Työelämäprofessori Elli Aaltonen: Osallisuus ja merkityksellisyys ovat työelämän keskeiset tekijät

Elli Aaltonen kasvokuva

Työelämäprofessori Elli Aaltonen

Yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti Elli Aaltonen, on työskennellyt yli kaksi vuotta työelämäprofessorina Tampereen yliopistossa.

Hän pitää työssään tärkeänä viedä oppilaitoksiin tietoa työllistymisen mahdollisuuksista ja mahdollisesta työttömyydestä. Hyvinvointipolitiikan koulutus ja tutkimus sekä verkostotyön edistäminen on professuurityön muita painopisteitä.

Osallisuus ja merkityksellisyys ovat työelämän keskeiset tekijät

Otamme keskusteluun ensin hyvinvointipolitiikan. Mitä sillä tarkoitetaan ja miten tätä pyritään edistämään? Mitä se tarkoittaa työttömän näkökulmasta?

– Kun jää työttömäksi, sitä on usein melko tietämätön työttömyyteen liittyvistä oikeuksista ja velvoitteista, vaikka monenlaista tietoa on saatavissa. Osaavatko kaikki ihmiset sitä hakea ja käyttää, kun samaan aikaan on päällä työttömyyden shokki.

– Työssäni puhun mielelläni sosiaaliturvan ja palvelujen kokonaisuudesta. Suomessa on sosiaaliturvaetuudet, jotka ovat valtion vastuulla ja rahoitettavina. Suuri osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista hoidetaan kuntien ja kuntayhtymien kautta. Hyvinvointialueet tulevat muuttamaan tämän rakenteen, mutta tuovat samalla uuden organisaatiotason palvelujen järjestämiselle. Samalla ollaan kokeilemassa työllisyyspalvelujen siirtoa valtiolta kunnille.

– Kun puhutaan pitkäaikaistyöttömistä, pitäisi yhdistää palvelutarjonnassa etuudet ja etuustarjonnassa palvelut. Meillä on kaksi polkua edelleenkin, eivätkä ne kohtaa. Työtön ajautuu usean instiutuution pakeille, jotka eivät keskustele keskenään.

– Ei riitä, että haetaan neljä kertaa kuukaudessa työtä silloin, kun ihmiseltä puuttuu arkielämän asioiden hallinta Hänen pitäisi tietää, mistä sosiaaliturvan etuudesta on hänen kohdallaan kyse, mistä hän voi saada tarpeellisia muita palveluja, koulutusta tai etsiä työmahdollisuuksia. Kun tehdään työttömyysturvahakemusta, tulisi pöydällä olla samaan aikaan työkyvyn selvittäminen, kuntoutukseen ohjaaminen, terapia, palkkatuki, oppisopimus ja kaikki eri vaihtoehdot, miten lähteä rakentamaan elämänpolkua eteenpäin.

– Yliopistossa olen tavannut ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka eivät tiedä, mihin ottavat yhteyttä valmistuttuaan. Me koulutamme ihmisiä, mutta ei työelämätaitoja. Olen tehnyt opiskelijoiden kanssa leikkihaastatteluja työnhakuun tutustuttamiseksi. Kysymys kuuluu, miten viedä oppilaitoksiin tietoa työllistymismahdollisuuksista ja mahdollisesti myös työttömyydestä.

Mitkä näet tämänhetkisen työelämän keskeisimmiksi kehitettäviksi kohteiksi?

– Osallisuus, yksilöllisyys ja merkityksellisyys. Jännää, että sanon näin, mutta juuri nämä asiat ovat työelämän kannalta merkityksellisiä. Niille, jotka yrittävät pysyä työn tahdissa mukana ja niille, jotka pyrkivät työllistymään. Vain tämä mahdollistaa ihmisen hyvinvoinnin perustan ja integroi meidät ihmiset yhteiskuntaan.

