkeampaa työllisyyttä ilman inflaatiopaineita.  Se tukee täystyöllisyystavoitta. Keskeisiä keinoja ovat suora ja palkkatukityöllistäminen, työvoimakoulutus ja työnvälityksen parantaminen. Varojen lisääminen ja suuntaaminen näihin tuovat säästöä työttömyyden kustannuksissa, kun taas säästöt pahentavat työttömyyttä ja lisäävät työttömyyden kustannuksia. Kuten ennenkin nykyisessä inflaation kiihtymistilanteessa tämä on erityisen tärkeää.

Täystyöllisyys, yhteiskunnan velvoitteet ja oikeus työhön lainsäädännössä

Yhdysvalloissa on vuodelta 1978 täystyöllisyyslaiksi kutsuttu laki, jotka velvoittaa valtiota tavoittelemaan vakaata kasvu inflaatiota hilliten sekä täystyöllisyyttä asiallisin työehdoin. Siellä keskuspankilla on kaksoistehtävä perustamisestaan vuodesta 1913 alkaen hillitä inflaatiota ja edistää korkeaa työllisyyttä. Euroopan Keskuspankilla ei tällaista suoraa kaksoistehtävää ole vaan epäsuorasti koska sen on edistettävä EU:n tavoitteita, joissa perussopimuksessa on vuodesta 1997 korkean työllisyyden tavoite. Täystyöllisyystavoite tuli vuoden 2000 Lissabonin sopimukseen.

Suomen lainsäädännössä ei ole täystyöllisyystavoitetta. Perustuslaissa vuodelta on oikeus työhön yhtenä perusoikeutena. Aiemmin vuodelta 1972 oi hallitusmuodossa valtiovallan velvollisuus järjestää tarvittaessa työtä. Säädös on valtiovaltaa konkreettisemmin velvoittava kuin vuoden 2000 perustuslaki. Vuoden 1972 säädös meni pidemmälle kuin aiemmin kun lainsäädännössä oli valtiovallan tehtävänä järjestää työtä. Vuoden 1988 työllisyyslaissa valtiolle säädettiin velvollisuus työllistää pitkäaikaistyöttömät, joilla työttömyys on kestänyt vuoden yhtä jakoisesti tai kahden vuoden aikana vuoden sekä nuoret, joilla työttömyys on kestänyt kolme kuukautta. Tämä kumottiin 1990-luvun laman vuosina.

Keinot täystyöllisyyteen

Linjausta ei tule rakentaa siten, että hyväksytään 6–7 %:n työttömyys johtuen keskeisesti pitkittyneestä työttömyydestä, vaan juuri se on saatava voitettua, jolloin on mahdollista päästä alle 3 %:n työttömyyslukemiin siten, että työttömyys on lyhytaikaista. Nollatyöttömyyteen ei tällöin päästä. Työttömyyden paheneminen ja pitkittyminen kuitenkin tehokkaasti estetään ja on perälauta, ettei juututa työttömyyteen, vaan se jää lyhytaikaiseksi. Työllisyystavoitteissa pääsy selvästi yli 75 %:n on välitavoite, josta voidaan päästä 78 %:iin ja ylikin määrätietoisella työllä ja politiikalla edellyttäen, että työttömyys saadaan alas ja lyhytaikaiseksi ja pitkittyvä ja pitkäaikaistyöttömyys voitettua.

Tavoitteisiin on mahdollista päästä yhdistämällä kysynnän vaihtelujen ja niiden seurausten tasaamiseen perustuva talouspolitiikka, kaksoistavoitteinen inflaatiota vähentävä ja maksimityöllisyyttä edistävä rahapolitiikka ja aktiivisen työvoimapolitiikan keinot, haetaan yhtäaikaista ratkaisua kysynnän riittävyyteen ja kysynnän ja tarjonnan vastaavuuteen.

Tällöin lähelle täystyöllisyyttä on päästy, kun on inflaatiota kiihdyttämätön työttömyys siten, että työttömyys on alhaista eikä ole pitkäaikaistyöttömyyttä ja pitkittyvä työttömyys katkaistaan. Tällöin työttömyysturvaa säästyy ja verotulot lisääntyvät työllisyyden ja työllistämisen lisääntyessä muttei työttömyysturvaa vähentämällä tai poistamalla kun työmahdollisuuksia ei ole.

Työttömyysturvassa ei täystyöllisyyspolitiikassa kuitenkaan säästetä leikkaamalla työttömyysturvaa, kuten rajaamalla entisestään ansiopäivärahan kestoa 100 päivällä ja lisäämällä porrastuksia niin, että ansiopäiväraha lähtee alenemaan entisestään kun työttömyys vähänkin pitkittyy. Tällaiset esitykset edustava edellä kuvattua tasapainotyöttömyyslinjausta, jossa työttömyyden väitetään olevan vapaaehtoista, vaikka sitä sanaa eikä käytettäisikään, vaan muita ilmaisuja. Työttömyysturvan leikkausten perustelu on, että työttömyys johtuu työttömistä ja kun leikataan turvaa, työttömyys vähenee. Työttömyyden perussyyt eivät kuitenkaan ole työttömistä johtuvia ja työttömyys on työn puutetta. Leikkaukset turvaan johtavat työttömien köyhyyden lisääntymiseen ja syrjäytymiseen.

