Puheenjohtajan blogi: Sipilän hallituksen aktiivimallin muisto viiltää syvältä

Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtaja Irma Hirsjärvi

Blogi: Sipilän hallituksen aktiivimallin muisto viiltää syvältä

Keskustan Juha Sipilän pääministerikauden aktiivimalli on yksi nykyhistoriamme traumaattisimpia kollektiivisia kokemuksia. Itselleni se konkretisoitui muistopuheena nuorelle ihmiselle. Muisto viiltää syvältä, ja se viiltää edelleen monia.

Aktiivimallia on nostettu esiin voimalla hallituksen työvoimapoliittisen uutisoinnin yhteydessä. Miksi? Aktiivimallissa työttömän piti hakeutua mihin tahansa työhön tai työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen tai kevytyrittäjäksi –  leikkurin uhalla. Kaikille tämä ei ollut mahdollista. Tulos: viranomaissotkuja, pitkiä tulottomia kausia, tragedioita.

Marinin hallitus sisältää edelleen vastikkeellisuuden. Saadakseen työttömyysetuutta työttömän tulee hakea oman elämäntilanteensa ja työn tarjonnan mukaan omaehtoisesti työtä, joko ei yhtään, tai sitten 1-4 työpaikkaa kuukausittain. vailla leikkuria. Jos tämä ei toteudu, seurauksena on ensin huomautus, sitten lyhyet karenssit, jotka sinänsä luovat toimeentuloloukkuja.

Onko tässä eroa?  On. Onko tämä hyvä? Se nähdään. Joka tapauksessa reaktio oli vahva. Ei ihme. Näen, että kollektiivisessa muistissa on työttömyyden tarinan pitkä helvetti, jossa lupaukset petetään ja koneisto jyrää. Epäily perustuu vankkaan kokemukseen: jos uusia työvoimaviranomaisia tulee kentälle 1000, mikä takaa edes virkailijan puheille pääsyä, saati osaavan työntekijän tapaamista? Vaikka tulossa on osatyökykyisten, ikääntyneiden ja nuorten vahvoja tukitoimia, tiedetään, että mikään ei kuitenkaan lupaa varmuudella työpaikkoja, palkkatyötä ja työn pysyvyyttä. Epävarmuus jatkuu, kunnes näyttöä tulee.

Työpaikat eivät synny työttömien selkänahasta – ne syntyvät yrityksiin

Silti näen, että uuden kepin sijaan tähän ohjemaan on rakennettu historiallinen käänne: 90-luvun lamasta saakka työttömän alistaminen sai aina vain uusia muotoja työllisyyspalvelujen rajusti heiketessä ja ”laiskaa työtöntä” hokiessa. Marinin hallitusohjelmaa on rakennettu siltä pohjalta, että työttömällä on oikeus saada palveluja, ja että myös elinkeinoelämällä on velvollisuus olla mukana yhteisessä työllisyyden nostamisessa.

Jälkimmäinen on tärkeää: työpaikat eivät synny työttömän yrityksin tai hänen selkänahastaan, vaan ne syntyvät yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin. Myös julkinen sektori on tärkeä työllistäjä, ja se työ on vähintään yhtä tuottavaa. Hyvin toimiva yhteiskunta on meidän yhteiskuntamme selkäranka ja kilpailuvaltti elinkeinoelämälle.

Mitä sitten saimme? Mitä 1000 työvoimavirkailijan, kuntakokeilujen ja TE-keskusten, kuntien työllisyyspalvelujen, kolmannen sektorin välityömarkkinoiden ja rekryfirmojen välineiksi on annettu?

Ministeri Saarikko mainitsi tiedotustilaisuudessa ensimmäisenä elinkeinoelämän investoinnit, johon liittyy ekologinen uudelleenrakentaminen, sekä yritysten toimintavarmuuden tukeminen, ja huomautti, ettei hallitus voi kaikkea tehdä. Kaipolan sulkemisilmoitus kertoi, että kansainväliselle suurteollisuudelle ei tuota vaikeutta ajaa kannattavaa toimintaa alas, ja synnyttää suurkatastrofin kaltainen tilanne alueille.