– Myös työ voi vammauttaa ja sairastuttaa, jos se ei tarjoa osallisuuden ja merkityksellisyyden asioita. Pidän erityisesti nuorille osallisuustuloa tärkeänä sosiaaliturvan muotona. Sitä kautta voi saada työkokemusta ja kuntoutumista ja uutta elämän tarkoitusta. Kannatan myös osa-aikatyön mahdollisuuksia, kunhan vain sosiaaliturva saada sellaiseksi, että se ei estä jäykkyydellään ihmisen mahdollisuuksia päästä joustavasti työelämään.

Nyt puhutaan paljon kohtaanto-ongelmasta – työ ja tekijät eivät kohtaa, mitä ajattelet tästä?

– Suomessa arvioidaan olevan 150 000 työtöntä, jotka työllistyessään ovat kuitenkin siinä tilanteessa, että nettotulojen määrä on pienempi kuin työttömyysturva ja muu sosiaaliturva. Tämä on arvio, ja todellista lukumäärää on tietysti vaikea sanoa. Mutta paljon ihmisiä on ns. kannustinloukussa, jolloin työn verotus, päivähoitopaikan tai työmatkojen kustannukset vievät lähes samalle tulotasolle tai alle kuin sosiaaliturvan kokonaisuus.

– Kohtaantoa tulisi miettiä juuri osallisuuden ja merkityksellisyyden näkökulmasta, jolloin työ palkitsee sekä merkityksellisesti mutta myös taloudellisesti. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla kannustinloukkuja käsittelevä linjaus, joka kytketään sosiaaliturvakomitean uudistustyöhön. Tämä on hyvin keskeinen asia koko sosiaaliturvan kehittämisessä.

– Yksi seikka on, että eläkkeelle siirtymisen ikää halutaan nostaa, mutta työelämässä karsastetaan vielä iäkkäiden työllistämistä. Siellä on edelleen piilossa ikärasismia. Ihmisisä myös koulutetaan, mutta samalla vaaditaan, että he ovat valmiita työllistymään myös kaikkeen muuhun kuin ammattitaitoaan vaativaan työhön. Voi kysyä, onko koulutus ollut investointi, jos sitä ei voida hyödyntää.

Rakennetyöttömyys on osa kohtaanto-ongelmaa. Ihmisen elämä, perhe, sosiaaliset suhteet ovat katkolla, kun koukutusta vaativaa työtä ei löydy asuinpaikkakunnalta.

Mitä ajattelet pitkäaikaistyöttömyyden hoidosta?

– Mikään organisaatio ei pärjää ilman yhteistyötä. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat isoja kysymyksiä. Jos siinä eivät kohtaa Kelan hakemuslomake, hyvinvointialueen palvelukokonaisuus, työvoimapalvelut eikä järjestöjen antama tuki, meillä on vielä enemmän ratkaisemattomia asioita.

– Hyvinvointipolitiikassa on kyse ei vain sosiaali- ja terveydenhuollosta, eikä vain julkisista palvelujen tuottajista, vaan eri palveluista koulutuksesta kuntoutukseen ja sosiaaliturvan laajasta kokonaisuudesta.

– Tärkeää on palvelujen saavutettavuus, julkinen liikennekin, esteettömyys, sekä ihmisten mahdollisuus olla osallinen omassa asiassaan. Keskeistä on myös järjestöjen integrointi tulevien hyvinvointialueiden toimintaan ja järjestöjen yhteistyö kuntien kanssa. Kaikessa tässä on kyse sosiaalisessa kestävyydessä, mutta myös siitä, että ratkaisut ovat pitkälle tulevaisuuteen katsovia. Tehdään sellaisia mielenterveyden, kuntoutuksen, eläke- tai muita ratkaisuja, että ne ovat kestäviä ja kantavat pitkälle.

Eihän työttömyydessä ole mitään hyvää ihmisen itsensä kannalta. On tietysti ihmisiä, joilla muut tekijät estävät olemisen työmarkkinoilla. Yksi tällainen on omaishoito tai oman lapsen hoito. Osalla koulutus ei vastaa lainkaan työllistymisvaihtoehtoa ja tämä tuntuu hankalalle, kun koulutus ja kokemus ohittuvat.

