Tapaan työssäni vuosittain lukuisia työttömiä. Jokaisella heistä on oma tarinansa terveydestä, työstä ja arjesta sekä oma kokemuksensa siitä, onko työkykyä vai ei. Moni kertoo olevansa täysin työkykyinen, vaikka diagnoosilistalla on useita toimintakykyä alentavia sairauksia. Toinen, jolla on samankaltainen terveydentila, kokee ettei työkykyä ole lainkaan. Tämä herättää kysymyksen: mikä lopulta määrittää työkyvyn? Ja miten potilaan oma kokemus huomioidaan, kun lääkäri kirjoittaa B‑lausuntoa esimerkiksi Kelalle?
Työkyky on enemmän kuin diagnoosit
B‑lausunto (Kela 2021) on lääkärin laatima selvitys, jonka perusteella tehdään päätöksiä kuntoutuksesta, sairauspäivärahasta tai työkyvyttömyyseläkkeestä. Ajantasaisella B‑lausunnolla voidaan hakea sairaus- tai osasairauspäivärahaa silloin, kun työkyvyttömyys kestää yli kaksi kuukautta. Lausuntoa tarvitaan myös, kun haetaan Kelan järjestämää kuntoutusta tai taloudellista tukea kuntoutuksen ajalle. Mikäli asiakas hakee vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, suositellaan, että lääkäri tekee kuntoutussuunnitelman B‑lausunnon sijaan.
Lausunnon tulee sisältää tarkan kuvauksen potilaan terveydentilasta ja sen vaikutuksista toimintakykyyn. Pelkät diagnoosit eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä tärkeää on ymmärtää, miten sairaudet ja oireet vaikuttavat juuri tämän ihmisen arkeen ja mahdollisuuksiin tehdä työtä, huomioiden myös ympäristöolosuhteet tai aiemmat työolosuhteet.
Ihmisen oma arvio terveydestään ja työkyvystään on vahva ennustaja esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiselle (Elovainio ym., 2023). Tämä itsearvio voi paljastaa riskin jo vuosia ennen kuin se näkyy lääkärin vastaanotolla objektiivisina löydöksinä. Kokemus on siis arvokasta tietoa, ja se ansaitsee tulla kirjatuksi asiakastietoihin muiden työ- ja toimintakyvyn arviointimenetelmiin liittyvien kirjausten lisäksi.
Kokemus ja lääkärin vastuu työkyvyn arvioinnissa
Lääkärillä on juridinen velvollisuus laatia lausunto perustuen kliinisiin havaintoihin ja tutkimustuloksiin. Tämä ei kuitenkaan sulje pois potilaan oman näkemyksen esille tuomista. Päinvastoin hyvä lausunto tekee näkyväksi sen, miten sairaus vaikuttaa potilaan elämään konkreettisesti ja mikä on päätöksenteon kannalta olennaista.
Kun B‑lausunnossa tuodaan esiin sekä lääketieteelliset löydökset, että potilaan oma kokemus, kokonaiskuva on tasapainoisempi. Lausunnosta tulee paitsi lääketieteellinen asiakirja myös ihmisen elämäntilannetta kuvaava dokumentti. Tämä auttaa esimerkiksi Kelan tai työeläkeyhtiön asiantuntijoita tekemään mahdollisimman oikeudenmukaisia ratkaisuja.
Kokemus näkyväksi arjen kuvauksilla
Potilaan kokemuksen voi tuoda lausuntoon monin eri tavoin. Tyypillinen tapa on kirjata lyhyesti, miten hän itse arvioi työkykynsä, esimerkiksi sanallisesti tai asteikolla 0–10. Kokemus konkretisoituu kuitenkin parhaiten, kun kuvataan toiminnallisia seurauksia: kuinka pitkään potilas jaksaa seistä, milloin kipu pakottaa keskeyttämään työn, millaisia taukoja tarvitaan. Esimerkit arjen tilanteista tekevät oireista ymmärrettäviä päätöksentekijälle, joka ei tunne potilasta henkilökohtaisesti.
On myös hyödyllistä kirjata sekä potilaan oma arvio että kliininen tutkimustulos. Tällöin lausunnosta välittyy sekä subjektiivinen että objektiivinen näkökulma, mikä vahvistaa sen luotettavuutta. Lisäksi lausuntoon voi sisällyttää potilaan tavoitteet, kuten esimerkiksi halun palata osa-aikatyöhön tai kokeilla kuntouttavaa työtoimintaa. Tavoitteiden näkyväksi tekeminen voi auttaa suuntaamaan tukitoimia yksilöllisesti oikeaan aikaan.
Yhteistyö ja moniammatillisuus
Työkyvyn arvio on harvoin vain yhden ammattilaisen tehtävä. Terveydenhoitajana näen, miten tärkeää on tehdä tilaa potilaan kertomukselle ja välittää sitä muille hoitoketjun toimijoille. Kun kokemus tulee kuulluksi ja kirjatuksi, potilas kokee, että hänen kokonaistilanteensa on otettu vakavasti huomioon ja tämä voi taas vahvistaa motivaatiota kuntoutukseen.
Laadukas B‑lausunto syntyy usein yhteistyössä: potilaan ääni, lääkärin havainnot, hoitohenkilökunnan arjen tuntemus ja joskus myös työterveyshuollon tai sosiaalitoimen näkemykset yhdistyvät kokonaiskuvaksi. Näin varmistetaan, ettei päätöksiä tehdä pelkkien diagnoosien perusteella, vaan että ne perustuvat myös siihen, miten ihminen itse kokee toimintakykynsä.
Työkyky ei ole ainoastaan lääketieteellinen tila, vaan se on myös ihmisen omaa kokemusta, identiteettiä ja tunnetta osallisuudesta. Kun tämä ymmärretään, voidaan tukea sekä yksilön hyvinvointia että työelämäosallisuutta paremmin. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat omilla toimillaan vaikuttaa siihen, että potilaan oma ääni kuuluu, ja että se tulee huomioiduksi myös silloin, kun B‑lausunto päätyy päätöksentekijän pöydälle.
Teksti: Ulla-Maija Kopra, terveydenhoitaja YAMK, työkykykoordinaattori
Lähteet:
Ahlström, L., Grimby-Ekman, A., Hagberg, M., & Dellve, L. (2010). The Work Ability Index and single-item question: associations with sick leave, symptoms, and health among women on long-term sick leave. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health, 36(5), 404–412.
Elovainio, M., Laaksonen, M., Sakari, K., Aalto, A.-M., Jääskeläinen, S., Rissanen, H., & Koskinen, S. (2023). Self-rated work ability as a risk factor for disability retirement. European Journal of Public Health.
Ilmarinen. Mikä on B‑lausunto ja mihin sitä tarvitaan? Haettu 16.9.2025 osoitteesta
Kela. (2021). B‑lausunto kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä varten. Haettu 16.9.2025 osoitteesta
Kela. Asiointiohjeet lääkärille – näin kirjoitat lausunnon. Haettu 16.9.2025 osoitteesta
Lääkäriliitto. (2016). Lääkärintodistuksia ja ‑lausuntoja koskevat yleisohjeet. Hyväksytty 16.9.2016.
