Blogi
20.02.2020Blogi: Logged in
Logged in
Ylellä näytetään parhaillaan mielenkiintoista dokumenttisarjaa ”Logged in” ns. syrjäytetyistä nuorista, jotka käyttävät aikansa pelaamiseen ja päihteisiin. Nuoret näyttävät olevan kukin omalla tavallaan melko rankassa umpikujassa, muttei täysin vailla toivoa muusta.
Vaikea aihe herättää ristiriitaisia ajatuksia. Äänessä on nyt paljon niitä, jotka toteavat, että katsokaa – näin antelias sosiaaliturva passivoi. Tämä on toinen puoli tarinasta. Toinen puoli on palvelujärjestelmässä ja avussa, jota tarjotaan, mutta liian vähän ja osittain liian myöhään. Tämä on mielestäni se tärkeämpi näkökulma. Sosiaaliturvan tason leikkaaminen vain pahentaisi heidän ja monen muun tilannetta.
Kun lähtee näitä nuoria tai sosiaaliturvan tasoa tuomitsemaan, jokainen voi kysyä itseltään, haluaisinko vaihtaa asemaansa nuorten kanssa?
Jokaisella näistä nuorista on kiusatuksi tulemisen taustaa. Ajatukset ovat sen mukaiset – ns. normaaliarvoista jonkin verran vieraantuneet. Kameroiden edessä narkkarikin oli ”hyvä narkkari”. Työ ei nuorille ole itsestään selvää, tai edes näköpiirissä, tosin myös palvelujärjestelmä osaltaan tukee ja kahlitsee nuoria tilanteeseensa. Jos opiskelulla aukeaisi tie työelämään, niin huonoilla todistuksilla ei pääse edes alkuun.
Ovatko nuoret täysin vastuussa tilanteestaan? Mielestäni ei, vaan he ovat myös pidemmän tapahtumaketjun uhreja ja oman elämänsä sankareita. Pelaamisesta ja päihteiden käytöstä ovat nuorille löytyneet sosiaaliset verkostot ja päivien sisältö – ja hymykin välillä pilkahtaa.
Jokaisen nuoren kohdalla kosketuspinnat palvelujärjestelmään vaihtelevat. Kelan asiointi tuottaa tulosta, mutta ei ilman draamaa, kouluihin haetaan huonolla menestyksellä, kuntouttavassa työtoiminnassa käydään pakosta, korvaushoidosta saadaan huumeet ja päihdehuollosta vieroitushoidot jne. Arki on muutoin tietokoneen äärellä istumista. Parhaiten näyttää menevän nuorella, jolla on tyttöystävä ja kaveri, joka on arjessa vaikeina hetkinä mukana. Katsetta on myös tulevaisuuteen, vaikka nykyisyyttä vastoinkäymiset värittävät.
Miksi ongelmiin ei puututa ajoissa?
Sympaattisia joskin selkärangattomia nuoria seuraamalla, minulle heräsivät seuraavat kysymykset. Miksei kiusaamiseen puututtu silloin, kun nuoret olivat kouluikäisiä? Miksi nuorten annettiin vain jäädä kotiin yksin ilman muiden ihmisten tukea, koulujen aikana ja kun koulut päättyivät? Oletetaanko, että nuori löytää peruskoulun tai toisen asteen jälkeen itse työtä? Oletetaanko, että elämänhallinnan ongelmista kärsinyt nuori ”aikuistuisi”, kunhan koulut on suoritettu?
Suurin osa suomalaisista haluaa töihin. Näkeehän sen tilastoista. Kun töitä on enemmän tarjolla, työttömyys vähenee. Ihmiset hakeutuvat töihin, kun selviä tilaisuuksia on tarjolla. Sosiaaliturvaa tarvitaan enemmän silloin, kun markkinat eivät tuota työpaikkoja.
Suurin ongelma on näköalattomuus ja aito välittämisen puute.
Ihmisille tulee tarjota mahdollisuuksia säännöllisesti. Mutta jos mahdollisuuksia ei näe, ei mahdollisuuksia käytännössä ole. Kukaan ei hae kotoa pois töihin. Se on monelle karhunpalvelus. Velvoittavuutta tarvitaan, jotta ihmiset oivaltavat, että ovat osa suurempaa kokonaisuutta, joka ei toimi ilman heidänkin panostaan.
Vapauden kääntöpuolena on vastuu. Se koskee yksilöä samalla tavalla kuin yhteisöä. Mikäli sosiaaliturvaa leikattaisiin, silloin tulee panostaa nykyistä huomattavasti enemmän työpaikkojen luontiin ja palveluihin. Kaikilla tulee olla mahdollisuus ansaita elantonsa, käydä koulua tai olla kuntouksessa.
Mikäli leikataan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten sosiaaliturvaa ja palveluita, nuoret voivat jäädä rikollisten hoivattaviksi. Silloin yhteiskunta maksaisi vielä kalliimpaa laskua kaikin tavoin.
Jukka Haapakoski
Toiminnanjohtaja
Työttömien Keskusjärjestö ry