Yhteiskunnallehan tämä on hankalaa, kun me tarvitsisimme niitä veroja, joita työ tuo palkkoina tai tuotteista ja joilla veroilla sitten katetaan sosiaaliturvan tarvetta. Joudumme kyllä entistä enemmän miettimään työn sisältöä. Ei ole hyvä, jos tulevaisuuden työkyvyttömyyden syy löytyy työstä itsestään paineiden, stressin ja sairastumisen muodossa.

Lisäksi meillä on myös melko lailla kapea ajatus työstä. Esimerkiksi omaishoito on tosi työtä, samoin vapaaehtoistyö voi olla juuri se väylä, jolla työtön nuori tai vanhempi pääsee kiinni työstä ja omasta hyvinvoinnista. Kannatan työn tarkempaa määrittelyä tämän päivän tilanteisiin ja hyvinvoinnin tarpeisiin sekä yksilötasolla että koko yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamisessa. Osa-aikatyön mahdollistaminen palkkatuen tai osallisuustulon keinoin olisi myös tärkeää.

Mitkä voisivat olla ratkaisuja pitkäaikaistyöttömyyden lievittämiseksi?

Esimerkiksi jo mainitsemani osa-aikatyö ja osallissuutulo. Sosiaaliturvan etuuksien jälkijättöisyys on usein suuri este, koska ihminen on epävarma, onko työllistymisessä myös taloutta helpottava vaikutus. Osa-aikatyön ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen kehittäminen on yksi keino.

Sosiaaliturvan monimutkaisuus tulisi poistaa, se on edelleen asiakkaalle itselleen mysteeri. Järjestelmä ei ole kovinkaan avoin. Viimesijaisen turvan (toimeentulotuki) ja muun perusturvan välinen suhde on hankala. Kun perusturva on suhteellisen matala, haetaan toimeentulotukea ja tehdään paljon hallinnollista työtä kahdella ”luukulla”. Yhteensovittamista ja perusturvan eri lakien yhdistämistä tarvitaan.

En ole myöskään jyvällä siitä, miksi palkkatuki ollaan suurelta osin poistamassa. Sehän on antanut pitkäaikaistyöttömälle työllistymisen mahdollisuuden ja sen kokemuksen kautta siirtymisen avoimille työmarkkinoille. Lisäksi monet järjestöt ovat mahdollistaneet palkkatyön avulla auttamista, jolla on laaja yhteiskunnallinenkin merkitys.

Digitalisaatio kasvaa, pätkätyöt ja erilaiset epätavalliset työsuhteet lisääntyvät – Mitä nämä merkitsevät työelämän kehittämisen kannalta?

Digitalisaatio tulee ja on jo tullut. Se voi olla myös monelle nuorelle uusi työmahdollisuus. Ymmärrän, että se vie myös työpaikkoja niiltä, joiden työn voi jotenkin automatisoida, tekoälyllistää tai robotisoida. Tarvitaan siis paljon uudelleenkoulutusta.

Sosiaaliturvassa tarvitsemme edelleen mahdollisuuden asioida normaalisti kasvokkain ja soittaa asiansa. Monelle digitalisaatio on todella pelottava ja voi estää tasa-arvoisen sosiaaliturvan saatavuuden.

Tarvitsemme palvelujen ja sosiaaliturvan entistä vahvempaa yhteensovittamista. Kyse on siitä, että asiakkaalle tehdään neuvonta ja opastus hänelle oikeutettuihin sosiaaliturvaetuuksiin. Ja toisin päin. Sosiaaliturvan asiakkaana oleville arvioidaan palvelujen tarve ja ohjataan tarpeellisten palvelujen piiriin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon, koulutukseen tai kuntoutumiseen.

Haastattelu: Leena Valkonen

Juttu julkaistu #tyottomat-verkkolehdessä 1/2022. Julkaisemme lehteä kaksi kertaa vuodessa. Kesäkuun numero julkaistiin 3.6.2022. Klikkaa sisään lehteen.

nuoli