Koronaviruksen saaminen hallintaan tärkein tukitoimi

Yritysten, kolmannen sektorin ja julkisen sektorin työllisyyden tärkein tukitoimi juuri nyt on koronaviruksen hallintaan saaminen.  Yhtä tärkeä on toisen asteen koulutuksen maksuttomuus nuorten työllisyyden varmistajana. Nämä ovat konkreetteja toimia.

Yksilöllisiin työvoimapalveluihin investoidaan 70 miljoonaa. Tässä on merkittävä kriittinen piste, sillä sen kautta on tapahduttava paljon. Esimerkiksi panostaminen osa-aikatyön tekemiseen ja aikuiskoulutukseen lisää kumpikin tutkitusti työllisyyttä ja työhyvinvointia, pidentäen työuraa myös iäkkäillä.

Yksityinen sektori saa palkkatukea erityisesti osatyökykyisille, samoin käyttöön tulisi osatyökykyisyyseläke ja -palkka ja väylä työhön. Ruotsin Samhall -yhtiön mallin avulla voi työpajoista työllistyä avoimien työmarkkinoille.

Palkkatuessa tapahtuu merkittäviä muutoksia: järjestelmää yksinkertaistetaan, käyttöä lisätään ja jaksoihin kytketään enemmän tukea helpottamaan jatkotyöllistymistä. Kolmannen sektorin sadan prosentin palkkatuki säilyy ennallaan. Tämä tärkeä välityömarkkinoiden väline näkyy suoraan työllisyystilastoissa.

Onko työtä –  mihin mennä?

Nämä toimenpiteet lisäävät työnantajien mahdollisuuksia lisätä työvoimaa ja maksaa heille palkkaa. Varhaiskasvatusmaksujen laskeminen ja ikääntyneiden työntekijöiden eläkeputken poiston siirtäminen kolmikantaan ovat puolestaan asioita, joiden vaikutus kohdistuu työvoiman saatavuuteen. Onko silloin siis työtä mihin mennä? Ei välttämättä. Todellisuus iskee kasvoihin.

Yhtä työpaikkaa vastaa noin kymmenen työnhakijaa. Se on kaiverrettu työttömän mieleen. Työpaikkansa myötä ihminen menettää saman tien merkittävän sosiaalisen verkoston, jonka avulla työssäkäyvät työllistyvät työtöntä paremmin. Käytännössä työpaikat saadaan enemmän tai vähemmän sattuman avustuksella.

Työnhaussa tälle on annettava myös tila. Siksi TE-keskusten tulee muuttua. Nyt aulassa on vastassa vartija ja sitten konsultti, jonka ainoa tehtävä on estää asiakasta tapaamista virkailijaa. TE-keskusten aulojen tulee muuttua paikoiksi, jossa kohdataan virkailijat, rekryfirmat, koulutusta tarjoavat, työttömien kanssa toimivat yhdistykset, terveydenhoitajat ja työnantajien markkinat, fyysisesti.

Tämäkään ei riitä. Meneillään on jo pitkään ollut työmarkkinoiden murros, ja työn ja toimeentulon jakamiseen on välttämättä tultava selkeä muutos. Ei ole mieltä siinä, että osa kansakunnasta uupuu työnsä äärellä ja että esimerkiksi raskasta ja vastuullista hoivatyötä tekeville ja raskaan työn tekijöille ei voida antaa työajan lyhennystä. Työn tuottavuuden jako tulee arvioida uudelleen

Näen, että hallituksen työvoimapoliittinen linja siirtää Suomen työvoimapolitiikan 2020-luvulle. Tulkitsen voimakkaan aktiivimalli-keskustelun myös merkiksi siitä, että Sipilän malli viiltää yhä syvältä. Samalla koen, että rajut kannanotot kertovat osaltaan myös kyvystä hahmottaa ja vaatia parempaa elämää. Työttömillä on ääni, ja se kantaa. Se on hyvä.

Irma Hirsjärvi

Puheenjohtaja

Työttömien Keskusjärjestö ry