Kannusteilla on merkitystä siten, että olennaista on, että työttömän tilanne paranee työllistyessä verrattuna työttömyyteen. Tämä ei kuitenkaan ratkea huonontamalla työttömien tilannetta kun työtä ei ole, kun työttömiä on ja muita työnhakijoita, jota eivät ole työssä, on paljon enemmän kuin avoimia työpaikkoja, ja toiseksi, kun avoimet paikat ovat sellaisia, että työttömillä ei ole niihin pääsyä. Erittäin räikeä kannustinongelma on ulosotto, kun sillä viedään lisätulo työstä verrattuna työttömyyteen. Tähän on selkeä ja yksinkertainen sekä valtion talouden kannalta edullinen keino: ulosoton suojaosuuden tuntuva nostaminen samalla sen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi verrattuna erityisesti ansiokehitykseen ja sosiaalietuuksiin kuten takuueläkkeeseen.

Tuotannon työllistävyys avainkysymyksiä

Niin sanottuun Okunin lakiin viitaten aiemmin käytettiin Suomessa yleisesti rajaa, että kasvun olisi oltava vähintään 3 %, että työllisyys paranee. Taustana oli, että Arthur Okun vuonna 1962 kysyi:

”Kuinka paljon tuottoa talous voi tuottaa täystyöllisissä olosuhteissa?” … ” Täystyöllisyystavoite on ymmärrettävä pyrkimykseksi tuottaa maksimi ilman inflaatiopainetta.” Vaikka Okun ei esittänyt suoraa kysymystä, mikä kasvun olisi oltava, että työllisyys paranee, soveltaen Okunin laskukaavoja päädyin esitelmässä 21.8.2019 tulokseen, että aiemmin Suomessa tarvittiin keskimäärin yli 3 %:n kasvu, kun taas vuosina 1990-2020 keskimäärin 1,7 %:n ylittävä kasvu on riittänyt työllisyyden paranemiseen siten, että tehtyjen työtuntien määrä kasvaa.

Talouskasvun kiihdyttäminen ei kuitenkaan ole täystyöllisyystavoitteen edellytys. Työllisyyden kasvua parantaa, kun lisätään lyhempien työaikojen mahdollisuuksia ihmisten elämän tilanteen kuten iän, opiskelun tai lasten hoidon perusteella tai jos osatyökykyisyyden vuoksi lyhempi työaika on perusteltu. Toiseksi kasvun työllistävyyttä voidaan muutoinkin lisätä ilman, että se tarkoittaisi hitaammasta teknologisesta kehityksestä johtuvaa heikkoa tuottavuuskehitystä. Kasvun työllistävyyttä lisää, kun työpaikkoja syntyy henkilöpalveluihin kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka eivät ole niin koneistettuja kuin vienti, ja vaikka sielläkin teknologiaa hyödynnetään. Samoin tehotonta pääoman käyttöä vähentämällä työllisyyttä on pidettävissä korkeampana.

Täystyöllisyystavoitteen yhdistäminen ympäristötavoitteisiin

Ympäristötavoitteiden kannalta parempi työllisyys ilman kasvun kiihdyttämistä vastaavasti on positiivinen näköala. Kiertotalous ja samalla saastumisen ja luontoresurssien hukan väheneminen vahvistaa hyvää kehitystä ympäristön kannalta, kun uusia materiaaleja tarvitaan vähemmän tietyn tuotannon aikaansaamiseksi: niin sanottu ekotehokkuus ja luontoresurssituottavuus nousee. Luonnonresurssien uudelleen käyttö työllistävät suoraankin. Ympäristöystävällisemmät teknologiat ja tuotteet tukevat osaltaan ympäristötavoitteita.

Kansantalouden saaminen toimimaan lähellä täystyöllisyyttä ja vaikean työttömyysongelman voittaminen sekä osaaminen kattavat väestön ikääntymisestä johtuvan työvoiman vähenemisen. Työ päinvastoin lisääntyy ja nimenomaan mielekäs työ, kun tämä on mukana politiikassa. Tämä on samalla perusta julkisen talouden vahvistamiselle, vaikka eläkeläisväestö kasvaa ja eläkeläisväestön keski-ikä nousee. Verotus- ja palveluiden laadun parantaminen ja monet muut toimet tätä täydentävinä pitävät julkista taloutta kestävällä pohjalla.

Täystyöllisyyslinjaus edellä kuvatulla tavalla on samalla keskeinen osa maahanmuuttopolitiikan kysymysten ratkaisua. Kun työllisyys on korkeaa ja työttömyys alhaista, vältetään se, että tulisi maahanmuuttoa aloille ja töihin, joissa on paljon työttömyyttä. + Virkamiesvalmistelussa vuoden 2022 mittaan tehdään valmistelutyötä seuraavan hallitusohjelman tueksi vuosille 2023–2027 ja siitä eteenpäin.

Täystyöllisuuspolitiikan toteutus ja valmistelu ilman työttömyysturvaleikkauksia

Keskeinen kysymys linjauksessa ja valmistelussa on, että ne eivät perustu työttömyysturvan lisäleikkauksiin, vaan säästöt työttömyyden kustannuksissa ja verotulojen lisäys perustuu talous-, työllisyys- ja koulutuspolitiikkaan, joka luo lisää ja avaa työpaikkoja, joihin työttömät voivat työllistyä.

Pekka Tiainen

Valtiotieteen tohtori, kansantaloustiede

(40 vuotta työurasta asiantuntijana ministeriöpalveluksessa. Lisäksi vuosi muussa asiantuntijatyössä ja kuusi vuotta duunaritöissä.)

Kirjoitus perustuu esitelmään Tiainen, Pekka: Työllisyyspolitiikka ennen ja nyt sekä tulevaisuudessa. Esitys Työttömien Keskusjärjestön 30-vuotisjuhlassa Tampereella 17.11.2021.

Keskeisiä käsitteitä: Täystyöllisyys, alhainen työttömyys, ekologisesti kestävällä tavalla