Blogi
17.12.2020Varapuheenjohtajan blogi: Kummallisia kohtaamisia – ihmeellisiä puheenvuoroja
Ritva Kurkinen, Työttömien Keskusjärjestön varapuheenjohtaja
Työskentelen Pohjois-Karjalan Työttömien Yhdistysten Toimintajärjestö P-KTT ry:n palveluksessa TYYNE – työttömien neuvonta -palvelussa ja kohtaan monenlaisia ihmisiä monenlaisissa haasteellisissa tilanteissa.
Ennen vanhaan tavattiin usein livenä, kasvokkain, mutta nyt korona-aikaan etäyhteyksien kautta. Voin kuitenkin vakuuttaa, että sekä poikkeusolojenkin kohtaamiset että puheenvuorot ovat olleet vähintäänkin yhtä mainioita. Kaikissa kohtaamisissa ei käy edes ilmi kuka kohdattu ihminen on, koska kohtaamisissamme emme nimiä kysele, yhteyttä voi ottaa nimettömänäkin.
Olenkin kannustanut ryhmäinfoissa ja esittäytymisissä ihmisiä luomaan sähköpostiosoitteen vaikkapa muotoon aurinkoinen.iltapäivä ät operaattori ja käyttämään sitä yhteydenottoon, koska se riittää. Nimestäsi ja tilanteestasi huolimatta kuuntelen ja annan tietotaitoni ja yhteistyöverkostoni käyttöösi, ryhdytään selvittelemään tilannetta ratkaisukeskeisesti ja katsotaan mihin se johtaa. Jokainen kohtaaminen, jokainen elämänkohtalo on ainutlaatuinen, niistä saisi kirjoitettua moniosaisen kirjasarjan.
Työttömät ja työttömien yhdistykset haasteiden edessä
Työttömien tai työttömyysuhan alaisia ihmisiä on kautta Suomen ja työalueellani Pohjois-Karjalassakin paljon. Poikkeusolojen jälkeen yhä enemmän ja pahoin pelkään, että suunta on nousussa jatkossakin. Yt-neuvottelut, lomautukset ja irtisanomiset jatkuvat.
Pian 30-vuotias Työttömien Keskusjärjestö ja sen lukuisat jäsenyhdistykset kautta Suomen, Ivalosta Helsinkiin ja Porista Parikkalaan ovat aikamoisten haasteiden edessä. Koronarajoitukset ja talouden tiukkeneminen samaan aikaan lisääntyvän työttömyyden kanssa on aikamoinen yhtälö. Kunta-avustusten leikkaukset, veikkausvoittovarojen niukkeneminen ja ylipäätään talouden epävarmuus on jo nyt ajanut osan yhdistyksistä ahdinkoon.
Samaan aikaan konkaritoimijoiden rinnalle ja sijaan on välillä vaikea löytää uutta verta, uusia aktiivitoimijoita. Kiireinen elämä vaatii meiltä kaikilta veronsa. Kun rajallisesta vapaa-ajastamme kilvoittelevat niin viihdepaketit, kuntosalijäsenyydet, ruuhkavuodet, lasten harrastukset, ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen, asukasyhdistyksen pihatalkoot, kummipojan valatilaisuus ja siskontyttären konfirmaatio ja välillä pitäisi ehtiä joogaamaan ja levähtämäänkin, koetaan monessa yhdistyksessä akuuttia talkoolaisvajausta.
Miten saamme juuri meidän työttömien yhdistyksestä välittyvät arvot ja järjestämämme toiminnan niin kutsuvaksi, että ihminen tulee juuri meille, osallistuu toimintaamme ja antaa panoksensa meidän yhdistyksemme käyttöön. Miten saamme välitettyä niin hyvää tekemisen fiilistä, että hän tulee toistekin ja tuo vielä ystävänsäkin mukanaan. Ja jakavat osallistumisensa vielä somessakin kaiken hyvän lisäksi – siinäpä vasta haastetta.
Kohdataan ihminen aidosti, arvokkaana ja tärkeänä
Ratkaisuna näkisin samoja arvoja, kuin mitä työssänikin toteutuu: kohdataan ihminen aidosti, arvokkaana ja tärkeänä. Ei jäädä murehtimaan menneitä eikä anneta ennakkoluuloille valtaa. Annetaan hänelle aikaa ja tilaa tutustua ja kotiutua, luodaan hyvää ilmapiiriä ja fiilistä, jolloin ihminen haluaa todennäköisesti tulla toistekin ja tosiaan tuoda kamunkin nauttimaan hyvästä pöhinästä ja osallisuudesta. Toinen innostuu nopeammin, toinen tarkkailee tilannetta ja kotiutuu verkkaisemmin, tarvitsee enemmän aikaa. Ihmisen kohtaaminen ihmisenä, arvokkaana ja tärkeänä on avainasia.
Yksin olemme aika pieniä, mutta yhteistyöllä meissä on voimaa, meidät kuullaan ja huomioidaan niin paikallisyhdistystasolla kuin valtakunnallisissa kohtaamisissa ja yhä enemmän myös eurooppalaisissa yhteistyöverkostoissa. Järjestetään ja ollaan avoimia kohtaamisille ja käytetään rohkeasti puheenvuoroja. Ollaan aktiivisia ja pidetään ääntä meille kaikille tärkeän asian takia, siksi olemme tähän tehtävään hakeutuneet ja valikoituneet.